Suoraa puhetta perustuslaista – estääkö laki kaiken järjellisen toiminnan?

Oikeustoimittaja Ari Mölsä kirjoittaa otsikolla ”Estääkö perustuslaki kaiken järjellisen toiminnan” (Yle.fi 27.3.). Hän aloittaa toteamalla, että koronavirukseen liittyvän perustuslakikiistelyn taustalla on jo 30 vuotta kestänyt oikeusoppineiden koulukuntakiista. Jos tajuaa sen, tajuaa kaiken, kirjoittaa Mölsä ja jatkaa, että Suomen perustuslaki- ja perusoikeuskiistat henkilöityvät usein kahteen mieheen: kansanedustaja Ben Zyskowicziin (kok.) ja ihmisoikeusprofessori Martin Scheininiin.

Toimittajan mukaan likipitäen jokainen koronalaki tai -asetus on säädetty perustuslaista saadun toimivallan nojalla. Toiset pitävät perustuslakivaliokunnan perusoikeustulkintoja liian tiukkoina, toiset eivät. Ylivoimaisesti äänekkäin perustuslakivaliokunnan kriitikko on toimittajan mielestä ollut kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok.), joka näkee ongelmaksi perustuslakivaliokunnan ”ylikireät perusoikeustulkinnat”.

Zyskowicz kysyy ja vastaa: ”Onko tämä suomalainen ylikireä perusoikeus- ja perustuslakitulkinta hyvä asia? Ei ole.  Se ei ole hyvä asia, koska asioita tarkastellaan vain yhden perusoikeuden näkökulmasta, eikä tehdä perusoikeuspunnintaa, jossa toiseen vaakakuppiin vaa´assa asetetaan muiden ihmisten perusoikeudet”.

Mielestäni Zyskowicz on aivan oikeassa. Kun on suunniteltu yhteiskunnan toimintoihin rajoituksia, joiden tarkoituksena on ehkäistä koronavirusepidemian leviäminen, on lakiasiantuntijoiden taholta tuotu vastustavia kantoja. Niitä on puolustettu perustuslain suojalla, jonka laki heidän mukaansa antaa muun muassa kansalaisten vapaalle liikkumiselle ja elinkeinonharjoittamiselle.

Eli asiaa on tarkasteltu Zyskowiczin viittaamalla tavalla vain yhden perusoikeuden kannalta. Huomiotta tai liian vähälle huomiolle on jätetty epidemian kansanterveydelle aiheuttama uhka ja samalla kansalaisten perusoikeus terveelliseen ja turvalliseen ympäristöön. Selvää pitäisi olla, että oikeus liikkumiseen tai elinkeinon harjoittamiseen, ei saa kohtuuttomasti vaarantaa muiden kansalaisten terveyttä eikä henkeä. Näiden kilpailevien perusoikeuksien kesken on suoritettava objektiivista punnintaa. Sellaista ei ole kuitenkaan viime aikoina tapahtunut.

Esimerkkejä yksipuolisesta perusoikeuksien tulkinnasta, jossa vedotaan perustuslakiin tai ihmisoikeussopimukseen voi löytää muiltakin alueilta, muun muassa maahanmuutosta.

Edellä siteerattu Ylen toimittaja toteaa analyysissaan, että maassamme on muodostunut mm. valtiosääntöoikeuden ja siviilioikeuden asiantuntijoiden piirissä ihmisoikeus- ja perusoikeusajattelun koulukuntia, jotka ovat perustuslain tulkintapainotuksista eri mieltä. Toimittaja nimittää näiden ääriryhmiä fundamentalisteiksi ja nihilisteiksi. Myös perustuslakitalibaneista on puhuttu.

”Nihilistit katsovat, että kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja perustuslain perusoikeussäännökset ovat saaneet Suomessa – ja etenkin perustuslakivaliokunnassa – jo liian suuren painoarvon. Akateemisissa piireissä on kaiken aikaa vaikuttanut nimekäs ja arvovaltainen oikeustieteilijöiden joukko, joka karttaa julkisuutta. Tuota joukkoa yhdistää näkemys siitä, että valtiosääntöoppineiden olisi viisasta pysyä lestissään. Esimerkiksi siviilioikeuden professorit ja tutkijat Aulis Aarnio, Markku Helin ja Heikki Halila ovat kirjoituksissaan todenneet tylysti, että perusoikeusnäkökulmaa on tyrkytetty sellaisillekin juridiikan aloille, jonne se ei selvästi kuulu.”

Arvostelun kohteina eli fundamentalisteja ovat olleet, ainakin Martin Scheinin, Kaarlo Tuori, Tuomas Ojanen, Juha Lavapuro, Pauli Rautiainen ja Liisa Nieminen (Yle.fi 27.3.).

Martin Scheinin näyttää kuitenkin nyt ja ennenkin poikenneen fundamentalistisesta linjastaan, sillä toimittajan mukaan hän toteaa: ”Jokainen poimii perusoikeuksien pakasta vain itselleen mieluisat perusoikeudet. Perusoikeuskeskustelusta on tullut puolueiden ja etujärjestöjen kilpahuutoa. Etenkään oikeus elämään ja terveyteen ei ole saanut keskustelussa sitä painoarvoa, mikä sille kuuluu. Liikkeellä on nyt poliittista julkisuuspuhetta. Vedotaan abstraktisti milloin mihinkin yksittäiseen perusoikeuteen – oli se sitten elinkeinovapaus, omistusoikeus tai uskonnonvapaus. Sillä tavoin vain jarrutetaan tehokkaita koronatoimia”.

Itse asiassa hän on jo vuosia sitten arvostellut fundamentalistilakimiehiä, sillä toimittajan mukaan hän totesi väitöstilaisuutensa jälkeen vuonna 1991: ”Suomalainen tapa suhtautua lakiin on aika lakitekstikeskeinen. Voidaan sanoa, että pykäläkeskeinen. Meillä perinteisesti lain soveltajalle riittää, että lain soveltaja löytää lakikirjastaan yhden pykälän, joka tuntuu soveltuvan tapaukseen. Ihmisoikeuksissa on kysymys siitä, että pitäisi olla valmis omaksumaan hieman laajempi käsitys oikeusjärjestyksestä”.

Juuri tällaisia ”yhden pykälän soveltajia” perustuslakifundamentalistit – ja myöskin samoilla linjoilla olleet poliitikot – ovat olleet esimerkiksi juuri koronaepidemian torjuntaan tähtääviä rajoituksia arvostellessaan ja vastustaessaan.

Sekä Scheinin että Zyskowicz ovat molemmat tässä samaa mieltä. Kumpikin ajattelee, että pelkkä perustuslakiin ja perusoikeuksiin tuijottaminen ei koronan torjuntatoimenpiteitä arvioitaessa riitä, vaan  ”oikeuden elämään ja terveyteen on saatava keskustelussa se painoarvo, mikä sille kuuluu”. Eli asiaa on tarkasteltava useamman kuin yhden perusoikeuden näkökulmasta, ja  näin ollen toiseen vaakakuppiin on asetettava muiden ihmisten perusoikeudet.

Tähän ei ole juurikaan lisättävää. Kun näin menetellään, perustuslaki ei estä järjellistä toimintaa.

 

+9
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu