Tältä Fortumin tilanne näytti viisi vuotta sitten

Kirjoitin Uuteen Suomeen 18.4.2018 blogin otsikolla Siperia opettaa Fortumia. Tältä yhtiön tilanne näytti lehdenlukijasta silloin:

”Kun Fortum hankki kymmenen vuotta sitten neljällä miljardilla eurolla Siperiasta ja Uralilta kahdeksan voimalaa moni ajatteli, että se oli haukannut liian ison palan – ja väärästä paikasta. Valuisivatko sähkönkäyttäjiltä laskutetut miljardit Siperian ikiroutaan? Epäilyt torjuttiin tietävästi: Venäjä olisi muuttumassa pikavauhtia normaaliksi markkinatalousmaaksi.

Toisin kävi. Venäjästä ei tullut normaalia markkinatalousmaata, eikä myöskään oikeaa demokratiaa. Jo kaupan tapahtuessa kaikkien piti tietää, että Venäjä määrittelee energian strategiseksi alaksi ja siksi se pidetään tiukasti valtionjohdon peukalon alla. Ja sitä käytetään ulkopolitiikassa strategisesti.

Nyt Venäjän hallituksen virallinen lehti Rossijskija Gazette on käynyt Fortumin kimppuun väittäen sitä uhkaksi Venäjän turvallisuudelle (HS 17.4.18). Venäjällä on lehden mukaan laajaa toimintaa harjoittavia ja suuria voittoja tekeviä ulkomaisia yrityksiä, jotka tarvittaessa alistuvat lännen määräämiin pakotteisiin ja voivat milloin tahansa alkaa toimia Venäjää vastaan. Artikkelissa mainitaan eräs tällainen yritys, Fortum.

Lehti viittaa Suomen valtion osake-enemmistöön Fortumissa ja antaa yhtiöstä virheellisiä tietoja, muun muassa, että sen hallituksen puheenjohtaja on puolustusministeri – tiedot tosin korjataan myöhemmin.

Samalla vihjaistaan, että maan neutraalisuudesta huolimatta Suomi puhuu johdonmukaisesti Nato-optiosta. Näin sähköntuottaminen yhdistetään meidän maanpuolustukseemme. Kirjoittaja ei ehkä huomaa, että hänen artikkelinsa on omiaan vahvistamaan näkemystä Nato-option tarpeellisuudesta.

Miksi tällainen hyökkäys juuri nyt – onko se omalaatuinen kiitos vihreän valon näyttämisestä Nord Stream-kaasuputkelle? Erään syyn arvioidaan liittyvän Uniper-kauppaan, jolla Fortum on hankkimassa tämän muun muassa Venäjällä voimalaitoksia omistavan saksalaisen energiayhtiön.

Toinen, ehkä selvempikin syyryhmä ulostuloon ovat suurvaltojen konflikti Syyriassa ja Britanniassa tapahtunut myrkkyisku, joihin kytkeytyy pakotteita Venäjää vastaan. Kirjoituksessa mainitaankin arvosteltujen yhtiöiden voivan ”milloin tahansa” alistua lännen määräämiin pakotteisiin.

Fortum on nyt joutunut – omaa varomattomuuttaan – suurvaltapolitiikan ja siihen liittyvän  valtiollisen nationalismin pyöritykseen. Olisi ehkä ollut viisaampaa sijoittaa sähkön myynnillä kerätyt miljardit turvallisemmin, eikä lähteä seikkailemaan Siperiaan, sillä tunnetusti Siperia opettaa.

Jos kansainvälinen tilanne vielä nykyisestä kärjistyy, edessä voi pahimmassa tapauksessa olla Fortumin Venäjällä sijaitsevien voimaloiden kansallistaminen. Kyseisen artikkelin kirjoittaja on tätä mahdollisuutta jo väläytellytkin.

Näistä voimaloista uhkaa joka tapauksessa koitua jatkuva riesa niin Fortumille kuin Suomen valtionjohdollekin. Fortumin päättäjät osoittivat Venäjän seikkailuun ryhtyessään luvattoman suurta hyväuskoisuutta ja puutteellista politiikan tajua – pelkkä ahneus ei riitä strategian määrittelyssä.

Vastaavan tasoista hyväuskoisuutta edustaa myös Suomen valtio ryhdyttyään energiayhteistyöhön venäläisen Rosatomin kanssa Fennovoiman ydinvoimaprojektissa. Siinä voivat pienen valtion edustajat polttaa helposti näppinsä.

Pitäisikö meillä nyt tehdä naapurin mallin mukaan ”venäläiset” eli kirjoittaa ”valtion äänenkannattajaan” Fennovoimaprojektin uhkista Suomen turvallisuudelle? Tässä tapauksessa ei tarvitsisi edes vääristellä tosiasioita.”

———————

Nyt on blogissani ja siinä viitatuissa kirjoituksissa mainittu uhka toteutunut, vaikka Venäjä puhuukin siitä, että operaatio on väliaikainen ja Fortum omistaa edelleen kyseiset laitokset. Mutta ratkaisevaa on, että Venäjä on ottanut päätösvallan käsiinsä. Kyllähän varastetun omaisuuden omistusoikeus jää myös Suomen lain mukaan omistajalle, mutta se ei paljon lämmitä, kun varas käyttää siitä haluamallaan tavalla omaksi edukseen.

Blogissa totean: ”Fortumin päättäjät osoittivat Venäjän seikkailuun ryhtyessään luvattoman suurta hyväuskoisuutta ja puutteellista politiikan tajua – pelkkä ahneus ei riitä strategian määrittelyssä”.

Ahneus onkin ilmeisesti keskeinen syy koko onnettomaan seikkailuun. Jo aikoja sitten on puhuttu kriittisesti Fortumin johdon avokätisistä tulospalkkioista – ja keskustelua on aiheesta käyty edelleenkin.

Tulospalkkiot toimivat näin: Kun uutinen uusista aluevaltauksista tuli julkisuuteen, yhtiön pörssikurssi kohosi, ja niihin sidottu johdon palkitsemisjärjestelmä tuotti johtajille sievoisen omaisuuden. Kun tappiot aikanaan realisoituivat, vahingon kärsivät omistajat – suomalaiset veronmaksajat. Ja johtajat pitivät palkkionsa…

Helsingin Sanomat totesi onnistuneesti pääkirjoituksessaan 15.4.2023: ”Fortumin uusin sekoilu näyttää, miten härskiä voi olla meno, jos johto on ahne ja omistaja puolisokea.”

Tällaista se on ollut aikaisemminkin.