Yli 200 tutkijaa vetoaa käännytyslain hylkäämisen puolesta 

Yli 200 tutkijaa vetoaa käännytyslain hylkäämisen puolesta. Tutkijoiden mukaan hallitus ei ole pystynyt osittamaan turvapaikanhakijoiden määrän kasvun oleva turvallisuusuhka Suomelle (IS 1.7.2024).

Käännytyslain avulla hallitus haluaa torjua Venäjän Suomen itärajalle kohdistamaa välineellistä maahantuloa. Lain säätämistä vaikeuttaa se, että se on ristiriidassa Suomen perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa.

Käännytyslain hyväksyminen ei kuitenkaan edellytä mitään erityistä ”osoitusta  siitä, että turvapaikanhakijoiden määrän kasvu olisi turvallisuusuhka Suomelle”.

Terveen järjen käyttö, ottaen huomioon rajan tuntumassa mahdollisesti vallitsevat tilanteet, riittää.

Suomella on jo kokemusta Venäjän hybridioperaatiosta. Maamme itärajalle  lähetettiin suuri määrä ihmisiä, joiden väitettiin olevan turvapaikan tarpeessa. Heitä tuli polkupyörillä, takseilla ja muillakin kulkuneuvoilla, ja he pyysivät turvapaikkaa. Mitään matkustusasiakirjoja ei heillä ollut.

He olivat lämpimästi pukeutuneita ja enimmäkseen ryhdikkäitä nuorehkoja miehiä mahdollisesti sotilaita. Tulijoiden joukossa voikin olla vieraan vallan sotilaita ja sabotöörejä.

Tämä operaatio on nähtävissä hybridisodankäynnin kokeiluna, jolla ensisijaisesti testattiin maamme reaktioita ja torjuntakykyä.  Hybridisodankäynnin tarkoitus voi olla maan taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden heikentäminen ja lopulta niiden murtaminen.

Ottaen huomioon Venäjän näkemyksen, että se on sodassa länsimaiden kanssa – Suomi mukaan lukien – ei todellakaan tarvita mitään osoitusta turvapaikanhakijoiden määrän kasvun aiheuttamasta turvallisuusuhkasta Suomelle. Uhka on jollakin aikavälillä aivan ilmeinen.

Tutkijat esittävät uhkan vähättelylle perusteluinaan, että ”turvapaikanhakijoiden määrä pysyi vuonna 2023 normaalivaihtelun rajoissa ja vuoden 2024 aikana on itärajan kautta saapunut 35 turvapaikanhakijaa.” (IS 1.7.).

Nämä luvut eivät kuitenkaan kerro yhtään mitään siitä uhkasta, joka aiheutuu välineellisen maahanmuuton kuulumisesta Venäjän keinovalikoimaan.

Tiedetään, että itärajan takana on suuri määrä ihmisiä, jotka voidaan nopeasti lähettää pyrkimään Suomeen. Ja heitä voidaan toimittaa kauempaa Venäjältä suurin joukoin nopealla aikataululla. Jos tämäkään ei riitä, siirtolaisiksi EU-maihin haluavia voidaan lennättää Venäjälle muista maista.

Potentiaalia hybridioperaatioihin siis on, eikä ole perusteltua väittää, että Venäjä ei halutessaan voisi ottaa sellaista käyttöön. Vain naiivin hyväuskoinen epäilee tätä ja vaatii ”osoitusta” eli näyttöä. Maanpuolustus perustuu varautumiseen erilaisiin uhkiin.

Voidaan kysyä, kuka on tässä asiassa asiantuntija. Ei ainakaan nyt aktivoituneet tutkijat sellaisia ole. Kuitenkin luulisi heillä olevan kokemusta harkinnasta puutteellisen informaation olosuhteissa, mutta tuloksista päätellen ideologia sumentaa harkinnan.

Myöskään julkisuudessa esiintyneet ihmisoikeus- ja muut juristit eivät osoittanet riittävän laaja-alaista asiantuntemusta. He tyytyivät tutkimaan laki- ja sopimuspykäliä, ja päätyivät yksioikoiseen päätelmään, että hanke rikkoo maahan pyrkivien  ihmisoikeuksia. Siinä kaikki.

Juristit eivät ottaneet huomioon Suomessa asuvien ihmisoikeuksia tilanteessa, jossa maa joutuisi suuren ihmistulvan johdosta kaaokseen. Erään selityksen mukaan he eivät käsitelleet tätä siksi, että heiltä ei kysytty asiaa, vaan ainoastaan hankkeen lain- ja sopimusten mukaisuutta.

Käännytyslain vastustajat väittävät, että ihmisoikeussopimukset ovat ”ehdottomia”. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä sopimuksissa on tiettyjä edellytyksiä, joiden on täytyttävä, jotta oikeus hakea suojelua toteutuu: ulkomuistista siteeraten, tällaisen statuksen saa henkilö, joka olisi lähtömaassaan vaarassa joutua kidutetuksi, vangituksi tai muun ihmisoikeusloukkauksen kohteeksi.

Ei ole osoitettu, että Venäjä olisi sellainen maa, jossa jokin tällainen ehto täyttyisi. Mielestäni Venäjää onkin pidettävä näille ihmisille turvallisena maana.

Suomen valtiollisten päättäjien velvollisuus on laatia sellainen käännytyslaki, joka riittävässä määrin toteuttaa lakiemme ja kansainvälisten sopimustemme ehdot, ja samalla tarjoaa mahdollisuudet varautua edellä kuvattuun hybridisodankäyntiin.

Käännytyslain muotoilussa ja sen soveltamisessa on käytettävä erilaisia intressejä tasapainottavaa harkintaa. Kyse ei saa olla yhden ryhmän etujen ehdottomasta suojelemisesta Suomessa asuvien edun kustannuksella.

Vanhojen roomalaisten ohje sanoo, että kun aseet puhuvat, lait vaikenevat (tai joustavat). Nythän puhutaan hybridisodan uhkasta, ja sen torjumisesta.

Harkintaa suoritettaessa on myös muistettava vanha tuomarin ohje: Mikä ei ole kohtuullista, ei voi olla lakikaan.

 

 

 

 

 

Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu