Rauhoittavaa vasemmistolle ja (vähän) keppiä oikeistolle

Nyt kun Suomen hyväsydämisimmät ja älykkäimmät ihmiset ovat hyperventiloineet viikon verran tulevan oikeistohallituksen tuoman apokalyptisen tulevaisuuden johdosta, lienee aika asettaa kyseinen paremmisto puoli-istuvaan asentoon ja tarjota lasi vettä kirjallisessa muodossa.

Monet vihervasemmistoaktiivit ovat olleet huolissaan perussuomalaisten mukanaan tuomasta tuhoisasta ilmastopolitiikasta. Perussuomalaisia on ehditty jo etukäteen syyttää ilmaston ja merien lämpötilojen noususta, ennen kuin hallitusta on edes muodostettu. Ilmastokauhistelun tueksi on liitetty tutkimuksia ja uutisia todisteeksi kyseisten tapahtumien olemassaolosta, ja argumentoitu ettei Suomella ole aikaa odottaa neljää vuotta näiden ongelmien korjaamiseksi. Tällä tavalla huolissaan olevia oman elämänsä ilmastotieteilijöitä voin rauhoittaa kertomalla, että edellä mainittujen katastrofien suhteen on ihan se ja sama vaikka Suomen pääministerinä olisi puhuva hiilivoimala. Seuraavan neljän – tai neljänkymmenen – vuoden aikana Suomi ei omia päästöjään vähentämällä muuta ilmastonmuutoksen suuntaa yhteen eikä toiseen.

Älkää ymmärtäkö väärin, olen henkilökohtaisesti mitä suurin tehokkaiden ilmastotoimien kannattaja, ja mielestäni Suomen täytyy pyrkiä olemaan maailman huippua ilmastonmuutoksen torjumisessa. Jonkun on kehitettävä tavat torjua ilmastonmuutos ja pystyttävä myymään ideat eteenpäin. Suomella on ennennäkemätön tilaisuus osallistua kirjaimellisesti maailman pelastamiseen tekemällä samalla satumaisia voittoja. Ilmastonmuutoksen torjumiskiihkoni ei kuitenkaan estä minua ymmärtämästä sitä tosiasiaa, että globaalissa mittakaavassa Suomen ilmastopäästöjen määrällä ei ole mitään väliä. Siksi ”pelko” siitä, että perussuomalaiset pääsevät yhdessä kokoomuksen kanssa sotkemaan ilmaston on vähintään yhtä typerää populismia, jota perussuomalaiset poliitikot itse politiikassaan käyttävät.

Tulevan todennäköisen oikeistohallituksen taivastelu on typerää myös siitä syystä, että sitä taivastelevat puolueet ovat itse rehvakkaasti kailottaneet, etteivät ole menossa hallitukseen. Tämä koskee niin keskustaa, vihreitä kuin demareitakin. Näiden puolueiden jättäytyessä omasta tahdostaan oppositioon, ei hallituspohjalle ole kovinkaan montaa vaihtoehtoa. Täytyisi siis päättää kahden asian väliltä: haluaako valittaa oikeistolaisesta hallituksesta vai asemoida itsensä oppositioon. Molempia ei voi tehdä uskottavasti samaan aikaan.

Mitä tulee talouspolitiikkaan, oikeistolaiselle sellaiselle on tarvetta. Suomen BKT ei ole kasvanut 15 vuoteen, ja sen samalla tasolla pysyminenkin on mahdollistettu velkarahalla. Jos halutaan säilyttää ne rippeet, joita hyvinvointivaltiostamme edes teoriassa pitäisi olla jäljellä, täytyy talous kääntää sellaiseen suuntaan, jossa tuottavuutta saadaan kasvatettua ja maata kansalaisineen vaurastettua. Osana tätä politiikkaa tarvitaan valitettavasti leikkauksia.

Tästä päästään kritiikkiini oikeistopuolueita kohtaan (tai ainoaan kritiikkiin jonka tällä kertaa jaksan kirjoittaa). Minkä ihmeen takia ei voida leikata järkevästi, varsinkin kun pohja leikkauslistalle on jo olemassa? En vielä tiedä millaisia leikkauksia oikeistohallitus tulee tekemään, mutta yllätyn positiivisesti jos ne eivät ole joko älyllisesti laiskoja juustohöyläleikkauksia ja/tai huono-osaisten asemaa entistä enemmän kurjistavia leikkauksia. Aktiivisimmat politiikan penkkiurheilijat ovat väsymiseen asti kuulleet liberaalipuolueen leikkauslistasta. Siitä huolimatta otan asian taas esille. Voidaan olla montaa mieltä siitä, onko tuo lista sellaisenaan toteutuskelpoinen. Voimme kuitenkin varmasti olla yhtä mieltä siitä, että valtio syytää mielettömiä määriä rahaa sellaisiin kohteisiin, jonne sitä ei todellakaan pitäisi laittaa. En ole vielä tavannut ketään, jonka mielestä Suomen valtion pitäisi tukea miljoonalla eurolla tupakkavalistusta Kirgisiassa. Silti näin tehtiin. Lisäksi valtio rahoittaa mittavilla summilla turhanpäiväisiä järjestöjä, joiden kirjanpito ja jopa jäsenistö on salaista tietoa, eikä järjestön tehtäväkään ole välttämättä ihan selvillä. Liberaalipuolue teki tämänkaltaisia turhia menoja karsivan leikkauslistan, jonka avulla saataisiin aikaan miljardien eurojen säästö, mutta silti muut leikkauksia ajavat puolueet eivät korviaan lotkauta tällaisen ehdotuksen suuntaan. Ja tiedän kyllä syyn (asialla lienee jotain tekemistä hyvävelikerhojen ja suojattityöpaikkojen kanssa).

Tuleva oikeistohallitus ei tuo mukanaan maailmanloppua, osittain siitä syystä, että se tuskin tuo mukanaan mitään muutakaan. Vaalikaudesta toiseen tullaan neljän vuoden välein ”yllättäen” siihen lopputulokseen, että riippumatta siitä kuka on hallituksessa, lopputulos olisi ollut kutakuinkin sama. Tästä ehkä poikkeaa Sipilän hallitus. Tunnetusti hulluutta on se, että samaa asiaa toistetaan monta kertaa odottamalla jokaisella kerralla eri lopputulosta. Tämä pätee myös samojen ihmisten ja samojen puolueiden äänestämiseen.

Lopetuksen omistan vihervasemmistolle: Turha valittaa nykytilanteesta, jos on omalla toiminnallaan ollut edesauttamassa sen syntymistä. Toivoisin ennen kaikkea vihreille tulevaisuudessa hyvää menestystä. Sitä ei kuitenkaan tule niin kauan kuin puolue näyttäytyy ylimielisenä ja itsereflektointikyvyttömänä. Huonon vaalituloksen seurauksena pitäisi pyrkiä kehittämään omaa politiikkaa, ei syyttämään äänestäjiä väärästä valinnasta. Suosittelisin identiteettipolitiikan vaihtamista asiapolitiikkaan.

 

Hyvää vappua!

 

Lucas Mäki

Lääketiede, luonto, talous ja politiikka kiinnostaa.

Hammaslääketieteen kandidaatti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu