Vihreä Utopia on pysäytettävä – kunnallisvaalit ovat jo ovella

Tässä hieman pitempi kirjoitus syistä miksi kunnallisvaaleissa äänestäminen on äärimmäisen tärkeää. Kaupunkien- ja kunnanvaltuustoilla ja -toimielimillä on todellinen valta määrätä siitä miten me tulevaisuudessa asumme, elämme ja liikumme. Toivottavasti jaksatte lukea kirjoitukseni loppuun asti.

———-

Vihreän ideologian vallattua Helsingin Kaupungin organisaatiossa kaupunkiympäristön toimialan on tuo kehitystä estävä, yksipuoliseen sanelupolitiikkaan perustuva vallankäyttö leviämässä nyt myös muualle Uudenmaan kuntiin.  Apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäen (vihr.) toimialan laatima Helsingin uusi yleiskaava ja sen hyväksyntä v.2016 on asia, joka jo vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan enemmän kuin mikään muu Helsingin infrastruktuuriin, asukasviihtyvyyteen sekä Helsingin houkuttelevuuteen yrityksille ja uusille asukkaille. Myös kynnys saapua vierailulle Suomen pääkaupunkiin tulee olemaan korkea. Kaikki tämä tietää huonoa Helsingille, yritys- ja yhteisöverojen karkaamista naapurikuntiin sekä hyvin toimeentulevan väestönosan pakoa muualle. Tilalle on tulossa slummimaisia betoniviidakoita ja pelkkää joukkoliikennettä parhaaseen sosialistisen utopian tyyliin. Kasvuodotukset ovat joko täysin epärealistisia tai ne perustuvat maakuntien tyhjenemiseen lähes viimeistä asukasta myöten koska suomalaisten syntyvyys, jota aikaisemmin käytettiin kasvuodotusten perusteena, on kääntynyt laskuun. Oma väestönkasvuennusteemme on siis negatiivinen ja jos taasen ajatuksena on tuoda väestöä Suomen ulkopuolelta toteuttamaan pääkaupunkiseudun hurjia kasvuennusteita, kysymys kuuluukin, että millä Suomi -tai paremminkin me Suomalaiset veronmaksajat- oikein pystymme elättämään satoja tuhansia maahanmuuttajia?

Helsingin uuden yleiskaavan suuret linjanvedot ovat selkeästi vihreän ideologian mukaisia. Uusia asuinalueita ei kaavoiteta jo olemassa olevaa kaupunkirakennetta kunnioittaen ja säilyttäen vaan pikemminkin uusien asuntojen rakentamistarvetta käytetään tekosyynä vanhan, historiallisen Helsingin tuhoamiseen. Tästä esimerkkinä Malmin  lentoaseman ja luontomiljöön tuleva kohtalo.  Kasvuhakuinen Helsinki myös (pakko)liitätti itseensä Sipoon Östersundomin alueen jo vuosikymmeniä sitten. Ko. alueella ei ole tapahtunut mitään koska pakkoliitoksen yhteydessä suureen osaan Östersundomia julistettu rakennuskielto jatkuu edelleen. Syyksi Helsinki ilmoittaa ”kaavan laadinta on kesken”. Maanomistajat ovat ymmällään, maan arvo on romahtanut eikä lisärakentamista sallita. Mitään kehitystä, uusia työpaikkoja ja palveluita kuten kauppoja tms. ei alueelle ole syntynyt.

Helsingin vihreä ideologia suosii joukkoliikennettä yksityisautoilun kustannuksella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Helsinki aikoo kuristaa henkilöautojen käytön ja liikkumisen ehdottomaan minimiin. Keinoina ovat katujen sulkemiset ja kaventamiset, erilaiset läpiajokiellot, sisäänajoteiden muuttaminen ”puistobulevardeiksi” (=sulkeminen kauttakulkuliikenteeltä), pysäköintimahdollisuuksien minimointi sekä tietullit.

Helsingin Kaupungin kaupunkiympäristön toimialan johdolla viedään nyt muitakin Uusimaan kuntia kohti samaa viherihanuutta. Mahtavatko muut puolueet tai paremminkin muiden puolueiden kaupunkien ja kuntien valtuustojen jäsenet oikein ymmärtää mihin vihreä, estävä kehitys vie kaikkia Uudenmaan kuntia? Ainakin Helsingin kaupunginvaltuuston muiden puolueiden edustajat eivät ilmeisesti ymmärtäneet kuinka selkeästi Helsingin ja sen asukkaiden etujen vastaisen päätöksen he tekivät hyväksyessään Helsingin uuden yleiskaavan. Tai jos ymmärsivät niin voimme vain kysyä mitä he tästä päätöksestä hyötyivät, minkälaisia ovat hyväveli- (ja -sisar) verkostojen kytkennät.

 

Uudenmaan Liitto harhateillä

Uudenmaan Liitto, johon siis kuuluvat kaikki Uudenmaan 26 kuntaa, on julkaissut Uusimaa 2050 -nimellä uuden kaavaehdotuksen, jossa hahmotellaan maakunnan suuria linjoja pitkälle tulevaisuuteen.  Uudenmaan Liiton ylintä päätösvaltaa käyttää kuntien valitsema, kunnanvaltuutetuista koostuva maakuntavaltuusto. Käytännön työtä ohjaa Maakuntahallitus, joka valitaan kuntavaalien poliittisten voimasuhteiden mukaan. Uudenmaan Liitto ilmoittaa ajavansa kuntien ja asukkaiden etuja sekä tekevänsä kiinteää yhteistyötä lukuisten julkisten ja yksityisten toimijoiden kanssa. Liitto myös ilmoittaa rakentavansa tulevaisuutta 1,7 miljoonan asukkaan metropolimaakunnassa.  Liitto on oman ilmoituksensa mukaan myös maakuntakaavoittaja.

Maakuntien liitot ovat lakisääteisiä kuntayhtymiä, joissa kuntien on oltava jäseniä. Suomessa on 18 maakuntaa.

Uudenmaan Maakuntavaltuustossa on kaudelle 2017-2020 valtuustoedustajia 80 kpl, jotka ovat myös Uudenmaan kunnanvaltuustojen edustajia. Paikkaluku on jakautunut kuntavaalien 2017 mukaisesti ja vastaa suurin piirtein Helsingin vaalipiirin kuntavaalien tulosta, ainakin suurimpien puolueiden osalta:

Kokoomus              22 paikkaa

Vihreä Liitto           17

SDP                          14

Perussuomalaiset   6

RKP                            7

Vasemmistoliitto    7

Suomen Keskusta   4

KD                             2

Sininen T.                 1

 

Uusimaa -kaavaehdotus 2015

Kaavaehdotuksen mukaan Uusimaa kasvaa tulevaisuudessa voimakkaasti ja suurimpana haasteena onkin ratkaista, miten mahdollistetaan väestön ja työpaikkojen kasvu siten, että se toteutuu mahdollisimman kestävällä tavalla. Uudenmaan Maakuntaliiton tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Rakennesuunnitelman mukaan pääosa Uudenmaan kasvusta tulee sijoittumaan kestävän kasvun vyöhykkeiden keskuksiin ja muille kestävin liikkumismuodoin hyvin saavutettaville alueille olemassa olevaa rakennetta tiivistäen ja täydentäen. Merkittävimmät keskukset kasvavat ja niiden elinvoima on lisääntynyt keskittämällä niihin kasvua ja palveluita. Uuden maankäytön avulla tullaan tukemaan joukkoliikenteen ja maankäytön merkittävimpiä kehityskäytäviä, jotka linkittävät kestävän kasvun vyöhykkeet ja keskukset yhteen verkostomaiseksi kokonaisuudeksi. Uudet asukkaat ja työpaikat tulevat tukemaan joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä. Edelleen, kaavaehdotuksen mukaan, myös kävelyn ja pyöräilyn mahdollisuudet tulevat paranemaan tiivistämisen myötä keskustoissa ja taajamissa.

Uudenmaan saavutettavuus tulee paranemaan suurten joukkoliikennehankkeiden kuten Lentoradan, ESA-radan, Itäradan ja Tallinna-tunnelin sekä pääradan parantamisen myötä. Kansainväliset ja valtakunnalliset kuljetusyhteydet tulevat toimimaan liikenneverkon tärkeimpiin solmukohtiin eli satamiin ja lentoasemalle.

Kaavaehdotuksen yleiset suunnittelumääräykset myötäilevät Helsingin Uuden yleiskaavan mukaisia linjauksia mitä tulee kasvuun ja sen ohjaamiseen, liikkumiseen ja logistiikkaan.

Tiivistäen kasvua tullaan ohjaamaan kestävästi -siis ehdotuksen laatijoiden mukaan- siten, että alueidenkäytön suunnittelussa on edistettävä ilmastonmuutoksen hillinnän ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta kestäviä ratkaisuja. Tämä tarkoittaa kaavaehdotuksen laatijoiden mukaan sitä, että

  • alue- ja yhdyskuntarakenteita tulee kehittää olemassa olevaan rakenteeseen tukeutuen
  • ympärivuotista asumista sekä työpaikkarakentamista on ohjattava ensisijaisesti maakuntakaavassa osoitettuihin keskuksiin, pääkaupunkiseudun ydinvyöhykkeelle, taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeille sekä palvelukeskittymiin. Keskusten välisten liikenneyhteyksien kehittämistä on tuettava erityisesti joukkoliikenteeseen perustuen.
  • olemassa olevia taajamia tulee kehittää niiden maankäyttöä täydentäen ja tehostaen ja niiden toiminnallista rakennetta monipuolistaen. Taajama-alueiden yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on edistettävä kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä sekä päivittäisten palveluiden saavutettavuutta.
  • uudet asuin- ja työpaikka-alueet tulee suunnitella niin, että ne täyttävät kestävän ympäristön kriteerit: alueiden sijainnin alue- ja yhdyskuntarakenteessa sekä rakentamisen määrän ja tehokkuuden tulee olla sellaista, että monipuolisille toiminnoille, lähipalveluille ja joukkoliikenneyhteyksille sekä lyhyille asiointimatkoille kävellen ja pyöräillen syntyy edellytykset.
  • maakuntakaavassa osoitettujen keskusten, palvelukeskittymien ja taajamatoimintojen keskittämisvyöhykkeiden ulkopuolella tapahtuvan asuin- ja työpaikkarakentamisen tulee ensisijaisesti sijoittua olemassa olevan yhdyskuntarakenteen yhteyteen. Rakentamisen ohjauksessa tulee huomioida olemassa olevan infrastruktuurin mahdollisimman tehokas hyödyntäminen, palveluiden saavutettavuus ja kestävän liikkumisen edellytykset.
  • laajat yhtenäiset luonnon- ja kulttuurimaisema-alueet tulee ottaa huomioon ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen, maa- ja metsätalouden ja niitä tukevien elinkeinojen kehittämisen sekä luonnon monimuotoisuuden ja virkistyskäytön kannalta.

—————-

Pitkään, lähes puuduttavaan luetteloon on kasattu utopistisia ajatuksia ”aluekeskuksista” joissa kansalaiset asuvat, käyvät töissä ja pysyvät lähes paikoillaan. He myös suorittavat ostoksensa pienistä kaupan yksiköistä ja jos jonnekin pidemmälle pitää mennä, tuo matka suoritetaan joko kävellen tai polkupyörällä. Pidemmille matkoille kehitetään massiivista junainfrastruktuuria. Investoinnit muihin kuin raideliikenteeseen tehdään pelkästään tavaraliikenteen näkövinkkelistä. Bussiliikennekin, siis ainoa liikennemuoto, jolla olisi toivoa tosiasiallisesti parantaa kansalaisten mahdollisuuksia siirtyä nopeasti ja helposti paikasta toiseen, on väistyvä liikkumismuoto näissä visioissa. Helsingissä tämä on jo arkipäivää, HSL on jo aloittanut bussilinjojen karsimisen mm. Haagassa ja Kannelmäessä.  Siirtyminen pienempiin busseihin, vuorojen lisääminen ja reittiverkoston monipuolistaminen olisivat ainoat toimivat keinot jos halutaan päästä Helsingissä henkilöautoriippuvuudesta eroon.

Muutoin korulauseet kuten ilmastonmuutoksen hillintä, kestävä kehitys ja kestävä liikenne ovat usein toistuvia hokemia joiden merkitys ei avaudu kaavaehdotuksessa.

 

Uusimaa -kaavaehdotus vrt. Helsingin uusi yleiskaava

Kaava-aineistoon perehtyminen palauttaa mieleen Helsingin uuden yleiskaavan, joka siis hyväksyttiin Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa 26.10.2016. Tuossa kaavassahan esitettiin kaikkien Helsingin sisääntuloväylien muuttaminen ns. ”puistobulevardeiksi” eli käytännössä paikalliskaduiksi, joissa olisi voimassa läpiajokielto. Korkein hallinto-oikeus puuttui asiaan ja torppasi Helsingin suunnitelmat tukkia sisääntuloväylät, tosin Vihdintie ja Tuusulanväylä tullaan katkaisemaan. KHO myös puuttui mm. Keskuspuiston rakennussuunnitelmiin ym. muuhun ”kestävän kehityksen” ajatuskukkasiin.

Tuon KHO:n linjauksen olisi pitänyt herättää vähintäänkin Eduskunnan ja Hallituksen kysymään mitä ihmettä Helsingissä oikein tapahtuu? Miksi Kaikkien Suomalaisten kaupunkia ollaan yhtäkkiä sulkemassa muulta Suomelta ja Suomalaisilta?

Uusimmassa Kaupunkikaava -esitteessään Helsingin Kaupunki kertoo, että uusi yleiskaava on nimenomaan kaupunkikaava. Esitteen mukaan se viitoittaa kaupungin kasvua ja mahdollistaa sen, että Helsingissä on vuonna 2050 noin 860 000 asukasta ja 560 000 työpaikkaa. Helsingistä tulee nykyistä tiiviimmin rakennettu kaupunki, jonka useita keskuksia yhdistää raideliikenne. Kantakaupunki laajenee kaupunkibulevardeiksi muutettujen moottoritiemäisten väylien varsille.

Helsingin Kaupunkiympäristön Toimialajohtaja Mikko Aho kertoo, että uudesta rakentamisesta karkeasti ottaen kolmannes on sijoitettu tulevien kaupunkibulevardien varsille laajenevan kantakaupunkiin, kolmannes täydentämisrakentamisena erityisesti raideliikenteen solmukohtiin ja kolmannes uusille rakentamisalueille kuten toimintansa lopettaneelle Malmin lentoasemalle. (Ilmailu- ja luontoharrastajat sekä monet muut, eivät pelkästään helsinkiläiset, käyvät edelleen katkeraa kamppailua Malmin historiallisen lentoaseman ja luontomiljöön säilyttämisen puolesta. Kamppailu on herättänyt huomiota myös ulkomailla.)

Aho kertoo edelleen, että kestävät liikkumismuodot kuuluvat tulevaisuuden Helsinkiin. Tavoitteena on varmistaa hyvä joukkoliikennesaavutettavuus kaikkialle. Kävely ja pyöräily priorisoidaan kulkumuodoista ennen kaikkia muita.  Helsingin tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Myös viheralueisiin ja kulttuuriympäristöihin panostetaan.

Helsingin uutta yleiskaavaa pohjustettiin jo v. 2013 Helsinki Visio 2050- selvityksellä, jossa esitettiin yksityisautottoman Helsingin ideaa. Tuo visio oli kauhukuva, josta tulikin yhtäkkiä reaali- tulevaisuutta uuden yleiskaavan hyväksymisellä v.2016.

Helsingin uudessa, uljaassa tulevaisuudessa on paljon kestävää kehitystä ja junilla tapahtuvaa joukkoliikennettä. Yksityisautoilulla ei ole sijaa tulevaisuuden Helsingissä. Ne, jotka haluavat edelleen käyttää omaa autoaan tulevaisuuden Helsingissä joutuvat alistumaan katuverkon supistumisiin, läpiajokieltoihin, vähentyneisiin pysäköintimahdollisuuksiin ja tietysti tietulleihin. Katuja tullaan sulkemaan ja niistä tehdään ”kaupunkilaisten olohuoneita”. Pääväylistä tehdään uusia asuinalueita. Uusille asuinalueille ei tulla rakentamaan pysäköintialueita tai edes paikkoja. Tätä kutsutaan ovelasti ”markkinaehtoiseksi pysäköinniksi”   – jättämällä parkkipaikat rakentamatta rakennusliikkeet saavat lisää rahanarvoisia asuinkerros- rakennusneliöitä.

Helsingin Kaupunkiympäristön toimialasta vastaava Anni Sinnemäki (vihr.) on saanut paljon aikaan. Tällä hetkellä Helsingissä vallitse ennennäkemätön katujen aukirepimisvimma. Lähes kaikkialla kantakaupungin alueella on kadut avattu, usein näemmä päämäärättömäksi ajaksi töiden seisoessa – niin, miksi? Hämeentie, yksi pääväylistä on jo suljettu henkilöautoliikenteeltä ja siitä tehdään ilmeisesti asukkaiden ”olohuonetta” jossa bussit ja tavaraliikenne saavat halkoa tätä uutta asukkaille varattua tilaa. Kivijalkakaupat ovat joko jo lopettaneet toimintansa tai ovat sulkemassa oviaan asiakkaiden kaikotessa.

Kaupunkiympäristön toimiala vastaa maankäytön ja kaupunkiympäristön lisäksi rakennuksista ja yleisistä alueista sekä palveluista ja luvista. Toimialan tärkeimmistä päätöksistä vastaavalla Kaupunkiympäristölautakunnalla on ympäristö- ja lupajaosto sekä rakennusten ja yleisten alueiden osasto. Kaupunkiympäristölautakunnan puheenjohtajana toimii Apulaispormestari Anni Sinnemäki (vihr.). Lautakunnassa on 13 jäsentä ja puoluekartan mukaan Vihreillä ja Kokoomuksella on molemmilla 4 jäsentä, SDP:llä ja Vasemmistoliitolla molemmilla 2 jäsentä sekä Perussuomalaisilla 1 jäsen. Lautakunnan ja toimialasta vastaavan Apulaispormestarin esittelijänä toimii Mikko Aho.

Kaupunkiympäristön toimiala myös laati Helsingin uuden yleiskaavan.

 

MAL-2019 -suunnitelma

MAL 2019 on Helsingin Seudun Maankäytön, Asumisen ja Liikenteen suunnitelma, jossa Helsingin ympäristökunnat ja näemmä kaikki Uusimaan kunnat sitoutetaan Helsingin Kaupungin kaupunkiympäristöntoimialan visioihin henkilöautottomasta yhteiskunnasta. MAL 2019 suunnitelmassa ulotetaan Helsinkiä koskeva visiointi koskien tiheätä rakentamista, joukkoliikennettä ja henkilöautoilun rajoittamista erilaisin kielloin ja rajoituksin kaikkialle Uudenmaan kuntiin. Vaikka suunnitelmassa puhutaan vain HSL:n Kuntayhtymän kunnista, Uusimaa -kaavaehdotus sisältää kaikki Uusimaan kunnat ja ehdotus noudattaa täysin MAL 2019 -suunnitelmaa.

 

HSL Kuntayhtymä eli Helsingin Seudun Liikenne

Helsingin Kaupungin ja Uusimaan kuntien väliin mahtuu vielä yksi organisaatio, joka toimii Helsingin Kaupungin kaupunkiympäristön toimialan vaikutuspiirissä: HSL eli Helsingin Seudun Liikenne. HSL:n tehtävät ovat oman tiedotteensa mukaan:

  • vastaa Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelman laatimisesta (HLJ)
  • suunnittelee ja järjestää toimialueensa joukkoliikenteen ja edistää sen toimintaedellytyksiä
  • hankkii bussi-, raitiovaunu-, metro-, lautta- ja lähiliikennejunapalvelut
  • hyväksyy joukkoliikenteen taksa- ja lippujärjestelmän sekä lippujen hinnat
  • vastaa joukkoliikenteen markkinoinnista ja matkustajainformaatiosta
  • järjestää lippujen myynnin ja vastaa matkalippujen tarkistuksesta

 

HSL toimii jo 9 kunnan alueella. Lisäksi on valmiina liikennesuunnitelma 14 kunnan alueelle, Helsingin lisäksi Espoo, Vantaa, Hyvinkää, Järvenpää, Nurmijärvi, Tuusula, Kirkkonummi, Kerava, Vihti, Mäntsälä, Sipoo, Kauniainen, Siuntio ja Pornainen tulevat olemaan osa Helsingin sanelemaa joukkoliikennejärjestelmää ja -verkostoa.

Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa, kuntien kannattaa tietysti keskittää voimavaransa eikä jokaisen kannata erikseen rakentaa omaa julkisen liikenteen järjestelmää. Mutta Helsingin joukkoliikennesuunnitelmat perustuvat vihreän aatteen ideologiaan, henkilöautoliikenteen kieltämiseen, bussivuorojen ja -verkoston karsimiseen ja raideliikenteen suosimiseen.

HSL kuitenkin vaikuttaa muuhunkin kuin pelkkään joukkoliikenteeseen: HSL:n kuntayhtymän hallitus hyväksyi jo omalta osaltaan MAL 2019 suunnitelman. Lisäksi hallitus hyväksyi tiemaksujen käyttöönoton, pikaraitiotiesuunnitelman etenemisen sekä panostuksia muuhun raitiotieliikenteeseen.

HSL:n hallituksessa (päättävä elin) istuu 14 jäsentä: Kokoomus 5 paikkaa, Vihreät 4, SDP 2, Vasemmistoliitto 1, Rkp 1 ja Siniset 1.

 

Kaiken takana on Helsingin kaupunkiympäristön viherutopia -toimiala

Kaikilla em. ehdotuksilla, suunnitelmilla ja kaavoilla alkaen Helsinki Visio 2050 -suunnitelmasta jatkuen Helsingin Uuteen Yleiskaavaan, MAL 2019 suunnitelmaan, HSL:n suunnitelmiin ja Uusimaa -kaavaehdotukseen on yhteiskunnallisesti merkittävä vaikutus, joka tulee näkymään kansalaistemme jokapäiväisessä elämässä. Suomalaisesta yhteiskunnasta aiotaan näemmä tehdä eräänlainen haamu menneisyydestä. Ennen Neuvostoliiton romahdusta itäblokin suunnitelmatalouksista, alistetuista kommunistisista valtioista yritettiin väkisin tehdä ”työläisten paratiiseja”. Noissa paratiiseissa työläisjoukot kulkivat joukkoliikennevälineillä, siis busseilla ja junilla, työpaikoilleen ja takaisin betonislummeistaan. Jo pelkkä yksityisautosta unelmointi saattoi olla rangaistavaa.  Tämä uusi uljas Suomi ei tule olemaan kuitenkaan suunnitelmatalous koska uuden infrastruktuurin luominen luo rajattomasti mahdollisuuksia erilaisille sisäpiirin urakoitsijoille, kiinteistökeinottelijoille, gryndereille ja muille liiketaloudellisesti valppaana oleville yrittäjille. Myös poliitikkojemme perinteisesti suosima uuden monipoliliiketoiminnan luominen omalle lähipiirilleen tulee olemaan huimaa seurattavaa.

Uusimaa -kaavaehdotus täydentää Helsingin uutta yleiskaavaa ja toimii ikään kuin lopputyönä MAL2019 -suunnitelmalle, joka taitaa sekin olla edelleen lausuntokierroksella ympäristökunnissa. Kaikessa maankäytössä ja rakentamisessa tulee noudattaa Helsingin mallia. Olemassa olevissa asuin- ja liikekeskittymissä tulee lisärakentaa ainoastaan tiivistämällä jo olemassa olevaa infrastruktuuria sekä valtaväylien kuten junaratojen ja erityisesti niiden asemien läheisyyteen sekä, kuten Helsingissä, joidenkin valtamaanteiden varsille kuitenkin siten että rakennettavat alueet ovat mahdollisimman lähellä jo olemassa olevaa rakennuskantaa.

Tämä tarkoittaa sitä, että junaratojen varsilla sijaitsevat taajamat saavat luvan toimia ”tulevaisuuden kasvukeskuksina” ja alueet niiden ulkopuolella, siis taajamat ja kaupungit, tulevat näivettymään koska Helsingin vihreät utopistit niin määräävät. Tämän kehityksen on kansa ilmeisesti jo vaistonnut koska maaseutu tyhjenee ennätysvauhtia ja kasvukeskusten ulkopuolella sijaitsevien asuntojen hinnat jatkavat laskuaan. Tosin osasyynä maaseudun tyhjenemiseen on myös Fortumin sähköverkkojen myynti ulkomaiselle veroparatiisiyhtiölle, jota mm. vihreät puolsivat hallituksessa ollessaan. Ko. myynti on aiheuttanut tähän mennessä hämmentävän, yli 200 % korotuksen sähkönsiirtomaksuihin eri puolilla Suomea.

Tulevaisuudessa rakentamista ja alueiden kehittämistä tullaan sallimaan Helsinki-Turku- Tampere-kolmion kolmion sivuilla, joissa rakentamisen ja joukkoliikennehankkeiden panostukset tullaan vihreiden päätösten mukaisesti suuntaaman pääratojen varsille sekä ko. kaupunkien läheisyyteen.

 

Utopia siis laajenee

Nämä suunnitelmat ja kaavat toteutuessaan tarkoittavat siis sitä, että tämän päivän tapa elää, käydä töissä ja ylipäätään liikkua tulee tiensä päähän. Henkilöautoilu Helsingissä -ja muualla- loppuu tai se lopetetaan tekemällä siitä sietämättömän vaikeaa tai kallista. Tilalle tarjotaan massiivisia raideinvestointeja, joilla uudet ”kaupunkikeskukset” liitetään toisiinsa. Henkilöautoliikenteen kehittämiselle ei heru penniäkään. Kaupunkikeskusten rakentaminen tarkoittaa siis sitä, että rakennetaan entistä tiiviimmin ja maa-alaa säästäen. Tiivis rakentaminen ja rataverkkoihin investoiminen kulkevat käsi kädessä. Kehittyvän rataverkon vierustat tulevat olemaan uusia, uljaita asuinalueita. Nykyiset tieverkot joko hävitetään tai niitä saa käyttää vain joukko- ja tavaraliikenne. Kansalaisten ensisijaiset vaihtoehdot liikkumiselle tulevat olemaan polkupyörä tai jalankulku. Tämä visio tarkoittaa käytännössä erittäin ahdasta ja tiivistä kerrostaloasumista – siis maassamme, jossa tilaa riittäisi rakentaa ja elää väljemminkin ja luontoa kunnioittaen.

Helsingin Kaupungin Kaupunkiympäristön toimiala vie Helsingin ympäryskuntia ja Uudenmaan kuntia kohti vihreää DDR-utopiaa eikä kukaan eikä mikään näy voivan asialle mitään. Edes Nurmijärvi, joka mainosti vielä jokunen vuosi sitten kuntaansa avarana asuinympäristönä, jossa löytyy omakotitontteja edullisesti, ei ole ainakaan julkisesti vastustanut Helsingin yksityisautovihamielisiä linjauksia.

Jokunen mediakin, lähinnä kaupunkilehdet ovat puuttuneet tähän vihreään sanelupolitiikkaan.  Helsingin Uutisten Päätoimittaja Kannala toteaa aiheellisesti 1.11.2019 julkaistussa kirjoituksessaan ”Luontoarvot joutavat syrjään, kun kyse on joukkoliikenteestä” että luonto yleensäkin jää kakkoseksi, kun vihreät pääsee päättämään kaupunkirakenteesta ja esimerkiksi joukkoliikenneinfran rakentamisesta. ”Cityvihreiden päätökset ovat kaukana niistä arvoista, joita puolue aikanaan toi esiin”, hän kirjoittaa.

Ilmastonmuutos on peruste, jota käytetään oikeuttamaan tämä muutos. En ota tässä kantaa ilmastonmuutokseen ja siitä käytävään keskusteluun. Siitä keskustellaan jo muualla riittävällä intensiteetillä, suosittelen lukemaan vaikkapa Mikko Paunion vastajulkaistun kirjan ”Hourulan väen Ilmastovallankumous”.

Mutta yksilöllisiä kulkuvälineitä kuten henkilöautoa tullaan kuitenkin käyttämään vielä vuosisatoja eteenpäin. Kulkevatko ne sitten fossiilisilla polttoaineilla, ovatko ne hybridejä, sähköautoja, polttokennon voimalla liikkuvia tai ties mistä käyttövoimansa saavia on käsittämätöntä, että Suomessa vihreän ideologian mukaisesti kohta kielletään yksityisautot ja maasta tehdään vihreän ideologian mukainen hiilineutraali kokeiluvaltio.  Tiedämme kaikki mihin erilaiset pakkotoimin aloitetut yhteiskunnalliset kokeilut johtavat, esimerkkinä Venezuelan sosialistinen kokeilu ja sen tuoma yhteiskunnan romahdus.

Nyt siis koko Uusimaa on saman taudin tai utopian kynsissä. Helsingin vihreiden johtaman kaupunkiympäristön toimialan käsialaa joko osittain tai kokonaan ovat Helsinki-Visio 2050, Helsingin Uusi yleiskaava, MAL2019 Suunnitelma ja nyt julkaistu Uusimaa-kaava.  Ihmetellä täytyy muiden puolueiden kuten Kokoomuksen tahdottomuutta asiassa. Vai onko se sitä, siis tahdottomuutta?

 

Vihreän utopian visiot nousevat uusiin sfääreihin

Helsingin valtuuston Vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Otso Kivekäs lausui mielipiteenään 23.10. 2019 Helsingin Uutisille antamassaan haastattelussa että ”Pääkaupunkiseudun kasvu olisi järkevä puristaa Kehä I:n sisäpuolelle”, jotta kehitys olisi mahdollisimman ilmastoystävällistä. Kasvuennusteet huomioon ottaen tämän vision toteuttaminen vaatisi nykyisen rakennuskannan tuhoamista ja uudisrakentamista ylöspäin. Muut valtuustoryhmät kuten Kokoomus, RKP, SDP ja Vasemmistoliitto pitävät ajatusta epärealistisena ja jopa absurdina. Onneksi nyt muut puolueet ovat huomanneet vihreiden aatteiden utopistisen suunnan. Helsingin yleiskaavasta päätettäessä pääsi vahinko valitettavasti tapahtumaan.

Marraskuun 2019 lopussa Helsingin kaupunki tiedotti kaupunginvaltuuston hyväksymästä, uudesta Kalasataman kärjen eli Nihdin alueen asemakaavasta sekä vanhan asemakaavan muuttamisesta. Uudelle asuinalueelle tulee asunnot 3000:lle ihmiselle mutta ei yhtään asukaspysäköintipaikkaa. Helsingin kaupunki ei edellytä uudessa kaavassa rakennuttajien rakentavan yhtään parkkipaikkaa. Niiden rakentaminen ei ole suoranaisesti kielletty mutta ”rakennuttajat voivat niitä tehdä esim. maan alle, jos kysyntää on”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että parkkipaikkoja ei tulla rakentamaan. Kalasataman alueelle aiotaan myös rakentaa 330-paikkainen päiväkoti, joka olisi auki 24 h vuorokaudessa. Minkälaisilla perheen tulorajoilla tuonne tulevaan päiväkotiin tullaan hyväksymään lapsia hoitoon, jää nähtäväksi. Ne lapsiperheet, jotka eivät joukkoon sovi tulevat olemaan liemessä autottomassa kaupunginosassa.

Myös alueen uusi uljas kauppakeskus Redi on vaikeuksissa. Asiakkaita ei riitä oikein kenellekään ja monet yrittäjät ovat jo lopettaneet tai lopettamassa. Kituva kauppakeskus tarkoittaa autottomille asukkaille vaivalloista kaupassakäyntiä muualla.

Kaupunki kertoo tiedotteessaan, että ”tavoitteena on rakentaa Kalasatamaan vetovoimainen, kaupunkikuvallisesti korkeatasoinen ja vahvan identiteetin omaava asuinalue”.

Helsingin kaupunginvaltuuston vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Otso Kivekäs kertoo päivityksessään toivovansa, että parkkinormi poistetaan jatkossa kaikkialla kaupungissa.

”Tämä on yksi niistä muutoksista, joiden eteen olen tehnyt seitsemän vuotta töitä”. Kivekäs riemuitsee.

Kalasataman Nihdin tulevien asukkaiden kohtalo tulee olemaan vieläkin karumpi kuin Herttoniemenrannan, jossa asukkaat ovat jo vuosikausia valitelleet pysäköintipaikkojen puutetta.  Harvat kadunvarsipaikat ovat nekin nyt vaivihkaa lisäkilvitetty kahden tunnin paikoiksi, joten pysäköintikurjuus on huipussaan. Asukas ei voi pysäköidä autoaan alueelle laillisesti. Verkossa ja Helsingin seudun lehdissä käydään keskustelua aiheesta.  Helsingin Kaupungin kaupunkiympäristön toimialan edustaja toteaa kylmästi, että asia on henkilökohtainen valintakysymys – missä kukin haluaa asua.

Uusimpana Helsingin rakentamisen viherkukkasena ovat uusimmat kaavamääräykset, jotka kieltävät rakentamasta parvekkeita kantakaupungin alueelle uudisrakennuskohteisiin, mm. Hakaniemensillan ja Merihaankadun kaava-alueelle. Syyksi ilmoitetaan lisääntyvä melu ja ilman laatu. Parvekkeet tullaan mahdollisesti korvaamaan viherhuoneilla.

Tässä parvekekiellossa ovat molemmat syyt melko ristiriitaisia: Tulevista Kruunuvuoren selän silloista on kaavailtu pikaraitiotien jatke Hakaniemen kautta keskustaan. Jos kerran joukkoliikenne korvaa henkilöautoliikennettä tulevaisuudessa ja tämä aiheuttaa lisääntyvää meluhaittaa asukkaille niin kuinka tervetullutta tuo lisääntyvä joukkoliikenne oikein on? Kiskoilla tapahtuva liikennöinti on tunnetusti melko meluisaa. Toinen asia, liikenteestä aiheutuvat ilman epäpuhtaudet, ei sekään kestä kriittistä tarkastelua. Helsingin ilmanlaatu on nimittäin eräs maailman puhtaimmista. Maailman kaupunkien ilmalaatuja mittaava ”Real-Time Air Quality Index” (AQI), kertoo että Helsingin ilmanlaatu on jatkuvasti maailman puhtaimpien joukossa. Lisäksi kaupungin kaavoituksesta vastaavat myöntävät, että Helsingin ilmanlaatu on parantunut jatkuvasti. Kun vielä tarkoitus on häätää yksityisautot pois Helsingistä niin miksi uusissa rakennusmääräyksissä kielletään parvekkeet? Syitä voimme vain arvailla.

 

Vihreä utopia kohtaa reaalitodellisuuden

Autottomat kauppakeskukset ilman asiakkaita

Hiljattain avattu kauppakeskus Tripla Pasilassa, jonka piti olla vihreän, autottoman cityideologian paraatikohde on ollut suunnaton pettymys kauppiaille.  Alkuperäinen toiminta-ajatus oli saada asiakkaita sekä junalla matkustavista, siis kauttakulku- tai vaihtomatkustajista, että paikallisasukkaista. Kukaan ei oikein uskonut sellaisenaan tähän konseptiin, joten Triplaan tehtiin parkkihallitiloja myös henkilöautoille. Ne tosin ovat hinnoiteltu melko kalliiksi ja Tripla on melko pahassa liikennesumpussa henkilöautolla tulijoita ajatellen. Junamatkustajien läpikulkuliikenteestä huolimatta asiakkaita on ollut murto-osa ennakoiduista määristä. Suuret ruokakauppaketjut jaksavat odottaa tulevaa, luvattua asiakastulvaa mutta pienempien yrittäjien rahkeet eivät yksinkertaisesti riitä ja monet ovat jo lähteneet tai miettivät keinoja millä päästä vuokrasopimuksistaan eroon.

Loppuvuodesta 2018 avattu Redi Helsingin vanhan Kalasataman alueella on vieläkin pahemmassa jamassa asiakasmäärien suhteen. Kauppiaat kaikkoavat sitä mukaa kun saavat vuokrasopimuksiaan purettua. Kaikki eivät ehdi eivätkä ole ehtineet ennen konkurssia.

 

Kävely- ja pyöräilykeskustat autioituvat

Savon Sanomissa 12.12.2019 julkaistussa kirjoituksessa kerrotaan, että sekä Kuopiossa että Joensuussa ovat mitä loistavimmat pyöräily- ja kävelymahdollisuudet aivan kaupunkien keskustoissa.  Henkilöautoilta on näille alueille pääsy kielletty. Ennen Joulunaikaa tehdyillä kävelykierroksilla molempien kaupunkien keskustat todettiin täysin tyhjiksi klo 18.00 – 22.00 välisenä aikana. ”Keskustoissa ei näkynyt ristin sielua. Näky oli kuin väki olisi evakuoitu jonnekin. Ei näkynyt pyöräilijöitä sen enempää kuin jalankulkijoita. Molemmissa kaupungeissa on loistavat pyörätiet, mutta pyöräilijät puuttuvat. Ihmiset ovat siirtyneet keskustan ulkopuolelle ostoskeskuksiin ja keskusta on kuollut.”

Jutussa kysytäänkin, että miksi kaupunkien ydinkeskusta piti pyhittää vain pyöräilylle ja jalankululle?

Myös YLE kirjoittaa 31.12.2019 samasta asiasta otsikolla ”Yhä useampi marketti sulkee ovensa koska kauppa ei käy edes keskustassa”. Jutussa kerrotaan asiakkaiden siirtymisestä suurempien kauppakeskusten asiakkaiksi, halvempien hintojen ja paremman tarjonnan perässä. YLE myös kyselee lähikauppojen perään, ”Lähikaupasta apua autottomien tuskaan”.  Lähikauppa on sinänsä hyvä ja kannatettava asia mutta millä niistä saadaan kaupallisesti kannattavia? Vai onko vihreä lääke tähänkin holtiton yhteisten varojen tuhlaus tukien muodossa?

 

Raideliikenneinvestoinnit vähentävät joukkoliikennevälineiden käyttöä ja lisäävät autoliikenteen suosiota

Helsingin Seudun Liikenne (HSL) on julkaissut 28.11.2019 140-sivuisen Helsingin Seudun liikkumistottumukset 2018 -tutkimuksen erillisine liitteineen. Tutkimus sisältää hämmästyttävän määrän erilaisia, yksityiskohtaisia tilastotietoja mm. pääkaupunkiseudun asukkaiden liikkumistarpeista ja niiden toteutustavoista, ajoista ja liikkumismuodoista. Esitys on laajuudessaan lähes mykistävä mutta koska tutkimusaineisto on aitoa tulevat itsestäänselvyydet korostetusti esiin kuten esimerkiksi liikkumisajat minuutintarkkuudella (aamulla töihin, päivällä lounastauolle ja illansuussa kotiin). Tutkimus on graafisia esityksiä täynnä, joista suurin osa ei kiinnosta ketään.

Helsingin Sanomat kirjoitti 9.12.2019 tutustuttuaan ko. tutkimukseen:

Autoilun suosio kasvoi Espoossa länsimetron avautumisen jälkeen – ”Metron avautumista on katseltu ruusunpunaisilla laseilla”. Länsimetron avaaminen pudotti joukkoliikenteen suosiota ja kasvatti autoilun suosiota.

Espoossa tehtiin uuden raideyhteyden avaamisen myötä kardinaalimunaus, kun samalla sekä Espoon sisäisiä että kuntarajoja ylittäviä bussireittejä suljettiin. Vanhat bussiyhteydet olivat huomattavasti nopeampia ja helppokäyttöisempiä. Länsimetron käyttö edellyttää kaikilta muilta paitsi metroasemien välittömässä läheisyydessä asuvilta liitännäisbussin käyttöä sekä meno- että paluumatkalla. Tämä lisää matkan pituutta ja matkaan käytettävää aikaa. Aikaisemmin vuosikymmenien aikana muodostuneet bussireitit lähtötiheyksineen hoitivat kunniakkaasti Espoon julkisen liikennesuoritteen.

Länsiväylän tyhjentynyt julkisen liikenteen kaista luovutettiin vähäpäästöisten ajoneuvojen käyttöön. Käytännössä tavallisen kansan ulottumattomissa olevat loistoluokan sähkötoimiset henkilöautot saivat oman ”ohituskaistan”.

Miljardiluokan satsaus julkiseen raideliikenteeseen siis lisää henkilöautoliikennettä. Toivottavasti kuntapäättäjät näkevät asiat ja asiayhteydet selkeästi miettiessään Uusimaa-kaavaa ja sen mahdollista hyväksyntää. Tuon kaavan hyväksyntä tulee toistamaan vihreät virheet kaikkialla Uudellamaalla. Kun raideliikenteeseen satsataan ja bussiliikenne ajetaan minimiin -bussien käyttövoimana ovat polttomoottorit, jotka ovat ilmeisesti se vihreiden vihollinen no 1- sekä kielloilla ja rajoituksilla tehdään yksityisautoilusta lähes mahdotonta tai ainakin sietämättömän kallista kysymys kuuluukin, että mitä me sitten teemme? Millä me kuljemme töihin, kauppareissuille, hoitamaan vanhuksiamme, viemään ja hakemaan lapsiamme päivähoidosta jne. Ja vähän pidemmällä aikajänteellä katsottuna miten me ylipäätään pääsemme liikkumaan joustavasti ja nopeasti kun valtaväylät on uhrattu asuntorakentamiselle ja niitä ei pystytä enää uudelleen avaamaan, kun valta vaihtuu ja tämä viherhulluus on ohitse?

Muu Eurooppa eikä muu maailma ei seuraa tätä Helsingin vihreiden utopiaa.

Äänestämällä voimme vaikuttaa

Äänestämällä  tulevissa kuntavaaleissa voimme vaikuttaa huomattavasti enemmän omaan elinympäristöömme ja sen jokapäiväisiin asioihin kuin äänestämällä eduskuntavaaleissa tai vaikkapa EU-vaaleissa. Varsinkin EU-vaaleissa valituksi tulleista edustajista ei kuulu enää mitään heidän siirryttyä Brysseliin.

Varsinkin helsinkiläiset maksavat nyt kovaa hintaa vihreän ideologian jyrätessä asukkaiden tahdon vastaisesti mm. keskuspuistoa ja Malmin historiallista lentokenttää nurin. Ja nyt sama tauti on levinnyt koko Uudenmaan kuntiin. Valitettavasti kuntapäättäjinä Uudenmaan liitossa toimivat puolueet suurin piirtein samoilla voimasuhteilla kuin Helsingin kaupunginvaltuustossakin.

Vuoden 2021 kuntavaalit ovat jo ensi vuonna ja on syytä miettiä vakavasti kenelle äänensä antaa ja varsinkin sitä, että äänestämällä voi todella vaikuttaa. Vihreät ovat tämän ymmärtäneet jo ajat sitten, ovathan he selkeästi yliedustettuina kaupunki/kunnanvaltuustoissa. Helsingin Kaupunkiympäristön Apulaispormestarin virkakin on poliittinen eli se on katkolla vuoden 2021 vaaleissa. Mikäli Vihreät kärsivät tuolloin vaalitappion viran saa jonkun toisen puolueen edustaja.

Kuntavaaleissa äänestäneet voisivat myös vaatia edustajiltaan selvitystä siitä, onko koko Uudenmaan kuntien ja niiden asukkaiden edun mukaista kannattaa vihreän ideologian mukaista utopiaa.  Erityisesti Helsingin vaalipiirin äänestäjien tulisi kovistella valtuuston jäseniä. Vihreää utopiaa kannattivat siis sekä Kokoomuksen että SDP:n edustajat. Miksi?

Mikäli kaupunginvaltuuston voimasuhteet muuttuvat suurestikin seuraavissa kuntavaaleissa voidaan ehkä uusi yleiskaava kyseenalaistaa ja palauttaa se uuteen käsittelyyn. Vaalituloksen perusteella määräytyvät myös apulaispormestarien virat eli kaupunkiympäristön toimialasta vastaavan Anni Sinnemäen (vihr.) virkakausi on kerrallaan vain vaalikauden mittainen. Äänestämisellä ja vaalituloksella on siis todellista merkitystä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu