Tutkivaa journalismia, onko sitä vielä, vai pelkkää mutua?

”Ansiosidonnainen työttömyysturva, asumisen tuet, kotihoidontuki, varhaiskasvatuksen asiakasmaksut, kireä tuloverotus ja toimeentulotuki ovat kutoutuneet hämähäkinseitiksi, johon tuhannet ja tuhannet ihmiset jäävät jumiin. Kannustimet pyrkiä ansiotyöhön tai työuralla eteenpäin ovat vähäiset tai olemattomat.”

Iltalehden toimittaja Lauri Nurmi on pääkirjoituksessaan 9.5.2023 jäänyt itse jumiin omaan journalistiseen hämähäkinseittiinsä, hämähäkki, joka kutoo seittinsä osittain väärille tiedoille, osittain oikeistopolitiikan hokemille uskomuksille, mistä ei ole edes tieteellisiä perusteita, osa väitteistä on kyseenalaistettu tutkijoiden parissa, osasta voisi kysyä kohderyhmältä, joista hän kirjoittaa hyvin epäkohteliaaseen sävyyn. Näitä tällaisten toimittajien kirjoitelmia lukiessani mietin usein, miten he nukkuvat yönsä.

Me maksamme ansioturvastamme palkansaajina työttömyysvakuutusmaksuina ja jäsenmaksuina liitolle ja työttömyyskassalle, valtio osallistuu perusosan verran niin Kelan työmarkkinatuen kuin ansiosidonnaisen perusosan verran. Nyt hallitusneuvotteluissa kaavaillaan jälleen kerran ansioturvan heikentämiseksi, niin porrastuksien kuin turvan pituuden heikentämiseksi? Ihmettelen miksi, kun perusteita suomalaisen duunarin laiskuudelle ei ole, en ole löytänyt yhtäkään tieteellistä julkaisua, joka suoraan pystyisi osoittamaan, että 40 vuotta työelämässä ollut ja tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanottu muuttuisi heti seuraavana päivänä laiskaksi pitkän työelämän jälkeen, jota pitäisi rankaista siitä, että joutuu irtisanotuksi työnantajansa toimesta. Työttömäksi joutuminen on itsessään jo henkilökohtainen kriisi, niin taloudellisesti kuin henkisesti, varsinkin kun sinut irtisanotaan yli viisikymppisenä ja mahdollisuutesi työllistyä ovat tosi heikot uudelleen. Siitä pitää huolen ikäsyrjintä. Jos satut olemaan työttömyyskassassa, ansiosi palkan jälkeen tippuvat n. 50 prosenttia, olet työelämässä mitoittanut laskusi ja asuntolainasi sen mukaan, että työ pysyy. Kaikilla ei enää näin ole. Pankit eivät anna armoa lainanmaksuille kuin puolisen vuotta yleensä ja lainanlyhennysvapaista otetaan tällä hetkellä kova summa muutenkin tulojen pienentyessä katastrofaalisesti. Jos puskurirahaa ei ole, olet totaalisen pulassa.

Tätä tilannetta ei paranna tulevan hallituksen kaavailut rangaista työn menetyksestä kansalaista. Tutkimuksien mukaan suurin osa työllistyy ensimmäisen 3 kuukauden aikana, mutta sama tilanne ei ole kaikilla aloilla, missä työpaikoista taistelee useampi sata henkilöä samaan aikaan. 50+ vuotiaita ei edes kutsuta haastatteluihin enää. En ole kuullut ainoatakaan oikeudenmukaista perustelua poliitikoilta ansioturvan heikennyksille, saati, että media kirjoittaisi työttömien puolesta jotain. Suurin osa median edustajista julkaisee juttuja, joissa elinkeinoelämän asiantuntijat tai tietyt poliitikot jakavat mantraa työttömistä ja laiskoista duunareista, joita pitää rangaista, kun aikuinen ihminen ei mukamas osaisi itse itseään ”kannustaa”.

Missä vaiheessa suomalaisesta palkansaajasta tehtiin laiska, työtävieroksuva kansalainen?

Se kuuluisa ansiosidonnaisen loppupään piikkikin on tutkimuksella osoitettu, että heitä, jotka eivät työllisty ennen kuin turva loppuu, on vähän päälle 2000 henkilöä, ei satojatuhansia, jotka vain oleskelisivat ansioturvalla! En ylipäätään ymmärrä tuota oleskelutermin lanseeraamista, kun ajattelee, että työn päätyttyä elintasosi laskee puolella. Näyttäkää ihmeessä minulle tutkimus, mistä löytyy faktaa sille, että sadat tuhannet työttömät haluavat ”oleilla” puolta pienemmillä talousrahoilla? Jos heitä onkin, se ryhmä on marginaalinen. Stereotyyppinen ajattelumaailma, jonka pohjalta tehtäisiin työttömyysturvan heikentämistä, on väärin niitä tuhansia työttömiä kohtaan, jotka hakevat koko ajan työtä, velvoitekin on tällä hetkellä 4 työpaikkaa/kk karenssin uhalla, myös raportointivelvollisuus on järjestelmään. Mitä tässä säästetään, jos otetaan kansalaisten elämisen edellytyksiä heikommiksi? Ajetaan ihmisiä toimeentuloluukulle ja silloin se todellakin tulee maksamaan valtiolle, nyt vain perusosan verran ansioturvalla olevilta. Sipilän hallitus jo lyhensi työttömyysturvaa liittojen jäseniltä 100 päivää ennen Marinin hallitusta. Leikattiin ansioturvaa syyttömiltä työttömiltä -4,65%, vaikka et onnistunut saamaan työtä tai koulutusta 3 kk aikana. Turvasta vietiin ruokarahaa ja laskurahaa aivan perusteettomasti. Nyt aiotaan toteuttaa sama asia toisella tavalla, syytellään, että emme olisi tarpeeksi aktiivisia ja meitä pitää ”kannustaa” kaikenmaailman porrastuksilla! Jos aletaan porrastamaan myös pitkäaikaistyöttömiä ja ikäsyrjittyjä, vaadimme sitten myös työttömyysvakuutusmaksujen alentamista, koska niistä maksetaan ansioturvan ansio-osaa. Minulla ja tuhansilla muilla on osoittaa työpaikkahaut, ne pitää nykyisin säästää. Itseltäkin löytyy hakemusdokumentit useiden vuosien varrelta. Eikö sitä pitäisi olla ”syytön” kunnes toisin todistetaan?

”Kannustimet pyrkiä ansiotyöhön tai työuralla eteenpäin ovat vähäiset tai olemattomat.”

Kun Iltalehden Lauri Nurmi kirjoittaa näin, ei kirjoitus perustu mihinkään muuhun kuin mutuun ja tiettyjen tahojen hokemaan mantraan? Eikö jornalisteilta vaaditakaan enää minkäänlaista lähdeaineistoa tai tutkittua tietoa, kun syyllistetään tällä tavalla suomalaista työtöntä palkansaajaa? Omasta puolestani voin kertoa, että työttömän kannustin saada työtä, on eniten saada toimeentulonsa taas kuntoon ja olla yhteiskunnan jäsenenä työssäkäyvänä ja ansaita eläkekertymää, ainakin näin on meillä monilla, jotka on irtisanottu varttuneemmalla iällä. Tämä ei ole mututietoa, sillä olen ylläpitäjänä somen eräässä ryhmässä, jossa on 4500 jäsentä, jossa näistä asioista keskustellaan päivittäin. Minulla ei ole koskaan ollut vähäisiä tai olemattomia kannusteita työttömänä ollessani, ei Kelan työmarkkinatuella eikä ansioturvalla, molemmat olen kokenut. Väite on täysin tuulesta temmattu. Toivon, etteivät työssä olevat niele tällaisia kirjoituksia ilman ottamasta asioista selvää. Ihmettelen muutenkin, että toimittajat nielevät purematta” ansioturvan heikennysaikomukset, sillä työttömyyskassoissakin keskimääräinen brutto on n.1400 eur kuukaudessa, verojen jälkeen n. 1150 eur ja monilla osa-aikaisen työn perusteella laskettu ansioturva jää alle tuhannen euron, eli alle virallisen laskennallisen köyhyysrajan maassamme. Pitäisi siis antaa mieluummin lisäturvaa ja apua, ei heikentää elämän edellytyksiä taloudellisesti, varsinkaan pelastamalla ”porrastuksilla n. 10 000 tai 20 000 työtöntä työelämään ja lopuille sitten jätetään heikennykset rangaistukseksi? Ihmettelen näitä vaikutusarvioita? Eikö niiden pitäisi olla korkeammat, jos puututaan monen sadan tuhannen työttömän työttömyysturvaan? Samaan aikaan aiotaan ”rankaista” tuhansia asumistuen saajia, jotka saattavat kuulua samaan ryhmään. Täysin käsittämätöntä touhua, jossa valtio ei tule säästämään mitään, Kurjuutta ja taloudellisia ongelmia lisää kylvämälläkö ns. hyvinvointiyhteiskunta pelastetaan? Tässäkö ovat keinot?

”Työkykyisen ihmisen ”pakottaminen” – vaihtoehtoinen ilmaisu kannustamiselle – työhön ei ole rikos, kun hyvinvoinnin säilyttäminen vaatii työllisyysasteen nostoa.”

Näin kirjoittaa Iltalehden Lauri Nurmi edelleen. Kuka kertoisi Lauri Nurmelle, että työnantajia ei voi pakottaa ottamaan ketään töihin? Yksipuolinen ennakkoluulojen sisältämä ajatus, ettei kansalainen hakisi ja haluaisi työtä edelleen elämänsä talouden tueksi, on outo. Tässä vain leimataan satoja tuhansia työnhakijoita ilman todisteita, ettei näin tapahtuisi. Vähemmälle kirjoittelulle on jäänyt työnhakijoiden kokema ikäsyrjintä, monien terveydelliset ongelmat ja kohtaanto-ongelma, kuin myös se, että monien ammattien kohdalla on yksinkertaisesti liikatarjontaa. Kun nämä asiat otetaan huomioon, ei voida stereotypioida kaikkia työttömiä samaan karsinaan. Siksi on myös epäoikeudenmukaista antaa vaikutelma, että 250 000 työtöntä lorvisi vain laiskoina ”liian hyvillä tuilla”, kun tässä maassa se ei ole totta. Olemme saaneet Euroopan neuvostolta useasti huomautuksia liian alhaisesta sosiaaliturvan tasosta Suomessa. Tästä on viimeksi kirjoittanut Helsingin Sanomat 15.2.2023.

Työttömät ovat kansalaisia, jotka ovat suurin osa menettäneet sen tärkeän työnsä ja epätoivoisesti etsivät uutta, mutta se ei ole enää helppoa, emme elä enää 80-luvun Suomessa, jossa minäkin olin aina haastatteluissa kolmen parhaan joukossa. Ikäsyrjintä on tosiasia, mutta miksi sille ei tehdä mitään? Miksi työnhakijoita halutaan vain sanktioida? Miksi yhteiskunta syyllistää muutenkin vaikeassa elämäntilanteessa? On rankkaa olla työtön työnhakija, jaksaa lukea ”valitettavasti valintamme ei juuri nyt kohdistunut sinuun” vastauksia kuukaudesta toiseen. Voisiko yhteiskunta ottaa vastuuta siitä, ettei kaikille ole työtä ja yrittää edes auttaa, syyllistäminen mediassa ja poliitikkojen ja puolueiden taholta ei tuo kellekään toivottua työpaikkaa, ei sekään, vaikka tuet otettaisiin kokonaan pois ja lähetettäisiin ”syylliset” autiolle saarelle syömään vain banaaneja. Toivon rakentavampaa asennetta vihdoin työttömistä kirjoiteltaessa, toimittajatkin voivat jäädä työttömiksi, toivottavasti kaikilla on puskurirahasto kunnossa useiksi vuosiksi, koska tätä menoa meillä ei ole työttömyysturvaa kellään.