Ei kannata mennä kansallispuistoihin, vaan tulla talousmetsiin katsomaan, minkälaista metsäluontoa siellä on.
Lyhennelmä kirjoituksesta jonka tekstiin voin yhtyä alusta loppuun saakka. Alkuperäinen on luettavissa STT:ssä.
Nyt on tärkeä vaikuttaa politiikkaan.
Ensin eduskuntavaaleissa ja ensi vuonna EU vaaleissa, että saadaan metsäpolitiikkaa ymmärtäviä ja metsäomistajuutta puolustavia päättäjiä.
Luontokatoa tapahtuu siellä, missä metsä muutetaan vaikkapa rakentamisen takia lopullisesti muuhun käyttöön. Ei täällä maalaiskylän maisemassa näy luontokatoa. Kaupunkilaistenkin kannattaisi mennä vaikkapa iltarasteille, niin näkee läheltä aitoa suomalaista metsäluontoa.
Hoitamattoman ja riukuuntuneen pusikon voi ennallistaa luontoarvoiltaan monimuotoiseksi vain hakkaamalla ja uudistamalla eli aloittamalla alusta.
Se lannistaa, että metsänomistajuus on asetettu kyseenalaiseksi. Metsistä on tullut kaikkien asia ja kaikilla tuntuu olevan oikeus antaa meille neuvoja, vaikka ei ole mitään käsitystä metsätaloudesta. Moni metsänomistaja sanoo, ettei uskalla tehdä metsässään mitään tai osallistua keskusteluun, kun julkinen mielipide on niin metsäkielteinen.
Hakkuilla tuotetaan uusiutuvaa raaka-ainetta puunjalostuksen tarpeisiin ja sen jälkeen istutetaan uusia taimia, joista kasvaa uusi metsä.
Sotien jälkeen on Suomen metsät saatu hienoon kuntoon. Nyt kuvitellaan, että kun metsissä ei tehdä mitään, se pelastaa ilmaston, vaikka metsien hoitamattomuus on suurinta myrkkyä myös ilmastotavoitteille.
Minun viestini metsäasioissa tuomarin roolin ottaneille ympäristöjärjestöille ja näitä peesaavalle medialle on sama, tulkaa pois sieltä kuplastanne tutustumaan tavallisiin talousmetsiin ja metsänomistajiin. Me olemme valmiita näyttämään metsiämme, miten niitä hoidetaan kestävästi. Kun Helsingistä satelee neuvoja tänne maakuntiin päin, joskus tämän keskustelun suuntaa olisi hyvä muuttaa. Suomen metsiä pitää hoitaa Suomeen sopivilla tavoilla, ei EU:n Brysselissä määräämillä keinoilla.
Vihreiden mukaan talousmetsä ei ole luontoa. Olisin vähän eri mieltä.
Jos hakkuiden väli on 50 vuotta, se tekee oravillakin parikymmentä sukupolvea. Luulisi riittävän.
Ilmoita asiaton viesti
”Hoitamattoman ja riukuuntuneen pusikon voi ennallistaa luontoarvoiltaan monimuotoiseksi vain hakkaamalla ja uudistamalla eli aloittamalla alusta.”
Tämä on kyllä erikoinen väittämä. Aivan kuin metsä ei osaisi itse kasvaa, ilman että metsuri käy siellä aika ajoin raivaussahan kanssa heilumassa.
Kyllä sen riukuuntuneen pusikon paikalle kasvaa järeä metsä ihan luonnonmenetelmälläkin. Prosessi vaan on hitaampi kuin metsätalousinsinöörin oppeja noudattaen, mitkä tähtäävät kiertonopeuden maksimointiin.
Ilmoita asiaton viesti
Normaalia ja luonnonmukaista olisi hallitsematon metsäpalo jota ei ihminen sammuta.
Metsäpalo estäisi myös liiallisen kuusiutumisen sillä kuusi ei kestä metsäpaloa samalla tavoin kuin muut puulajit. Kuusi tukahduttaa muun metsäluonnon jollei sitä jollakin keinoin poisteta aika ajoin.
Ilmoita asiaton viesti
Kuusiutuminen on hyvä pointti. Kuusi pystyy kasvamaan varjossa muiden puiden alla ja kuusikko puolestaan isoksi kasvettuaan tukahduttaa varjollaan muut. Koivikot kuusettuvat nopeimmin, mutta
myös vähänkin ravinteisemmalle mäntymetsälle käy samoin.
Kuusivaltainen metsä on jonkin verran altis kuusen tuholaishyönteisille, mutta suurimmat näkemäni alueelliset tuhot on aiheuttanut kuusen maannousemasieni eli tyvilaho. Siitä ei pääse eroon muuten kuin poistamalla kuusipuusto ja istuttamalla esimerkiksi mäntyä tilalle. Metsäpalo olisi hyvä ”lääke”, sillä palopohjalle syntyy yleensä koivu- tai mäntytaimikko. Avohakkuulle vastaavasti kylvetään tai istutetaan näitä.
Kolikon toinen puoli on hirvituhot. Hirvi syö talvisin männyn taimen kärkisilmuja. Puu ei kuole, mutta haaroittuu ja siitä ei kasva enää arvopuuta. Kuusen taimia hirvet eivät jostain syystä vahingoita niinkään. Hirvialueille suositellaan kuusta.
Pikkupoikana kuusi oli kyllä kiva puu, siihen pääsi paljon helpommin kiipeämään kuin sileärunkoiseen mäntyyn tai koivuun. Aikuisena näkemys on laajentunut.
Ilmoita asiaton viesti
Kuusivaltainen metsä on jonkin verran altis kuusen tuholaishyönteisille, mutta suurimmat näkemäni alueelliset tuhot on aiheuttanut kuusen maannousemasieni eli tyvilaho. Siitä ei pääse eroon muuten kuin poistamalla kuusipuusto ja istuttamalla esimerkiksi mäntyä tilalle.
En usko, etteikö luonto keksisi keinot tyvilahoon, joka taitaa liittyä nimenomaisesti kuusen mukana tuomaan ongelmaan.
Ongelma ongelmasta, jos tämän näin sanoisi. Nämä ovat vähän kuin säätilat, vaikka ihminen välillä kiusaantuisi, kun luonto ei ole kuin täsmätuote.
Ilmoita asiaton viesti
Kaimani romantisoi ”järeän metsän”. Vaikka sitä olisi syntynyt kivuliaasti hoitamattomien vesakoiden ja riukuuntumisen kautta, ei se ole luonnon, eikä metsätalouden pysyvä lopputila. Viimeistään ”järeä metsä” – vaiheessa on kasvunsa lopettanut puusto kaadettava (päätehakkuu) ja uutta saatava tilalle. Alkuperäisessä luonnonkierrossa siitä huolehti metsäpalo.
Nykyään ei metsäpaloja päästetä syntymään ja avohakkuu on sitä vastaava luonnon kiertokulun mahdollistuttaja. Ymmärrän, mutta pidän sitä virheenä, että luontoa tuntemattomat cityvihreät häiriintyvät, kun kiertokulkuun kuuluu muitakin vaiheita kuin ”järeä metsä”.
Viisikymmentäluvulla metsänhoitoon kuului avohakkuun jälkeen vielä kulotus. Sen poistama pintakarike ja jälkeensä jättämä tuhka antoi uudelle kasvulle erinomaisen alkukiihdytyksen. Kulotuksen suuriksi kohonneet työ- ja vakuutuskustannukset tekivät siitä valitettavasti kannattamattoman ja taidettiin se kieltääkin palon leviämisriskin takia.
Talousmetsä on kaikkia hyödyttävä kompromissi luonnollisen kokonaisuudistumisen ja ”järeäksi metsäksi” pysähtymisen välillä. Kun avohakkuu ei aina ole tarkoituksen mukaista, pystyvät talousmetsässä elämään samanaikaisesti monet sekä valoa vaativat että peittävää yläpuustoa suosivat kasvit, sammaleet, sienet, levät, bakteerit ja muut eliöt. Siinä samalla pidetään metsänhoitohakkuilla Suomen hyvinvointiyhteiskuntaa pystyssä.
Ilmoita asiaton viesti
Kun hoitometsä on päätehakkuukypsä, se on biologisessa mielessä vielä nuori. Ja jos ei ole vanhoja metsiä, ei ole vanhojen metsien lajejakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa tarvitaan varmsti kumpaakin, sekä vanhoja metsiä että nuorempia. Pitkällä aikajänteellä yksipuoliset metsät (yhden puulajin) ovat hyvin haavoittuvaisia ilmastonmuutoksen edetessä. Sekametsä on siis paras vaihtoehto. Etelässä olen huomannut että esim. tammi on alkanut paikoin leviämään itsekseen metsissämme.
Hirvi- ja peurakanta on Suomessa liian suuri. Näitä eläimiä ei pidä ruokkia talvisin, tällä tavoin kannat kasvavat liikaa. Hirvieläimet lisääntyvät liikaa myös koska niillä ei ole riittävästi luonnollisia vihollisia. Ihminen häiritsee monin tavoin luonnon tasapainoa. Globaalisti eläinten elintila on vähentynyt drastisesti kun ihmisen toiminta on levinnyt kaikkialle.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmastonmuutoksen eteneminen perustuu mielikuvitukseen, varsinkin jos sillä tarkoitetaan ilmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta.
Tammi väheni kun sitä on tarvittu laivapuuksi ja koska sen katsottiin olevan pakanallinen puu.
Ehkä 1970-luvun poikkeuksellisen ankaria talvia lukuunottamatta (jolloin tammilla saattoi olla vaikeuksia levitä) tammi on kuulunut Suomen luontoon ja on täysin luonnollista että sille suotuisat olot välillä heikkenevät ja paranevat. Mitään ilmastonmuutosta ei tarvita selittäjäksi.
Globaalisti ehkä mutta Suomessa metsissä liikkuminen paremminkin on vähentynyt kuin lisääntynyt. Eläimille on kyllä elintilaa siinä missä ennenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Hakkuun jälkeen pitäisi metsänomistajan liikkua tiluksillaan ja katkoa pajunvesoja ja seljapensaita. Tätä ilmiötä ei näy.
On outoa että kevyt työ ilman koneita ei kiinnosta metsänomistajia vaikka siitä koituisi iso taloudellinen hyöty. Riittää että liikkuu alueella noin viiden vuoden ajan.
Ilmoita asiaton viesti
Istutuksen jälkeen siellä kyllä liikutaan runsaasti. Tietenkin maapohjasta riippuu mitä siellä on tarpeen tehdä mutta esim täällä meilläpäin kun on multavat maat niin noiden mainitsemiesi viiden vuoden aikana tallotaan ja niitetään etupäässä heinää taimien ympäriltä. Ensimmäisinä vuosina jopa pari kertaa kesässä käydään ”katsomassa” joka tainta. Sitten se jo pärjääkin muutaman vuoden jonka jälkeen sitä pajukon raivausta riittää vuosiksi. Voisit joskus kokeilla , se ei ole mitään kevyttä työtä.
Sovitaanko että tulet ensi kesänä meille polkemaan kokeeksi vaikka parin hehtaarin alueelta heinät taimikosta, heinäkuussa on heinän pituus reilun metrin ja punkkeja on pirusti sekä kärmeitä joten tervetuloa.
Tarjoan terveellistä maalaisruokaa ja kotikaljaa eväiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos. Minä ja toinen kaupunkilainen teemme ihan ilman sitä sapuskaa tuota työtä mökkipaikkakunnalla. Ei näy maanomistajia. Meilläpäin on myös tiiviiksi pajukoiksi muuttuneita entisiä raiskioita jotka syntyivät ennenkuin keksimme että voimme tehdä vapaaehtoistyötä.
Ilmoita asiaton viesti
Ravasin sienimetsällä kauan, ja luonnontilaisia metsiä ei ollut missään.
Pelkkiä talousmetsiä.
Ilmoita asiaton viesti
Sitäpä paremmin löytyy kantosieniä ja marjoja jos tiheä kuusikko ei tukahduta kaikkea kasvavaa.
Ilmoita asiaton viesti