Päättäjiä varoiteltiin vuosikausia koulujen digiloikasta
Alla oleva tekstini on alun perin julkaistu Helsingin Sanomissa (HS mielipide 19.92023).
Ruotsi haluaa koulukirjat takaisin ja vähemmän älylaitteita, kertoo HS 13.9.2023. Kiinnostavassa artikkelissa oli seikkoja, jotka kaipaavat oikaisua.
Jutussa haastatellun Ruotsin opetusministeri Lotta Edholmin mukaan digimenetelmien opetuskäytön aiheuttamista ongelmista ei tiedetty aiemmin, ja asiasta on “uutta tietoa” vasta nyt.
Opetusministerin väite ei pidä paikkaansa.
Opetuksen digitalisoinnin vähintäänkin kyseenalaisista vaikutuksista oppimiseen ja työrauhaan on ollut saatavissa tutkittua tietoa viitisentoista vuotta, kauemminkin. Ja ainakin täällä Suomessa päättäjiä ja kouluviranomaisia on asiasta informoitu ja varoitettu.
Useampikin tutkija- opettaja- ja asiantuntijadelegaatio on käynyt kolkuttelemassa opetusministeriön ja –hallituksen ovia läpi 2010-luvun. Mukanaan vierailijoilla on ollut täsmällisin tutkimusviittauksin varustettuja esityksiä siitä, miksi itseisarvoksi kohotettuun digiloikkaan ja muutamaan muuhunkin pedagogiseen muoti-ilmiöön kannattaisi suhtautua varauksella.
Varoitukset kaikuivat kuuroille korville. Reaktio oli aina sama: koulun tuli “vastata ajan haasteisiin” tai “kelloa ei voi kääntää taaksepäin”. Digipöhinä ja seinien kaatelu oli “tätä päivää” , ja miltei ainoa hyväksytty paradigma niin opettajainkoulutuksessa kuin kasvatustieteessä laajemminkin. Media meni hurmokseen mukaan.
Digiloikka ei tietenkään ole yksin syyllinen oppimistulosten laskuun saati koulujen levottomuuteen, mutta se on merkittävä osatekijä kouluongelmien vyyhdessä. Väitän myös, että tietynlaisten uudistusten kritiikitön junttaaminen kouluihin näkyy muun muassa opettajakatona. Ainakin matemaattisten aineiden opettajia on lähtenyt joko yksityisen palvelukseen tai varhaiseläkkeelle.
Onneksi keskustelu näyttää nyt monipuolistuvan. Toivottavasti se vaikuttaa myös koulujen arkeen ja oppimistuloksiin.
Päättäjiä varoitettiin koulujen digiloikasta – Mielipide | HS.fi
Lasten digidementia (2014):
https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/grohn/162754-lasten-digidementia-1-17/
Ilmoita asiaton viesti
Päättäjien hyvä veli konsulentit tekivät ja tekevät digiloikalla kivasti fyffeä. Siksi varoitukset ovat kuin seinille puhumista.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä todennäköisimmin tuo on yksi, ehkä isokin syy digikiihkoilulle. Mutta jokin juurisyy lienee vielä syvemmällä – menihän hurmaan mukaan koko joukko näkyvästi julkisuudessa esiintyviä kasvatustieteilijöitä myös. Ja media.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä. Kasvatustiede ei ole tiede.
Ilmoita asiaton viesti
Ihme kyllä, tästä olen kanssasi samaa aika lailla mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä linkki samaa aihetta käsittelevään omaan kirjoitukseeni: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/arto-selkala/kognitiotieteellisen-lahestymistavan-merkitys-inkluusio-opetuksen-kustannus-hyotyanalyysissa/
Ilmoita asiaton viesti
Kun 90-luvun alussa opiskelin tekstiiliartesaanin tutkinnon, niin pääainetta opettava opettaja sanoi: en saa tutkintotodistusta, jos en loppuraporttia kirjoita tietokoneella, joten ei siihen montaa riviä tekstiä tullut.
Olin tietotekniikkaa vastaan, mutta työttömänä ollessa niitä kursseja tarjottiin – ravistin ennakkoluuloni ja pääsin Ikaalisissa useampaan peräkkäisiin kursseihin, jossa sivuttiin monia linkkejä mitä tietotekniikka tarjoaa, niin nyt Mummelina tietokone on aamiaiskaverina, et se avaa maapallon asiat silmieni eteen – kuten tämän blogin.
Suomessa ei kaikkinensa tarviis olla etunenässä aina jotain uutta ottaa käyttöön, kun johan se työntekijöillekin tuo paineita hyppimällä uudesta uuteen, kuin että pitää vanha uuden rinnalla = ei kuitenkaan joka oppiaineen kohdalla ja tarkoitan tuota nimenomaan peruskouluun.
Ilmoita asiaton viesti