Helsinki Biennaali on mieltä hellivä taiteen, luonnon ja vahvan yhteishengen ilotulitus yleisölle avatussa Vallisaaressa

Helsinki Biennaali on myös muistutus monesta olennaisesta koronan vihdoinkin – ja toivottavasti – hiipuessa.

 

Merimatka kulttuurin ja taiteen pariin Helsingin Kauppatorilta entiseen puolustusvoimien hallinnoimaan Vallisaareen avasi pitkästä aikaa uuden perspektiiivin laivankannelta kauniiseen Stadiin. Kalasataman kolme uutta korkeaa tornitaloa ovat mereltä katsoessa järkyttävän ja kertakaikkisen rumia, tehtyä ei ihan heti saa tekemättömäksi. Ihmisen kädenjälki ei aina ole kaunis ja kun ihminen muovaa maisemaa, niin lopputulos on usein outo. Uskon, että parempaa luonnonmuovaamista on luvassa.

 

Jotta voi ymmärtää ja kyseenalaistaa outoa aikaamme, niin tarvitaan elämyksiä taiteen parissa. Vallisaareen rakentuneet monipuoliset taide-elämykset kauan koskemattomana olleen luonnon keskellä ovat pitkän pandemian jälkeen suorastaan ihmeellisiä. Taideteos, jonka takana välkehtii taivaanrantaan ulottuva meri valaisee väkisin teoksen äärellä olevan kasvot hymyyn. Luontoon sulautuvan teoksen asettelu merelliseen ympäristöön on sykähdyttävän kaunis. Pinkiksi spreijattu aito puun runko keskellä lehtimetsää mykisti kauneudellaan auringon säteiden valaistessa maalatun puun pinnan. Kokemus, miten metsä soi saaren hiljaisuudessa lumosi ja upposi täydellisesti kesäiseen linnunlauluun. Kyllä – oma ajattelu ja sielu puhdistuvat niin monen kauniin keskellä.  Vihdoinkin on tilaa taiteelle!

 

Helsinki Biennaali on erittäin kaunis esimerkki rohkeasta tilojen ja ympäristön haltuunotosta. Tällaista lisää Helsinkiin! Taide-elämys kesäisellä Vallisaaren metsäpolulla ja sitten toisaalla hoitamattomassa saaren vanhassa kerrostaloasunnossa, on ikimuistoinen. Osittain maan alla sijaitseva vanha ja kylmänkalsea sodanaikainen ruutitehdas on jännittävä sijainti modernille taideinstallatiolle. Teokset puhuttelevat ja kun Biennaalin teoksia katsoo, niin väistämättä miettii, että ehkäpä sittenkin koronan luoma paine taiteen tekemiselle näkyy ja tulee näkymään vielä vahvasti tulevina vuosina. Taide eheyttää, pakottaa miettimään uudestaan ja vie uusille poluille.

 

Suomen hallitus mokasi koronapandemian hoidossa pahasti. Poliitikkojen sekoilu uuden yllättäessä antaa monet virheet anteeksi – totta kai. Ennustamatonta ei voi hallita. Kuitenkin se, miten hallitus ”tietäjineen” kohteli mm. kultturin tekijöitä on pöyristyttävää. Museot, näyttelyt ja kaikenlainen kulttuurinen yhdessä tekeminen yksinkertaisesti kiellettiin liian pitkäksi aikaa. Henkistä rikastumista ei sallittu tapahtuvan kulttuurikohtaamisissa koronapelossa. Kuitenkin  kuluttaminen päivittäistavarakaupassa ja valtion alkoholiliikkeessä sallittin, vaikka riskit sairastumisiin Alkossa tai ruokakaupassa on ehkä sittenkin paljon suuremmat. Myös vastuuton iltapäiväkännääminen on Suomen ”tietäjien” mukaan ihan ok – ainakin sen annettiin pandemian aikana pitkään tapahtua. Uskon kuitenkin, että kaikesta kivusta ja vääränlaisesta johtamisesta huolimatta pinnan alla tapahtuu paljon. Vuoden viivästynyt, joka toinen vuosi järjestettävä Helsinki Biennaali on siitä loistava esimerkki.

 

 

.

 

+1
Maija Aallas
Helsinki

Helsinkiläinen, karjalaislähtöinen yrittäjä ja äiti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu