Ihana, ihmeellinen raha

Ihana, ihmeellinen raha

Minua huolestuttaa Suomen valtion velanotto ja liian usein eteen tuleva tunne vastuuttomuudesta. Tänä päivänä on liikaa tahoja, jotka pyörittelevät ei kenenkään -rahaa.  Sieltä täältä putkahtaa budjetteja ja rahakönttiä, joita erilaiset ”luotettavat” instanssit jakavat. Ne, kenellä on näpeissään oikeasti omat fyrkat tietävät varmasti, mitä rahan arvo on. Siitä pidetään kiinni.

 

12-vuotias poikaseni tietää täsmälleen paljonko Suomen valtiolla on velkaa ja, kuinka paljon sitä kukin meistä kansalaisista osaltaan kantaa. Viimeisimmässä keskustelussa lapseni kertoi velan olevan 22 000 euroa per suomalainen. Haluanko maailman, jossa pieni poikanen jo pohtii velkaansa ja varmasti ymmärtää, millä tiellä olemme?

 

Puolituttu konsultti kertoi minulle rinta rottingilla jakaneensa suomalaisille yrityksille yritystukia ja -rahoituksia liki miljoona euroa. Hän osaa mm. Valtiokonttori-kielen ja tietää millä perusteilla rahaa saa. Minusta tämä tuntui pahalta. Tuntuu kuin rahaa kaadettaisiin jostain ihmeellisestä lähteestä sitä tarvitseville ja ikään kuin tuo raha olisi pelastus. Kehitys ja uudistaminen ei suinkaan tarkoita sitä, että uusi valittu tie tai toiminta olisi kannattava. Anteeksi pessimistisyyteni.

 

Myös epätasainen rahankasaantuminen on pelottava ilmiö. Joissain perheissä syödään kovin usein hernekeittoa ruuan edullisuuden vuoksi, kun taas toisissa perheissä rahaa ruokaan on ja paljon muitakin sirkushuveja. Tämä kehitys on huolestuttava. Pystymmekö enää takaamaan kaikille lapsille tasavertaisen lapsuuden ja mahdollisuuden harrastuksiin ja koulutukseen?

 

Raha ei koskaan ole ilmaista. Tämä olisi hyvä muistaa. Kun rahaa on liian vähän, niin täytyisi jokaisen pystyä luopumaan liioista eduista –  se tiedetään, että saavutetuista eduista on kovin vaikeaa luopua. Kun yrittäjän kassa ei kilise ja tavanomainen kassavirta vähenee, niin on hänellä vain yksi tapa selvitä tilanteesta – karsia ylimääräiset kulut pois ja miettiä liiketoiminta uudelleen. Suomen valtionjohdon täytyisi ottaa tästä mallia ja ennen kaikkea karsia omastaan! Myötähäpeä nousee, kun katsoo tämän päivän virkamieshallinnon ja asiantuntijuuden kuluja. Jotain rajaa!

 

Jokainen lainaa hakenut ja sitä maksanut tietää, että lainaa on helppo ja kiva ottaa haluamiinsa asioihin. Maksaminen puolestaan vaatii pitkäjänteisyyttä ja omasta huolehtimista. Miten käy yhteiskunnan kun on maksun aika? Jaksammeko huolehtia toinen toisistamme? Huolehdimmeko siitä hyvästä, jonka nyt lainarahalla saamme toistaiseksi pitää?

 

+5
Maija Aallas
Helsinki

Helsinkiläinen, karjalaislähtöinen yrittäjä ja äiti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu