Politiikan hiekkalaatikolla santa lentää

Lapset oppivat kiusaamisen ja toisen loukkaamisen aikuisilta – varsinkin poliitikoilta.

 

Muistan sen päivän hyvin, kun haimme 3-vuotiasta, nyt yläasteelle siirtyvää poikaamme päiväkodista kotiin. Hiekkalaatikolla meitä odotti kurahousupoikanen, jota nolotti. Hän oli heittänyt hiekkaa kaverin kasvoille ja tähän puututtiin nyt kasvattajien ja opettajien taholta tiukasti. Asiasta keskusteltiin ja lapsi ymmärsi tehneensä väärin. Hän lupasi, ettei enää heittäisi leikissä kaverin naamalle hiekkaa.

 

Presidentti Sauli Niinistö kommentoi YLE:n aamutelevisiossa suurvaltojen johtajien, Joe Bidenin ja Vladimir Putinin tapaamista Sveitsin Genevessä. Rauhaa rakastava presidenttimme oli iloinen onnistuneesta johtajien tapaamisesta. Niinistö painotti sitä, että vaikka kaksi maailman johtajaa olivat neuvottelupöydässä kovin kaukana toistensa mielipiteistä, niin pystyivät he kuitenkin löytämään yhdessä asiat, joista ovat eri mieltä. Tämä on erittäin hyvä suurvaltojen neuvottelujen avaus ja Niinistön mielestä keskustelut tulevat nyt jatkumaan paremmassa hengessä. Maiden diplomaatitkin palasivat asemiinsa.

 

Kunnallisvaalien ja vaalityön seuraaminen oli varsinaista ei-toivottua hiekkalaatikko-leikkiä. Vaalityössä loukattiin tietoisesti  ja heitettiin kaverin naamalle huolella hiekkaa. Sydäntä särki äitinä kun kuunteli ja luki poliitikkojen esiintuloja sosiaalisessa mediassa.  Suomalaisilla poliitikoilla olisi paljon opittavaa meidän tuolloin kolme vuotiaalta kurahousupojalta ja toisaalta myös kahdelta tunnetulta suurvaltojen johtajalta. Hiekkaa ei kasvoille saisi heittää ja vaikeakin keskustelu voi olla sivistynyttä. Poliittiset puheet, jota lapsetkin tahtomattaan kuulevat, ovat aivan liikaa tönimistä, etuilua ja suorastaan kumoon kaatamista politiikan hiekkalaatikolla. Eikö omaa agendaa ja arvomaailmaa enää voi ajaa loukkaamatta toisin ajattelevaa?

 

Entäpä sitten lapset kaiken tämän keskellä? Pääsääntöisesti lapsissa ei ole vikaa. Lapset ovat luontaisia läsnäolon ja hyvyyden mestareita. Lapset eivät halua olla toisilleen tietoisesti ilkeitä. Lapset oppivat tekemistään virheistä. Lapsen perusominaisuus on onnellisuus, ilo ja rakkaudellisuus. Tästä olen äitinä ja kasvattajana varma. Jokainen aikuinen, varsinkin yhteistä hyvää ajava poliitikko voisi miettiä, mitä me lapsillemme haluamme opettaa omalla käyttäytymisellämme.

 

Mitäpä jos me aikuiset – mukaanlukien yhteistä hyvää ajavat poliitikot – alkaisimme opettelemaan enemmän ystävällisyyttä, toiselle tien antamista ja rehellistä silmiin katsomista? Entä jos tietoisesti alkaisimme ajattelemaan toisistamme hyvää ja sanomaan tätä hyvää toisistamme  ääneen? Miten tämä vaikuttaisi pienen lapsen maailmankuvaan, kun he näkisivätkin lämpöä ja välittämistä loukkaamisen ja arvostelun sijaan? Kokeillaanko? Hetki kerrallaan ja päivä kerrallaan, toinen toisesta hyvää ajatellen.

 

 

+1
Maija Aallas
Helsinki

Helsinkiläinen, karjalaislähtöinen yrittäjä ja äiti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu