Vesivoiman kulttuuriperintö

Törmäsin vesivoiman kulttuuriperintö -hankkeeseen, jossa Pohjois-Pohjanmaan liitto on päätoteuttajana ja kokonaisuudessaan hanke toteutetaan monen toimijan yhteistyönä. Hankkeessa nostetaan esiin Oulujoen vesistön ja Luulajajoen voimalaitokset ja niiden yhdyskunnat kulttuuriperintönä. Yhtenä hankkeen tavoitteena on mainittujen jokien ”modernin kulttuuriperinnön hyvä näkyvyys eri medioissa ja sitä koskevan tiedon leviäminen laajalle”. Hieno ajatus!

Luulajajoen osalta en kommentoi nyt asiaa mitenkään, koska en oikeasti tiedä tuosta alueesta mitään. Oulujoki on huomattavasti lähempänä ja näin ollen huomattavasti tutumpi. Oulujoen vesistön varrella sijaitsee kaikkinensa 16 voimalaitosta. Nämä voimalaitokset ja niihin liittyvät asuinalueet olivat yksi Suomen tärkeimmistä jälleenrakennuskauden rakennushankkeista.

Oulussa on vaadittu Merikosken voimalaitoksen ”kadottamista”, jotta lohi pääsisi nousemaan Oulujokeen. Minusta ajatus on kaikkinensa ihan älytön, vaikka eihän se voimalaitos nätti ole siinä Tuiran siltojen kupeessa ja kyllä se siihen lohien nousemiseenkin vaikuttaa kalatiestään huolimatta. Merikosken voimalaitos on kuitenkin tököttänyt paikoillaan pidempään kuin minä tai moni tämän lukijoista on elänyt. Moninaisten vaiheiden jälkeen voimalaitoksen rakentamisesta järjestettiin arkkitehtuurikilpailu vuonna 1942 ja kilpailun voittajan, Bertel Strömmerin, suunnittelema betonirunkoinen koneasema valmistui lopulta 1948.  Poikkipato ja joen halkaiseva pitkä lamellipato valmistuivat myös samana vuonna. Jo vuoden 1914 Tuiran asemakaavassa oli joen rannasta varattu alue voimalaitosta ja kanavaa varten. Koskikeskuksen asemakaava vahvistettiin 1949 ja Toivoniemen asuinalue toteutettiin Alvar Aallon vuosina 1942-1943 laatiman yleissuunnitelman pohjalta.

Itse pidän Merikoskea isona osana Oulun historiaa. Voimalaitoksen pitkä historia on luonnollisesti vaikuttanut myös sen ylä- ja alapuolisten maa-alueiden rakentamiseen. Mitä tapahtuisi, jos Merikoski yhtäkkiä virtaisikin vapaana? Mitä tapahtuisi, jos kaikki 16 voimalaitosta purettaisiin kokonaisuudessaan pois ja alueet ennallistettaisiin?

Vesivoiman työllistävä vaikutus on näkynyt menneinä vuosikymmeninä monessa perheessä Oulujoen vesistön alueella. Vesivoima on siis tervan  ohella iso osa koko jokivarren historiaa. Vesivoiman kulttuuriperintö on iso asia ja minusta on aivan loistavaa, että sen merkitys on huomattu. Oulujoen vesistön kokonaisuus on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Eikä suotta. Toivoisin, että näitä kohteita osattaisiin markkinoida myös matkailullisesta näkökulmasta kiinnostavina kohteina. Yleensäkin rakennettujen kulttuuriympäristöjen arvostuksen soisin olevan vahvempaa. En lakkaa hämmästelemästä suomalaisten vaatimattomuutta.

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu