Ajatuksia liikunnanopetuksesta alakoulussa

Lasten ja nuorten liian vähäisestä liikkumisesta kannetaan huolta eri tahoilla. Koulun liikuntatuntien lisääminen ei kuitenkaan ole ihan ongelmatonta. Liikunnanopetukseen liittyy ainakin alakoulun puolella monenlaisia pieniä ja suuria haasteita, jotka vaikuttavat oppilaisiin, opettajiin tai kumpiinkin.

Koulussa on vain yksi liikuntasali, joka saattaa olla jopa tuhannen oppilaan käytössä viikon aikana. Suuressa koulussa luokalla saattaa olla vain puolet salista käytössä. Jakoseinän toisella puolella on toinen ryhmä, jonka aiheuttamat äänet saattavat kantautua varsin hyvin toiselle puolelle. Kun tila pienenee, niin yli kahdenkymmenen oppilaan liikkuminen täytyy tällöin suunnitella huolellisesti, ainakin jos tarkoituksena on oikeasti liikkua, eikä vain odotella omaa vuoroa. Tanssimaan mahtuu isompikin porukka mutta sählyä ei voi pelata parikymmentä yhtä aikaa.

Opetusryhmässä ovat pojat, tytöt, vipeltäjät, rauhalliset, äänekkäät ja hiljaiset kaikki yhdessä. Opettajan tehtävänä on toki opettaa huomioimaan muita, mutta ei tämä silti ole mikään optimaalinen tilanne. Tiedämme hyvin, että liikunta on mukavinta silloin, kun siihen on mahdollisuus samanhenkisten seurassa. Erilaisia taitoja olisi voitava harjoitella ryhmässä, jossa temperamentti- ja taitoerot eivät ole liian suuret.

Liikuntatunnilla lapsi ei välttämättä saa kovinkaan paljon liikuntaa. Opettajalla voi on kova työ pitää huolta, että kaikki osallistuvat peliin niin, että hiki tulee. Seisoskelu voi tuntua mukavammalta. Liikuntatunti on koko luokalle, mutta sitten oppilaat on kuitenkin usein jaettava eri ryhmiin taitotason mukaan, jotta kaikki pääsevät oikeasti mukaan peliin ja saavat liikettä niveliin. Monia asioita tehdään ohjatusti yksi kerrallaan, jolloin jonotusta ja odottelua voi tulla paljonkin. Pesäpallosta tai nelimaalistakin tulee helposti seisoskelua ja odottelua suurimmalle osalle. Pienessä liikuntasalissa kaikki eivät mahdu samaan aikaan esimerkiksi sählyä pelaamaan, joten liikuntatunnista voi kulua ehkä puoletkin vaihtopenkillä.

Talviliikunta voi olla opettajalle logistinen sekamelska. Epävarmojen säätilojen vallitessa ei voi ehkä edellisenä päivänä vielä tietää, onko luistelu tai hiihto mahdollista. Missä vaiheessa opettaja tekee lopullisen päätöksen? Vai pitäisikö lasten ottaa varusteet sekä hiihtoon että sisäliikuntaan? Silloin kun hiihdetään, niin opettajan pitää ennen liikuntatuntia välitunnin aikana hoitaa juoksevia asioita, vaihtaa omat varusteet, olla koulun talviliikuntavarastossa katsomassa lapsille sopivia varusteita, ja varmistaa, etteivät jo valmiit ehdi vilustua odotellessa.

Liikuntatunnilla eteen tulee silloin tällöin pieniä tilanteita, riitoja tai loukkaantumisia. Riitojen selvittely vie opettajan huomion pois varsinaisen toiminnan valvomisesta ja organisoimisesta. Joissakin tilanteissa kaikki muu toiminta pysähtyy riidan selvittelyn takia. Samoin voi käydä lapsen loukkaantumisen takia. Liikuntasalista oppilaan voi lähettää terveydenhoitajalle tai joku toinen koulun henkilökunnasta voi tulla avuksi. Loukkaantuminen luistelun aikana jäällä voi olla ongelmallisempi, jos paikalla on vain yksi opettaja. Miten auttaa lasta ja samalla pitää liikuntatunti pyörimässä?

Lukujärjestyksessä on liikuntaa yleensä kaksi tuntia yhteen menoon. Joskus tämä aika ei riitä, joskus se on juuri sopivasti, ja joskus aivan liikaa. Jokainen alakoulussa opettanut varmasti tietää, kuinka paljon aikaa kuluu, että lapset saavat omat ja lainaluistimet jalkaan. Viimeisten päästessä jäälle ovat nopeimmat ehtineet jo luistella ehkä puolikin tuntia.

Liikuntatunnilla oppilaat ovat vapaassa tilassa, minkä johdosta luokan pitäminen hallinnassa voi olla vaikeaa. Moni lapsi keskittyy niin täysillä tekemiseen, toivottuun tai ei toivottuun, ettei kuule ohjeita. Opettaja voi toki käyttää pilliä, jonka äänestä lapset eivät kuitenkaan pidä. Eikä pillin käyttäminen tee hyvää opettajan korville. Kuinka opettaja voi hallita ryhmänsä ja organisoida asiat niin, ettei pilliä tarvitse pahemmin käyttää?

Peruskoulun opetussuunnitelmassa ei mainita lajikohtaisia taitotavoitteita uintia lukuun ottamatta. Ehkä hyvä niin, sillä ei mitään lajia oikeasti opita muutamassa viikossa liikuntatuntien aikana, vaikka näin tehdäänkin vuoden päästä uudelleen. Hyvällä tuurilla lapsi innostuu jostain liikuntatunnilla tehdystä asiasta, ja löytää siitä itselleen uuden harrastuksen. Toisaalta jos kouluaikoina on saavuttanut edes jonkinlaisen taitotason, niin harrastamisen aloittaminen on aikuisena paljon helpompaa.

Liikuntatunneilla lapsen aktiivisuus ja innostuneisuus vaikuttaa myös muihin lapsiin, mutta harva lapsi on innostunut kaikista lajeista. Ei ehkä ole niin mukavaa pelata itselle tärkeää lajia, jos muut eivät ole yhtään innostuneita asiasta. Tai innostuuko lapsi tanssiliikunnasta? Luokassa tarinan kirjoittamiseen syventyessä ja matematiikan tehtäviä laskiessa ei juurikaan haittaa, jos vieressä istuva ei innostu näistä asioista.

Liikkuminen on mukavinta, kun sitä saa tehdä itselleen sopivalla tavalla ja itselle sopivassa seurassa. Koululiikunnassa nämä ehdot eivät välttämättä toteudu. Hyvin toteutettuna koululiikuntaan liittyy paljon liikkumisen iloa, ja se tuo koulupäivään sopivaa vaihtelua ja monipuolisuutta. Tässä tekstissä käsiteltyihin asioihin viitaten en kuitenkaan usko, että liikuntatuntien lisääminen ratkaisisi lasten vähäiseen liikkumiseen liittyvää haastetta. Olisiko näiden tuntien pitämiselle tiloja ja kuinka opettaja taitavasti luovisi kaikenlaisten liikuntatuntien pitämiseen liittyvien pienten haasteiden kanssa? Onnistunut liikuntatunti ei synny tuosta vaan, eikä se onnistunutkaan liikuntatunti ollut välttämättä kaikkien lasten mielestä niin mukava. Liikkumisessahan on parasta liikunnan ilon kokeminen.

Lapsuudessani suurin osa liikkumisesta tapahtui koulun ulkopuolella täysin vailla ohjausta. Kavereiden kanssa leikittiin, juostiin, pelattiin, heiteltiin ja lyötiin palloa, käytiin yleisurheilukentällä, rakennettiin lumilinnoja. Sulkapalloa pelattiin lentopalloverkon yli ja squashia kerrostalon seinään. Liikkuminen oli luonnollista, eikä ehkä tiedetty paremmasta. Kerrostaloyhtiön piha ja vantaalainen kerrostalolähiö tarjosivat hyvät mahdollisuudet liikkumiseen.  Ja kyllä sitä tietokonepelien parissakin tuli viihdyttyä.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu