Asutko mieluummin kivi- vai savitalossa?
Kivitalosta tulee minulle ensimmäisenä mieleen artikkelikuvan kaltainen rakennus, jollaisia ei kuitenkaan Suomessa rakenneta (eikä pidäkään). Suomessa rakennetaan kivitaloja, jotka ovat kerrostalojen kohdalla yleensä betonitaloja ja pientalojen kohdalla usein harkkotaloja. Nähtävästi kivitalo kuulostaa paremmalta ja kuin betonitalo. Kivitalo kestää pitkään, mutta entä betonitalo?
Betonin tilavuudesta noin 70 prosenttia muodostuu kiviaineksesta, joten sinänsä ei ole väärin puhua kivitalosta. Kivitaloina mainostettavien pientalojen harkkorakenteissa kiviaineksen osuus vaihtelee sen sijaan hyvinkin paljon. On olemassa esimerkiksi valu- tai muottiharkkoja, kevytsoraharkkoja, siporex-harkkoja ja kevytbetoniharkkoja. Kevytsoraharkoissa käytettävän kevytsoran raaka-ainetta on savi, joka toki kuuluu kivennäismaalajeihin kuten sora ja hiekka. Kevytbetoni taas sisältää sementtiä, kalkkia, kipsiä, jauhettua hiekkaa ja vettä, joten sinänsä kiviainesta riittää.
Aikaisemmin rakennettiin korkeitakin massiivitiilitaloja, jotka tunnetaan paksuista ulkoseinärakenteista. Kun tiilen pääraaka-aine on savi, niin oikeastaan pitäisi puhua savitaloista. Nämäkin ovat puheissa kivitaloja. Kyllähän se kuulostaisi hullunkuriselta, että ihmiset asuvat Helsingin kalleimmilla alueilla savitaloissa. Ei sentään alkukantaisissa savimajoissa.
Puutalo kuulostanee hyvältä suomalaiseen korvaan, mutta tällöin on yleensä kyse puurunkoisesta talosta, vaikkakin myös julkisivut ovat hyvin usein puuverhoiltuja. Talon rakenteiden tilavuudesta suurin osa saattaa muodostua eristemateriaalista kuten mineraalivillasta. Silti puhutaan puutalosta. Olisihan se outoa kertoa, että asuu mineraalivillatalossa. Hirsitalon kohdalla ei sen sijaan enää ole epäselvyyttä siitä, mistä talo on rakennettu.
Monet reilusti yli 100 vuotta vanhat ”savitalot” ovat edelleen pystyssä, kun taas ”kivitaloja” puretaan jo välillä 30 vuotta valmistumisensa jälkeen. Mikä sitten on lopulta kestävää ja pitkäikäistä rakentamista? Tärkeintä on kai tuntea rakennuksessa käytetyt tai käytettävät materiaalit ja niissä käytetyt raaka-aineet. Hyvää voi tehdä monella tavalla. Tekijöissäkin voi olla vikaa.
Betonielementtitalossa asuminen voi olla hissin jymähdyksien, elementtien naksahduksien ja paukkumisien kuuntelemista.
Äänieristykset ovat tasoa apinatalo.
Maanpäällinen helvetti.
Ilmoita asiaton viesti
Poltettu savi ei ole enää savea. Emme syö saviastioista vaan porsliiniastioista.
Keskiaikaisten kivikirkkojen ikkunapielet ja päätykolmiot on muurattu tiilistä ja hyvin ovat kestäneet.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka kestäviä toteutuslinjoja olisi, tärkeintä on todeta, ettei niitä käytännössä voida ottaa käyttöön. Tämä on arvopohjaista realismia, tosin yleisesti.
Mikäli kestävää saadaan sekundan sijaan, hinta hyvällä, siis hyvä, mutta se rikkovasti, kun rikkomisen linja on muuten mahdoton, ilman mahdollistamista.
Mitä on talous, jossa kestävyys on sopivuutta. Ei kai paremmasta kannata puhua, jos ei käytänössä edellytyksiä sille.
Mieleen tulee välttämätön ympäristönmuokkaus, jota konkreettisena viimein vaaditaan toteutukselta, ja myös varautumisilta.
Rikokset rangaistuksineen kävisi hyvästä esimerkistä, päätelmien taustojen esiintuomisen puolesta.
Rikoksista voidaan rangaista (motiivitekijöitä tunnistamatta) lähinnä sen takia, että ympäristöä halutaan muokata sopivammaksi.
Rikos traumatisoi, mutta vasta jatkuvan kohdattavaksi jäävänä, jota tilannetta vaikka yrittäisi peitellä tajuamasta… siitä huolimatta vaikuttaa, ja ehkä juuri tämän dissaamisreitin (käytännön (reaalipohjaisuus)) pakollisuuden kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Asuin lapsena myös vuonna 1915 rakennetussa hirsitalossa Oulunkylässä Helsingissä. Oli 60-lukua se aika. Talo oli rakennettu neljän perheen taloksi tsaarin armeijan upseereille ja heidän palvelijoilleen. Sittemmin tsaarille kävi niinkuin kävi ja talo toimi vuokrakasarmina yli kymmenelle perheelle.
Talo kunnostettiin perusteellisesti joskus 1990-luvulla ja sanottiin että olipa se hyvin aikoinaan tehty. Nykyään taitaa olla asunto-osakeyhtiö. Ja 110 vuotta on ikää ja ympäriltä on purettu vanhan Ogelin lautataloja ja jopa tiilielementtinen 1970-luvun moderni toimistotalo mutta vanhus vaan tähyilee ylväänä paikallaan.
Tässä kuva: https://adlc.kuvat.fi/kuvat/Artt_+as10+/Arttula+history+/1945arttula.jpg ilmeisesti vuodelta 1945
Ilmoita asiaton viesti
Helsingissä on pystyyn muurattuja pintarapattuja tiilitaloja, jotka ovat seisseet paikoillaan jo kohta sata vuotta.Esim. Kallion Linjoilla sijaitsevat talot rakennettiin vuosien 1920-40 välillä. Samaan aikaan Helsingissä puretaan 80-luvulla rakennettuja elementtitaloja.
Ilmoita asiaton viesti
Nykytalojen elinkaari on todella lyhyt. Faija oli LVI-puolella vielä tällä vuosisadalla ja kertoi että laatustandardeista joustetaan kaikessa ja se näkyy. Vuoden vanhoja pytinkejä joudutaan korjaamaan mm. kosteusvaurioilta on ihan peruskauraa nykyään. Samat korjaa mitkä tekee…
Ilmoita asiaton viesti
Rakennusbuumin ollessa kuumimmillaan tekijöiksi kelpasi kuka tahansa ja sekin näkyy laadussa. Edelleenkin esim. LVI-puolella osaamattomuus tai säästäminen näkyy mm. saumaliitosten leikkauspintojen suojauspuutteina, mikä johtaa uusien, korroosiolta muuten suojattujen rautaputkien ennenaikaiseen korroosioon.
Ilmoita asiaton viesti
Mieluummin asun tiilitalossa. Punatiili on poltettua savea, jos tämä talo olisi yli sata vuotta sitten rakennettu savesta, seinät tuskin olisivat kestäneet v. 1930 tapahtunutta tulipaloa.
Ilmoita asiaton viesti