Digioppimisessako ykköset ja nollat ikään kuin virtaavat aivoihin?
Ihmisen aivoissa ei ole mitään digitaalista, eikä oppiminenkaan tapahdu mitenkään suoraviivaisesti. Jokainen yksilö oppii vähän omalla tavallaan, joten opettajan opetus ei aina välttämättä tuota oppimista, varsinkin jos oppilaan oma motivaatio uusien asioiden käsittelyyn ja oppimiseen on vähäistä.
Kaikki tuntuu toisinaan olevan yhtä digiä. Puhutaan digioppimisesta tai digitaalisesta oppimisesta. Lopulta kyse on kuitenkin tietokoneavusteisesta opetuksesta ja oppimisesta. Tällöin hyödynnetään erilaisia ohjelmistoja, joiden sisäisen toiminnan perustana on toki digitaalisuus.
Ihminen ei kuitenkaan kykene vastaanottamaan mitään digitaalista, vaan kaikki on muutettava näkö- ja kuuloaistille sopivaan muotoon tietokoneen ruudulle ja kaiuttimiin. Vasta tällöin oppimisprosessi voi alkaa. On toki tutkittu, että paperilta luettu teksti muistetaan paremmin ja käsin kirjoitettaessa oppii paremmin kuin näppäimistöä naputettaessa.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena oli vain todeta, että sanoja digi ja digitaalinen tulisi käyttää oppimisen yhteydessä paljon vähemmän, sillä oppimisella ei ole mitään tekemistä digitaalisuuden kanssa. Digiloikan tekeminen koulussa saattaa kuulostaa hienolta. Samalla oppimisesta tulisi helppoa, vaikka totuus on tietysti hieman erilainen.
Oppiminen vaatii yleensä aina vaivannäköä, aikaa ja toistoja. Kannattaako siis oppimisen apuna hyödyntää tietokoneita, vai toimivatko kirja ja paperi paremmin?
Kynällä kirjoitetusta tekstistä saa heikommin selvää.
Oikeasti ihmisiä pitää opettaa oppimaan itse, että ei tarvitse opettaa niin paljoa. Ulkoa opettelu on lähinnä turhaa, että pääpainon pitää olla käsitteiden omaksumisessa ja se tapahtuu pyöräyttämällä asia omien aivojen läpi.
Ilmoita asiaton viesti
”Ihminen ei kuitenkaan kykene vastaanottamaan mitään digitaalista, vaan kaikki on muutettava näkö- ja kuuloaistille sopivaan muotoon tietokoneen ruudulle ja kaiuttimiin. Vasta tällöin oppimisprosessi voi alkaa. On toki tutkittu, että paperilta luettu teksti muistetaan paremmin ja käsin kirjoitettaessa oppii paremmin kuin näppäimistöä naputettaessa.”
Aivot toimivat oikeastaan symbolisesti. Voidaan lukea ja kuulla kaikkea mutta ne käännetään mielessä symboleiksi. Ja miten se ihmisen toiminnassa näkyy niin tuotamme symboleja.
Merkittävä ero tulee siinä, että ihmisissä on eroa, että jotkut ovat vahvasti visuaalisia, jotkut vahvasti auditiivisia, jotkut taas tarvitsevat pyöritellä asian käsillä.
Opetuksen pitää olla sellaista että eri ihmiset saavat tiedon tavalla, joka sopii kullekin parhaiten! En tiedä tarkkkaa jakaumaa miten menee mutta käsin kirjoittamisen hyöty lienee näillä jotka oppivat parhaiten käsillä tekemisen kautta.
Aivan kaikessa oppimisessa kyse on sitten siitä, että pitäisi omaksua uusia käsitteitä ja saada tieto sinne päähän niin että aivot pyöräyttävät sen läpi mistä on kyse.
Nuo erot ihmisten välillä voivat olla suuria, jos pitää vaikka lapselle opettaa Arkhimedeen laki mikä se on käsitteenä, joku oppii kun sen selittää sille, toinen taas oppii kun näkee visuaalisesti nuolen mikä vahvuus on nesteeseen upotetun kappaleen syrjäyttämän nesteen paino. Joku taas oppii parhaiten kun se ottaa kokeilee ämpärillisellä vettä ja tunnustelee.
Sitten on näitä ihmisiä joilla on vaikka dysleksiaa tms. että joku tapa välittää tieto on vaikea.
Ilmoita asiaton viesti