Helsingin kantakaupunki ei ole toimiva oikein millekään liikkujaryhmälle

Ihmiselle on helppoa ja luontaista nähdä asiat vain omasta näkökulmasta. Helsingin kantakaupungin liikennettäkin on helpointa analysoida oman liikkumisen tarpeisiin perustuen. Kantakaupungin alueella asuu tällä hetkellä noin 200 000 asukasta. Työpaikkoja alueella on tällä hetkellä noin 230 000.

Kantakaupungin automäärät eivät omien havaintojeni perusteella ole erityisen suuria, ainakaan verrattuna kehäteihin tai kaupungista lähteviin valtaväyliin. Silti autolla liikkuminen on monin paikoin hidasta. Monet autoilijat olisivat varmasti valmiita nostamaan nopeusrajoituksia, mutta tällöin he ajattelisivat asioita vain omasta näkökulmastaan. Autolla liikkuvan kannaltahan olisi hyvä asia, jos Mannerheimintietä voisi ajaa Helsingin keskustaan koko matkan kahdeksaakymppiä. Eipä tämä ole mahdollista, sillä tiellä on muitakin käyttäjiä, joten autolla liikkuvan matkanteko hidastuu merkittävästi liikennevalojen takia.

Busseja ja raitiovaunuja kulkee kantakaupungissa ristiin rastiin. Yhteydet ovat hyvät mutta usein hyvin hitaat. Pysäkeillä voi kulua pitkiäkin aikoja, mutta suurimpana hidasteena ovat todennäköisimmin jälleen liikennevalot. Joukkoliikenteen liikennevaloetuuksia käytetään myös käsittääkseni varsin vähän.

Pyörällä liikkuminen ei ole kantakaupungin alueella mitenkään mukavaa. Pyöräteitä ei ole joka paikassa ja välillä pyörätie vai loppuu yhtäkkiä. Kävelytien käyttäminen pyöräilyyn on laitonta, mutta se on usein ainoa turvallinen vaihtoehto kohteen saavuttamiseen. Autojen seassa ei ole mukavaa eikä turvallista ajaa ja samalla joutuu varomaan tienvarsille pysäköityjä autoja ja niiden avautuvia ovia. Suurimpana hidasteena ovat kuitenkin jälleen liikennevalot.

Sähköpotkulaudan käyttäjät ovat velvollisia käyttämään pyöräteitä, mutta jos aikaisemmin tuli todettua, että pyöräteitä ei ole joka paikassa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää pyöräily laittomasti kävelytiellä kävelijöiden seassa. Liikennevalot hidastavat matkantekoa niin kuin kaikkia muitakin tienkäyttäjäryhmiä.

Kävellen pääsee kantakaupungissa joka paikkaan, mutta kävelytiet ovat monessa paikassa hyvin kapeita. Kulkiessa joutuu väistelemään kävelytielle pysäköityjä autoja, avautuvia autonovia, liikennemerkkejä, pyörällä ja sähköpotkulaudalla liikkuvia, tietyömaita ja tietysti myös muita kävelijöitä. Kaiken lisäksi joutuu hengittämään autojen pakokaasuja ja kestämään autoista lähtöisin olevaa meteliä. Suurin hidaste ovat jälleen kerran liikennevalot, minkä johdosta punaisia päin käveleminen on varsin tavallista.

Tarkkaavainen lukija on jo huomannut, että liikennevalot vaikuttavat matkan etenemiseen kaikista eniten, riippumatta kulkuvälineestä. Ajatuksena on varmasti, että liikennevalot tekevät liikkumisesta turvallisempaa. Liikennevalot eivät kuitenkaan enää siinä vaiheessa lisää turvallisuutta kun kävelijät, pyörällä ja sähköpotkulaudalla liikkuvat kulkevat punaista päin monessa paikassa. Autolla liikkuva saattaa kiihdyttää, jotta ehtisi ohittaa liikennevalot ennen valon vaihtumista punaiseksi. Hitaasti yleistyvänä tapana näyttää olevan, että punaisia päin ajetaan siinä vaiheessa, kun valo on palanut punaisena jo sekunnin tai parikin. Suoja-aikaa, eli aikaa jolloin punainen palaa kaikille, joudutaan tämänlaisen käytöksen takia pidentämään.

Nelikaistaisen autotien ylittäminen liikennevalojen kohdalla on kävelijälle ikävää, sillä monessa paikassa ei ehdi ylittää kaikkia kaistoja ennen kuin valo vaihtuu punaiseksi. Ilman liikennevaloja tämänlaisen tien ylittäminen tuntuu monesta todella turvattomalta, autojen vyöryessä vauhdilla päälle. Nelikaistaisten teiden tarve ei käsittääkseni aina perustu autojen määrään, mutta ilman toista kaistaa liikennevaloihin kertyisi pidempiä jonoja, jolloin liikennevalojen kiertoaikoja jouduttaisiin pidentämään. Kaksikaistaisen tien ylittäminen varmasti koetaan paljon turvallisemmaksi, jos kävelijälle on ensimmäisen kaistan ylitettyään turvallinen odotuspaikka ennen toisen kaistan ylittämistä. Monessa kohdassa ilman liikennevaloja sekä autolla että kävellen kulkevat pääsevät etenemään nopeammin. Autolla liikkuvien pitäisi vain ymmärtää, että tiellä on muitakin liikkujia ja säätää ajonopeus sen mukaan. Kaksikaistaiset tiet helpottavat myös autojen liikkumista, sillä tällöin autoilta risteyksen ylittäminen tai vasemmalle kääntyminen tapahtuu paljon nopeammin ja siten myös turvallisemmin.

Nopeusrajoitusta laskemalla voitaisiin välttyä liikennevaloilta monessa kohdassa. Sivutieltä on ilman liikennevaloja sitä vaikeampi päästä pääväylälle, mitä korkeampi nopeusrajoitus on. Kun vielä ajetaan lievää tai vähän suurempaakin ylinopeutta, niin sivutieltä on entistä vaikeampaa päästä pääväylälle, varsinkin vasemmalle käännyttäessä. Joissakin kohdissa tasa-arvoinen risteys, eli risteys jossa väistetään oikealta tulevaa, voi olla hyvä ratkaisu, sillä tällöin on helpompi päästä osaksi liikennevirtaa. Tasa-arvoiset risteykset myös pakottavat kaikki hidastamaan, jolloin risteyksestä tulee aivan automaattisesti turvallisempi. On toki turvallisuuden kannalta tärkeää, että kaikki autolla liikkuvat tiedostavat, että kyseessä on tasa-arvoinen risteys.

Kun autolla liikkuva antaa suojatien kohdalla kävelijän ylittää tien, niin kumpi säästää aikaa? Kävelijä tietysti, mutta itse asiassa kumpikin, sillä tällä kohteliaalla toiminnalla voidaan välttyä monilta liikennevaloilta, joista kukaan ei tykkää. Autolla liikkuvakin unohtaa helposti, että matkan keskinopeus on paljon tärkeämpi asia kuin nopeusrajoituksen tuoma mahdollisuus ajaa kovaa. Liikennevaloissa odotetaan lainkuuliaisesti pidempäänkin, mutta sitten yritetään ottaa hukattuja sekunteja takaisin ajamalla ylinopeutta, minkä seurauksena liikennevaloista tulee entistä välttämättömämmät.

Helsingin kantakaupungissa on monenmoista liikkujaa, minkä johdosta liikenneturvallisuus voi vaarantua monella tavalla. Jos kaikki kaduilla liikkuvat ottaisivat paremmin huomioon muita tienkäyttäjiä, niin kaikkien olisi mukavampaa ja turvallisempaa liikkua Helsingin kaduilla. Lopputuloksena kaikkien matkanteko todennäköisesti myös nopeutuisi, kun aina ei tarvitsisi liikennevaloilla yrittää luoda turvallista ympäristöä.

 

PS. Kävellen liikkuvat ovat potentiaalisesti Helsingin kantakaupungin liikenteen parhaita asiantuntijoita, sillä heillä on parhaimmat mahdollisuudet havainnoida liikennettä. Kuinkakohan usein liikenneverkoston suunnittelijat vain pysähtyvät havainnoimaan liikennettä ja risteysten toimivuutta?

 

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu