Infrastruktuurin kaavoittaminen ja rakentaminen aloittaa pitkän hoitosuhteen

Julkisella sektorilla on tapana hehkuttaa uusia infrastruktuuriin kuuluvia tiehankkeita. Uusi valmistuva tie ei kuitenkaan ole mikään hoitovapaa tuote. Tie on talvella aurattava ja kesällä tarpeen mukaan siistittävä roskista ja tienreunat liiallisesta kasvustosta. Liikennemerkkejä on uusittava tietyn väliajoin. Tiemerkinnät on maalattava uudestaan säännöllisin väliajoin. Siltojen kunnosta on pidettävä huolta ja tarpeen mukaan niitä on korjattava. Asfalttipinnat on uusittava säännöllisesti. Kaikki kustannukset katetaan verovaroista.

Jokaiselle uudelle asuinalueelle tarvitaan paljon infrastruktuuria tieverkostoista lähtien, jotta ihmiset pääsevät liikkumaan. Ja sitten näiden autoteiden kunnosta on alettava pitää huolta. Autotiet saavatkin melko säännöllisesti uutta asfalttia, mutta kevyen liikenteen väylien kunnossapitoon ei suuremmin panosteta. Irronneet reunakivetkin pitäisi korvata uusilla. Maan alla kulkee jokaiselle tontille vedettäviä sähkölinjoja sekä vesi- ja viemäriputkia. Jokainen putki on jossain vaiheessa korvattava uudella. Asuinalueille rakennetaan myös puistoja ja siltoja. Rakennuskustannuksien lisäksi infrastruktuurin hoitamisesta ja huoltamisesta aiheutuu merkittäviä kustannuksia.

Autoteiden rakentaminen ja hoito nähdäkseni aiheuttaa suurimmat kustannukset. Artikkelikuvana on pieni pätkä Länsiväylää Espoosta, jossa on 11 autokaistaa ja 2 kevyen liikenteen väylää, ja lisäksi vielä sillat vesiväylän yli. Oletettavasti näiden kaikkien autokaistojen hoidosta aiheutuu varsin merkittäviä kustannuksia, mikä on taas pois jonkun muun tienpätkän hoidosta. Jokainen asfaltoitu neliömetri aiheuttaa jatkuvia kustannuksia.

Kuluneena talvena monien teiden ylläpito oli täysin riittämätöntä, ainakin pääkaupunkiseudulla. Lumien auraus saattoi tapahtua pitkällä viiveellä jos silloinkaan. Talvella kevyen liikenteen väylät olivat luistinratoja viikkokausia jos ei kuukausia. Tällä hetkellä monet odottelevat, että hiekat saataisiin puhdistettua kevyen liikenteen väyliltä. Eivätkä autotietkään ole hyvässä kunnossa, vaan paikoin täynnä routavaurioita.

Julkisessa hallinnossa vaikuttaisi olevan päämääränä, että kustannuksia on minimoitava. Huolto- ja hoitotoimenpiteitä tehdään niin vähän, että ympäristö on kaukana viihtyisästä ja turvallisesta.

Mikäli julkisella sektorilla on varaa kaavoittaa ja rakentaa uutta infrastruktuuria, niin varoja pitäisi olla riittävästi myös hoitoon, huoltamiseen ja korjaamiseen. Tai ehkä uutta infrastruktuuria on rakennettu miettimättä hoitokustannuksia, mikä olisi osoitus kyvyttömyydestä päättää yhteisistä asioista tai miettiä asioita pidemmällä aikavälillä.

 

 

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu