Jalkakäytävät on pidettävä talvellakin kunnossa

Elämme vuotta 2023. Julkinen hallinto ja yritykset vannovat digitaalisuuden ja tekoälyn nimeen. Jalkakäytävien talvikunnossapitoa tietokoneet eivät kuitenkaan hoida, vaan työhön tarvitaan sopivasti ihan perinteistä älyä, riittävästi aura-autoja tai traktoreita sekä ammattitaitoisia kuljettajia. Näiden kolmen asian toteutuminen samanaikaisesti ei vain näytä toteutuvan, ainakaan pääkaupunkiseudulla.

Jalkakäytävien auraus saattaa tapahtua merkittävällä viiveellä, mutta kyllä ihmisen liikkuminen on tärkeää silloinkin, kun ympärillä ei ole tuhatta kiloa metallia. Hyväkuntoinen ja hyväjalkainen pääsee hitaasti eteenpäin paksummassakin hangessa, mutta entä jos pitää liikkua lastenvaunujen tai pyörätuolin kanssa? Lapset on haettava päiväkodista lumisateen jälkeenkin ja pienempikin lumivalli voi estää kokonaan pyörätuolilla etenemisen.

Lumenauraus ei ole teknisesti mikään erityisen vaikea tehtävä, mutta ammattitaitoa sekin vaatii. Olen ymmärtänyt, että lumenaurauksessa on tarkoitus poistaa kaikki irtonainen lumi kadulta. Auraus on epäonnistunut, mikäli irtonaista lunta on senttikaupalla vielä aurauksen jälkeenkin. Päiväkävely esimerkiksi Helsingin keskustassa ei ollut pari päivää sitten mikään nautinto, sillä jalkakäytävät olivat yhtä lumipuuroa.

Jos auraus suoritetaan liian pienellä kalustolla siinä vaiheessa, kun lumi on tampattu kovaksi, niin aurauksella lähinnä tasoitetaan pintaa. Hetken aikaa katu voi toki olla kuljettavissa tällöinkin, mutta lumen osittainen sulaminen ja vesisade tekevät pinnasta liukkaan ja vaarallisen. Jos lämpötila laskee uudelleen nollan alapuolelle, niin jalkakäytävät saattavat olla liukkaita, epätasaisia ja vaarallisia viikkokausia. Hiekoituksesta voi olla paljon apua, varsinkin jos se hoidetaan kunnolla, ja erityisesti silloin kun auraus on muutenkin hoidettu moitteettomasti.

Talvikunnossapidon päämääränä pitäisi olla jalkakäytävien pitäminen jäättöminä ja käveltävinä, eikä vain juuri sataneen lumen auraus. Jos lumenauraus on hoidettu epätäydellisesti, niin aura-auto voi tehdä ihmeitä loskaisillakin teillä, mutta harvoin näin näyttää tapahtuvan. Mikäli pintaan syntyy sulamisen yhteydessä jääkerros, niin sen voi murskata rikki sopivalla auralla, jolloin liukkaus käytännössä häviää ja sulaminen nopeutuu. Sään lauhtumisen ja vesisateen ei pitäisi tehdä jalkakäytäviä päiväkausiksi liukkaiksi, sillä kunnolla hoidetun aurauksen jäljiltä kadun pintaan jäänyt kovettunut lumi sulaa hyvin nopeasti.

Liikkumattomuudesta aiheutuu vuositasolla noin 3-7,5 miljardin kustannukset. Liukkaat jalkakäytävät hyvinkin todennäköisesti vähentävät talvella kävelyn ja siten liikkumisen määrää. Moni ihminen olettaa jalkakäytävien olevan liukkaita talvella, ja ostanut itselleen nastakengät. Näin ihminen sopeutuu liukkaisiin jalkakäytäviin. Pitäisiköhän kaupunkien kustantaa asukkailleen nastakengät, kun jalkakäytävien talvikunnossapitoon ei haluta kunnolla panostaa?

Liukastumisiin liittyviä tapaturmia tapahtuu talvisin noin 75000 ja näistä aiheutuu erään arvion mukaan noin 1,4 miljardin euron kustannukset. Aura-auto kuljettajineen maksaa ehkä noin 100 euroa tunnilta. Ei ole vaikea miettiä, kannattaisiko panostaa jalkakäytävien talvikunnossapitoon vai hoitaa kaatuneita. Vai pitäisikö osa jalkakäytävistä jättää rakentamatta, niin olisi vähemmän talvikunnossapitoa?

Pieni osa ikääntyneistä ei liukkaan talven jälkeen enää kävele koskaan. Jalat eivät ehkä enää kanna liikkumattomuuden takia tai sitten liukkaudesta aiheutuneesta kaatumisesta ei enää toivuta kävelykuntoiseksi.

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu