Kilpailuetu aikuisuuteen (lähes) älypuhelinvapaasta lapsuudesta

Moni lapsi ja nuori käyttää älypuhelintaan pelaamiseen ja sosiaaliseen mediaan tuntikausia päivässä. Suurin osa käytöstä ei ole mitenkään hyödyllistä, vaan se on pois jostain muusta, jostain mistä lapsi voisi olla oikeasti kiinnostunut. Älypuhelin saatetaan ottaa heti kouraan tylsällä hetkellä, eikä edes mietitä, että jonkun muun asian tekeminen voisi olla mielenkiintoisempaa ja hyödyllisempää.

Lapsi voisi viettää älyvapaata lapsuuttaan ilman älypuhelintaan, ja paremmin löytää intohimonsa tai itseään kiinnostavan asian. Kun käyttää kymmenen vuotta elämästään tunti pari päivässä jonkun itseä kiinnostavan asian parissa, niin aikuisuuden kynnyksellä on lähes pakosta kehittynyt siinä taitavaksi, oli kyse sitten pianonsoitosta, piirtämisestä, koripallosta tai ohjelmoinnista.

En väitä, että kaikki aika pitäisi käyttää tehokkaasti. Lapsena pitää leikkiä, viettää aikaa kavereiden kanssa, mokailla, riehua ja mitä kaikkea. Tällä hetkellä vain vaikuttaa siltä, että moni lapsi ei tee mitään näistä, vaan tuijottaa vain puhelimensa ruudulla tapahtuvaa. Lapsi jää paljosta paitsi, kun suuri osa kokemuksista liittyy puhelimeen.

Puhelimen välityksellä lapsi saa väkisinkin välillä tietoa maailmasta, kaikesta ikävästäkin. Parempi oikeastaan, jos ei tiedä mitä maailmassa tapahtuu.  Maailman murheita ehtii aikuisena murehtia ihan tarpeeksi. Kun lapsuudessa on saanut olla lapsi, niin aikuisena on paremmin voimia kohdata vastoinkäymisiä, ja käyttää vuosien varrella kertyneitä taitoja työelämässä tai harrastamisen parissa. Taitava älypuhelimen käyttäjä ei ole mikään meriitti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu