Kun kaupunki voi aina vain kasvaa

Harvaan asutussa Suomessa kaupungeilla on yleensä aina tilaa kasvaa. Esimerkiksi Espoossa väkiluku on kasvanut varsin nopeasti jo viimeiset 70 vuotta, ja seuraavan parinkymmenen vuoden aikana väkiluvun ennustetaan ylittävän 400 000. Tämä on mahdollista kaupungin maa-alueiden laajuuden johdosta.

Hypätään hetkeksi Alankomaihin, jonka väkiluku on Suomeen nähden yli kolminkertainen, mutta pinta-alaltaan vain noin kymmenesosa Suomesta. Google Mapsin satellittikuvia tarkastelemalla on helppo huomata, että asutus on keskittynyt kaupunkeihin, jotka ovat myös varsin selkeärajaisia. Asutus ei ole siis levinnyt joka paikkaan, sillä maataloudelle tarvitaan laajoja maa-alueita. Kaupunkien kasvaminen ulospäin tarkoittaisi, että maatalouden vaatimaa pinta-alaa olisi pienennettävä.

Espoossa asutusta on ripoteltu vähän sinne sun tänne. Espoossa ei olekaan varsinaista keskustaa. Kaupungin hallinnon tasolla puhutaankin viidestä kaupunkikeskuksesta. Selkeän kaupunkirakenteen puuttumisen johdosta liikkuminen on helpointa hoitaa autolla.

Liikkumisen järjestäminen tulee kalliiksi Espoon kaltaiselle laajalle alueelle levinneelle kaupungille. Autoliikenteen sujuvuuteen on panostettu merkittävillä infrastruktuuri-investoinneilla. Kuinka paljon autoliikenteen määrä kasvaa, mikäli Espoon väkiluku kasvaa tulevien vuosikymmenien aikana sadalla tuhannella? Kevyen liikenteen sovittaminen autotieverkoston lomaan ei myöskään ole ihan ongelmatonta.

Joukkoliikenteen järjestäminenkin tulee kalliiksi, kun asukkaita on vähän siellä sun täällä. Bussilinjoja on vedettävä ristiin rastiin, ja monet linjat ovat silti hyvinkin kannattamattomia. Matkoihin, jotka autolla hoituvat 15 minuutissa, saattaa bussilla saada kulumaan kolme kertaa pidemmän ajan.

Infrastruktuurin rakentaminen ja ylläpitäminen tulee paljon kalliimmaksi laajalle levinneessä kaupungissa. Kaupungin vastuulla olevaa vesijohto- ja viemäriputkia tarvitaan enemmän. Asfaltoituja teitä, liikennevaloja ja katuvalaistusta tarvitaan enemmän. Asfalttipintojen uusimiseen, teiden vaurioiden korjaamiseen ja talvella auraamiseen tarvitaan enemmän varoja. Kaupungin ikääntyessä infrastruktuuria joudutaan kokonaan uusimaan. Harmillisesti infrastruktuuriin käytettävät rahamäärät jäävät yleensä pimentoon.

Kaupungin kasvaessa julkisia terveydenhoito- , sosiaali- ja koulutuspalveluita tarvitaan lisää. Jos kaupungin väkiluku kasvaa 100 tuhannella, niin epäilemättä tarvitaan lisää päiväkoteja, kouluja ja muita julkisia palveluja, joiden järjestämiseen tarvitaan sekä tiloja että henkilökuntaa. Ja samalla on huolehdittava vanhojen rakennusten ylläpidosta.

Yllä mainittujen asioiden johdosta kaupungin hallinnossa pitäisi käsittää, että uudelle pientaloalueelle muuttava hyvätuloinen lapsiperhekään ei ole kaupungille mikään lottovoitto.

Mitä jos kaupunki ei voisikaan enää kasvaa suuremmaksi? Ei olisi enää käytettävissä rakentamattomia maa-alueita. Kun ei voisi enää rakentaa uutta, niin keskityttäisiinkö sitä paremmin huoltamaan ja korjaamaan vanhaa, niin ihmisiä kuin rakennuksia? Mitä tapahtuisi asuntojen hinnoille? Alettaisiinko sitä purkaa vanhoja rakennuksia ja rakentaa tilalle yhä korkeampia rakennuksia, jotta kaupungin asukasmäärää voitaisiin edelleen kasvattaa?

Ehkä sitä ymmärrettäisiin paremmin, että on muitakin kaupunkeja, joissa on mahdollista asua, elää, tehdä töitä ja voida hyvin. Harmi vain, että harva suomalainen kaupunki voi houkutella uusia asukkaita kauneudellaan.

 

 

 

 

 

 

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu