Miksi kevyen liikenteen väylät kulkevat pääosin autoteiden reunalla?

Kevyen liikenteen väylät linjataan hyvin usein kulkemaan autoteiden vieressä. Kävelijä tai pyöräilijä joutuu siis liikkuessaan ottamaan vastaan kaiken vierellä kulkevista autoista aiheutuvan metelin ja syntyvät saasteet. Omassa kuplassaan olevat autoilijat välttävät nämä haittatekijät.

On ihan ymmärrettävää, että tiheästi rakennetuilla vanhoilla kaupunkialueilla kevyen liikenteen väyliä ei voida erottaa autoteistä. Pitäähän ihmisten päästä ulos taloistaan ja talojen kivijaloissa sijaitseviin liikkeisiin. Suurin osa Suomen kaupunkialueista on kuitenkin rakennettu niin harvaan, että kevyen liikenteen väylille olisi tilaa muuallakin kuin autoteiden reunalla.

Liikennevalo-ohjatuissa risteyksissä tien ylittämisistä aiheutuu merkittäviä hidasteita matkantekoon. Vihreän valon aikana ei edes välttämättä ehdi ylittää tietä. Kaiken lisäksi yhdessä ja samassa risteyksessä voi joutua odottamaan punaisen vaihtumista kahteen kertaan ja pahimmillaan kolmeenkin kertaan. Mikä nautinto risteys voikaan olla.

Pääväylien vieressä kulkevat kevyen liikenteen väylät ovat vielä ihan oma lukunsa. Kuulovauriokin on mahdollinen, sillä 80 desibelin lukema ylittyy vilkasliikenteisen tien varressa koko ajan. Pääväylien eritasoliittymät voivat olla kevyelle liikenteelle aikamoisia sokkeloita, ja lisätä matkan pituutta sadoilla metreillä lyhimpään mahdolliseen reittiin verrattuna.

Kaavoituksessa ja siihen liittyvässä liikennesuunnittelussa lähdetään käsittääkseni liikkeelle autoteistä. Harvoin on edes havaittavissa mitään varsinaista kevyen liikenteen väylien suunnittelua, vaan ne seurailevat autoteitä. Asuinalueiden tuntumaan ja muuallekin rakennetaan toki kivituhkapäällysteisiä ulkoiluteitä, mutta ne aika harvoin soveltuvat pidempien matkojen taittamiseen niiden epäjatkuvuuden ja sokkeloisuuden takia.

Joissakin vanhoissa lähiöissä autotiet eivät olleet niin keskeisessä asemassa, ja kevyen liikenteen väylät saattoivat muodostaa hyvinkin kattavan verkoston ilman ainuttakaan autotien ylitystä. Vanhemmatkin saattoivat olla rauhallisemmalla mielellä lapsistaan liikenteessä. Kotitalon pysäköintialuekin saattoi sijaita yli sadan metrin päässä.

Kevyen liikenteen väylien rakentaminen ja ylläpito on paljon edullisempaa kuin autoteiden rakentaminen. Leveyttä ei tarvita niin paljon ja kuormituskin on paljon vähäisempää. Jonkun vain pitäisi päättää kevyen liikenteen väylien linjauksista kauempana autoteistä.

Välillä nämäkin kevyen liikenteen väylät toki risteävät autoteiden kanssa, jolloin tarvitaan siltarakenteita tai ihan vain yksinkertainen suojatie. Pääasiassa kaikkien osapuolien liikkuminen nopeutuu, kun suojateitä ei tarvita niin paljon.

Tärkeintä lienee kuitenkin, että liikkumisesta kävellen tai pyörällä tulee paljon sujuvampaa, mukavampaa, turvallisempaa ja meluttomampaa, kun kevyen liikenteen väylät kulkevat pääosin kauempana autoteistä. Lumiakaan ei tällöin aurattaisi autoteiltä kevyen liikenteen väylille. Katutyöt eivät myöskään niin usein haittaisi liikkumista kävellen tai pyörällä autoliikenteen sujuvuuden varjolla.

Harmi vain, että kerran suunniteltua ja rakennettua kaupunkia on vaikea lähteä muuttamaan. Kaavoituksen virheistä voidaan joutua kärsimään hyvin pitkään.

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu