Peruskoulun OPS:n kritiikkiä suunnattava kuntiin

Peruskoulun syksystä 2016 alkaen käyttöön otettu opetussuunnitelma on aiheuttanut ajoittain vilkasta keskustelua ja hyvin kriittisiä puheenvuoroja. On kritisoitu itseohjautuvuuden vaatimusta, ilmiöoppimista, digitaalisuuden korostamista ja avoimia oppimistiloja.

Opetushallitus valmistelee opetussuunnitelman perusteet, jonka pohjalta kunnat ja mahdollisesti myös koulut valmistelevat omat opetussuunnitelmat. Paikallistason opetussuunnitelmat ohjaavat koulun arkista työskentelyä.

Mielenkiintoista on, että opetussuunnitelman perusteet ei eroa merkittävästi vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteista. Tieto- ja viestintäteknologian osaaminen on saanut merkittävämmän roolin, mutta muuten erot ovat sen verran pieniä, että kyse on vain painotuseroista.

Ilmiöoppimisesta ei sanota mitään opetussuunnitelman perusteissa. Sana ilmiö kyllä mainitaan usein monessa eri merkityksessä. Lukuvuoden aikana on kuitenkin oltava ainakin yksi jakso, jolloin oppiaineiden sisältöjä käsitellään yhdessä. Jos ilmiöoppiminen on saanut koulun arjessa liian hallitsevan aseman, niin se on lähtöisin kunnista tai jopa yksittäisistä kouluista. Opetushallitusta ei siitä voi syyttää.

Itseohjautuvuutta ei ole opetussuunnitelman perusteissa mitenkään korostettu, vaan taustalla on oppimiskäsitys, jonka mukaan oppilas on aktiivinen toimija, mutta tämä sama oppimiskäsitys on ollut perustana jo vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteissa. Eihän siinä ole mitään outoa, että oppilaita opetetaan ja kannustetaan ottamaan vastuuta omasta opiskelustaan. Jälleen voisi sanoa, että liiallisen itseohjautuvuuden vaatimukseen liittyvä kritiikki on suunnattava kuntiin, yksittäisiin kouluihin tai jopa yksittäisiin opettajiin. Luokattomat avoimet tilat nähdäkseni liittyy ainakin jossain määrin itseohjautuvuuden korostamiseen.

Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen on yksi laaja-alaisen osaamisen tavoitteista ja siksi keskeisessä roolissa opetussuunnitelmassa. Opetussuunnitelman perusteissa sanotaan, että: ”Tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetään suunnitelmallisesti perusopetuksen kaikilla vuosiluokilla, eri oppiaineissa ja monialaisissa kokonaisuuksissa sekä muussa koulutyössä.” Sitä ei esimerkiksi sanota, kuinka suuri osa työskentelystä pitäisi tehdä tietokoneilla. Nämä päätökset tekevät viime kädessä kunnat. Kuntien laitehankintoihin käyttämät määrärahat myös määrittelevät mahdollisuuksia laitteiden käyttöön. Koulut ja yksittäiset opettajat myös vaikuttavat siihen, kuinka laajaa on tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen. Voisi hyvin sanoa, että vapaus synnyttää myös vastuuta.

Opetushallituksen toiminnassa voi kritisoida kahta asiaa. Ensimmäinen liittyy siihen, että kunnille annetaan liian vapaat kädet opetuksen toteutukseen. Olen myös ihmetellyt, että miksi piti valmistella uusi opetussuunnitelma, joka ei ihan hirveästi eroa edellisestä. Se vain teettää opettajille hirveän määrä työtä, joka on hoidettava osana arkista koulutyötä.

Kaupallisten toimijoiden vaikutus opetussuunnitelman toteutuksessa on myös syytä huomioida koulurakennusten suunnittelusta ja kalusteista aina tieto- ja viestintäteknologiaan liittyviin tuotteisiin ja palveluihin. Kunnat toimivat tässä portinvartijana. Myös kunnallisilla virkamiehillä saattaa olla halua toteuttaa omia visioitaan.

Itse toivoisin, että kaikessa uudistustyössä olisi vakaa tutkimuspohja taustalla, niin opetushallituksessa, kunnilla, rehtoreilla kuin yksittäisillä opettajillakin. On myös syytä muistaa, että opettaja tekee omaa uudistustyötään yhdessä kollegoiden kanssa normaalin opetustyönsä ohella. Uusille ajatuksille on annettava aikaa.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu