Poliisin ja peruskoulun opettajan ammattien 35 yhteistä piirrettä
Mietinpä tässä hieman kenttätyössä työskentelevän poliisin ja peruskoulun opettajan ammattien yhteisiä piirteitä. Opettajan työ on varsin tuttua ja poliisin ihmisten arjessa näkyvästä työstä voi lukea eri medioista. En kuitenkaan väitä, että oikeasti tietäisin paljonkaan poliisin työstä, ja poliiseja työskentelee kaiken lisäksi hyvin erilaisissa tehtävissä. Opettajan työnkuvassa tätä vaihtelua on vähemmän.
Seuraavassa listassa on hieman yksinkertaistettuna asioita listattuna satunnaisessa järjestyksessä. Lista on vain kevyehköä lauantai-iltapäivän pohdintaa, eikä todellakaan perustu mihinkään tieteelliseen selvitykseen.
1) Voimankäytöstä voi itse joutua vastuuseen.
2) Kohtaa ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista.
3) Samojen huonosti käyttäytyvien tai aggressiivisten ”asiakkaiden” asioiden selvittelyyn kuluu runsaasti aikaa.
4) Työtiloissa sisäilmaongelmia.
5) Ammattiin liittyvästä lainsäädännössä ja rangaistuksista päättävät eivät tunne kunnolla käytännön työtä.
6) Lainsäätäjät asettavat jatkuvasti lisätehtäviä, vaikka entisiäkään ei ehditä hoitaa.
7) Koulutus ammattiin on käytännönläheistä.
8) Jatkuvan uutisoinnin kohteena.
9) Kissa-hiirileikit ovat tavallisia.
10) Määrätään rangaistus mutta sama meno jatkuu.
11) ”Poikien” epäasiallinen toiminta työllistää enemmän kuin ”tyttöjen”.
12) Valehtelijoita kohdataan säännöllisesti.
13) ”Asiakkaat” koettelevat kärsivällisyyttä.
14) Ammattiin valmistavan koulutuksen suosio on vähentynyt.
15) Mopopojat tunnetaan.
16) Käytöksen pitää olla kohteliasta ”asiakkaita” kohtaan, vaikka vastapuolelta sitä ei olisikaan tarjolla.
17) Työ on monipuolista ja itsenäistä.
18) Arvostettuja ammatteja.
19) Lastensuojeluun liittyvät toimet saattavat työllistää.
20) Opettajan kohtaamat ”asiakkaan” käytösongelmat tulevat myöhemmin tutuksi poliisille.
21) Yhteiskunnalliset ongelmat näkyvät arjessa.
22) Työ on ihmisten kohtaamisia, joissa tarvitaan vuorovaikutustaitoja.
23) Ohilaukauksia tulee varmasti, kun päätöksiä on tehtävä muutamassa sekunnissa.
24) Huumorintajusta on hyötyä.
25) Säässä kuin säässä.
26) Ehdonalainen rangaistus on vähän kuin opettajan viimeinen varoitus ennen kuin..
27) Työssä painitaan erilaisten tunteiden ja stressin kanssa.
28) Digitalisaatio muuttaa työnkuvaa.
29) Keskusteluista on välillä selvittävä ilman yhteistä kieltä.
30) Kaupasta ei ehkä kannata tuttujen ”asiakkaiden” läsnäollessa ostaa suuria määriä alkoholia.
31) Stressiltä ei voi aina välttyä.
32) Resurssipulasta on puhuttu pitkään.
33) Asioiden priorisointi tulee tutuksi.
34) Yhteiskunnan toimimisen kannalta kriittisiä ammatteja.
35) Alanvaihtoa on harkittu.
36-) …Päivitykset kommenttien perusteella…
Isoin ero em. ammateissa on se, että poliisin on pakko toimia, opettajalla kyseistä velvoitetta ei ole.
Kohta 1. Poliisi voi voimankäytöstä joutua itse vastuuseen, opettaja joutuu siitä varmuudella.
Kohta 23. Missä tilanteessa opettaja joutuu tekemään päätöksiä enemmän vaiston kuin harkinnan varassa?
Kohta 28. Digitalisaatio (tekoäly) tappaa opettajan työt jossain vaiheessa kun taas poliisin työt lisääntyvät yhteiskunnan kehittyessä.
Ilmoita asiaton viesti
Tekoäly ei vie opettajan työtehtäviä. Opetus kun ei ole tiedon kaatamista päähän vaan vuorovaikutusta.
Ilmoita asiaton viesti
Lisäksi koulutus opettajan ammattiin ei taatusti ole käytännönläheistä, vaikka blogissa kohdassa 7 näin annetaan ymmärtää. Olen kokeneempana opena nähnyt niin monesti sen uuden opettajan hämmästyksen ja jopa järkytyksen, kun koulun karu arki paljastuu. Opettajankoulutus ainakin aineenopettajilla on varsin hyvin irti arkitodellisuudesta, tämän totesin aikoinani, kun menin ko. koulutukseen muita kokeneempana (epäpätevänä useita vuosia sijaisuuksia). Oli siinä ihmeteltävää…
Ilmoita asiaton viesti
Minulla taisi olla tuota kohtaa kirjoittaessani mielessäni luokanopettajan koulutukseen liittyvät monialaiset opinnot, joissa tekeminen on käytännönläheistä ainesisältöjen harjoittelua.
Olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että arkitodellisuudessa toimimiseen ei opettajankoutuksessa saa usein paljonkaan tukea. Vuorovaikutuksestahan opettamisessa on pitkälti kyse, kuten aikaisemmassa kommentissa totesit. Opettajan vuorovaikutustaitojen merkityksestä kyllä puhutaan, mutta ei niitä mielestäni oikein voi oppia muualla kuin vuorovaikutustilanteissa oppilaiden kanssa. Tärkeää olisi kuitenkin, että koulutus antaisi realistisen kuvan arkitodellisuudesta. Saattaisi vain opettajista tulla hieman pulaa, kun opiskelijat ymmärtäisivät paremmin arkitodellisuuden luonteen ja osa jättäisi homman sikseen.
Ilmoita asiaton viesti
Kun kyse on eri ammateista, niin eroja kenttätyössä olevan poliisin ja peruskoulun opettajan ammattien väliltä löytyy vaikka millä mitalla. Listani on aika pahanlaatuista yleistystä, ja monet kohdat voi ymmärtää eri tavoilla.
Opettaja joutuu luokkatilanteessa tekemään jatkuvasti erilaisia päätöksiä hyvin nopeasti, eli tavallaan vaiston varassa. Toiminnasta on tällöinkin kyse, vaikkakin hyvin erilaisesta kuin poliisin tehtävässä. Opettaja ei voi vain jäädä miettimään, miten ratkaisisi asian. Kohtaa 23 tulikin tässä vähän avattua.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt en muista lähdettä, mutta joku kasvatustieteteen tenttikirjatasoinen teos se oli: Keskimäärin opettajalla on tunnin kuluessa noin 200-250 toiminnallista valintatilannetta.
– Opetustilanteen hallinta ja prosessin vieminen alusta maaliinsa on mitä syvimmässä merkityksessä ”tekemisen taitoa ja osaamisen vaistoa”.
Ps. Aloitteleva opettaja (enintään noin 5 vuotta päätoimista työuraa) ei kaipaa lisäkehittämistä. Hän kaipaa rauhoitettua työtodellisuutta, jossa saa hio omat opettamisen tyylinsä automatiikan tasolle.
– Sen jälkeen hän on valmis muutaman vuoden päästä vasta reflektoimaan ammatillista kehittymistään ja heikkouksiaan.
Oma tieteenalani (kasvatustiede) on täynnä puolivillaista fraseologiaa, jossa oletetaan että ns. reflektio olisi opittavissa erillisenä, tilanteesta ja aineesta tahi aiheesta toiseen siirrettävänä olevana taitona.
– näinhän nimenomaan asiantuntijuustutkimusten mukaan ei ole. Jotta pystyisi uudistumaan ”reflektoiden”, on yksinkertaisesti oltava kunnon määrä kokemusmassaa.
Jos taas ihminen pakotetaan ”reflektoimaan” tilanteessa jossa hän ei ole valmis… tuotetaan vain silkkoa, sitä itseään puhuvaa lausuntoautomaattia.
Meni ja ei mennyt aiheesta sivuun?
Sama ammatillinen kehitysprosessi työssä sopii toki poliisinkin urakaareen. Onneksi taitavat pitää paremmin huolen todellisen ammattitaidon opettamisesta kuin kasvatustieteilijät keskimäärin taitavat suositella.
–
Ilmoita asiaton viesti
Joskus tuli pohdittua, että luokanopettajakoulutuksessa pitäisi olla yksi vuosi teoriaopintoja, minkä jälkeen suuri opiskeluajasta toimittaisiin opetusharjoittelijana (palkallisessa). Tällöin tuo vähitellen tapahtuva ammatillinen kehittyminen saisi hyvää reflektointipohjaa.
Ilmoita asiaton viesti