Pyöräilijän uhkaus autoilijalle: Pysähdy tai muutun jalankulkijaksi
Pyöräilijän pitää väistää autoja, kun on ylittämässä suoralla tienpätkällä olevaa suojatietä. Tämä sääntö on huonosti tunnettu mutta aivan välttämätön, sillä autoilijan on usein aivan mahdotonta nähdä pyöräilijää, joka lähestyy suojatietä poikittaisesta suunnasta. Samankaltainen tilanne on silloin, jos pyöräilijä ajaa kevyen liikenteen väylää pitkin, ja päättää yhtäkkiä siirtyä ajoväylän toiselle puolelle suojatietä pitkin.
Pyöräilijän antaessa vihjeen, että on aikeissa ylittää tien, niin autoilijat antavat kohteliaasti usein pyöräilijän mennä ensin, vaikka näin ei tarvitsisikaan tehdä. Näin saatetaan antaa huonosti liikennesääntöjä tuntevalle kuva, että autoilija väistää aina. Mitä jos ei väistäkään? Siksi on hyvin tärkeää, että pyöräilijä on ensimmäisessä kappaleessa mainituissa tilanteissa aina valmis pysähtymään suojatien eteen.
Kun pyöräilijä pysähtyy suojatien eteen, niin hänestä käytännössä tulee jalankulkija, sillä harvalla riittää tasapaino polkimien päällä odotteluun. Tosin Liikenneturvan ohjeistuksen mukaan pyöräilijästä tulee jalankulkija vasta kun hän taluttaa pyörää. Tällöin pyöräilijän pitää seistä pyörän vieressä. Ei siis riitä, että laskee toisen tai molemmat jalat maata vasten.
Kun pyöräilijä hyppää alas satulan päältä ja ylittää tien suojatietä pitkin taluttaen, niin aikaa kuluu paljon enemmän kuin tilanteessa, jossa tie ylitetään ajaen. Kaikki siis voittavat tilanteessa, jossa pyöräilijä valmistautuu pysähtymään suojatien eteen, autoilija antaa pyöräilijän mennä ensin ja pyöräilijä ylittää tien ajaen pienessä hetkessä. Ei tarvitse edes alkaa uhkailemaan. Aina uhkailukaan ei toimi, sillä kaikki autoilijat eivät ihan tarkkaan ottaen tiedä suojatien tarkoitusta.
PS. Meinasin tänään Helsingissä ulkoilutietä jalan ylittäessäni jäädä kaupunkipyörää käyttävän naishenkilön jyräämäksi. Tuli mieleen vuosikymmenien takaa tietokoneella pelattava sammakkopeli (Frogger), jossa pitää muun muassa yrittää päästä tien yli autoja väistellen.
Ko. esimerkki on autoilijan kannalta yksi helpoimmista.
Sen sijaan haastavia ovat:
Autoilijan on väistettävä pyöräilijää, kun
-autoilija kääntyy, jolloin autoilijan tulee väistää risteävää tietä ylittäviä,
-autoilija ajaa pihakadulta, kävelykadulta, pihasta, pysäköintipaikalta tai muulta vastaavalta alueelta,
-autoilija tulee väistämisvelvoitteesta kertovan liikennemerkin takaa. Näitä merkkejä ovat kärkikolmio ja stop-merkki sekä ”väistämisvelvollisuus pyöräilijän tienylityspaikassa” -merkki.
-pyöräilijä ylittää tietä autoilijan tullessa kärkikolmion takaa liikenneympyrään tai poistuessa liikenneympyrästä.
Ertyisen paljon onnettomuuksia sattunut seuraavassa casessa, jossa siis autoilija on väistämisvelvollinen:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/wp-content/uploads/2024/08/IMG_3307.jpeg
Ilmoita asiaton viesti
Esittelemäni tapaus on tosiaan helppo liikennesäännöt tuntevalle autoilijalle, mutta toisena osapuolena saattaa silti olla liikennesäännöt huonosti tunteva pyöräilijä.
Kun kääntyvä auto on väistämisvelvollinen, niin silloin auttaisi suuresti, jos pyöräilijät varmistaisivat, että autoilija on nähnyt heidät. Montaa sekuntia ei kulu hukkaan, jos vähän malttaa hidastaa risteyksen kohdalla.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyiset säännöt ovat autoilijalle – ja tietysti sitä kautta myös pyöräilijälle – haastavat. Turvallinen ajaminen vaatii valppautta ja ennakointia kummaltakin osapuolelta.
Kääntyvä rekkakuski (jos oikein muistan) tappoi jokin aika sitten naispyöräiljän juuri tuossa kuvan mukaisessa casessa huonon näkyvyyden, hätäilyn ja huolimattomuuden seurauksena.
Ilmoita asiaton viesti
Kuvassa sauvakävelevä mies on mielestäni oman turvallisuutensa puolesta väärällä puolella yhdistettyä kävely-ja pyörätietä, ei näe takaa tulevia kulkuneuvoja. Yhdistetyn kävely-ja pyöräilytien merkin alapuolella olevat nuolet koskevat vain pyöräilijää eli niitä ei pitäisi ollenkaan esittää, koska pyöräilijä on ajoneuvonkuljettaja, joka automaattisesti ajaa kulkusuuntaansa oikean puoleista kaistaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä tullaankin siihen että; mm scuuttailija, s-polkupyörä ja mm s-scootteri, kaikkien edellisten max-nopeus 25kmh, käytettävä ajoradan oikeata reunaa.
Varsin usein näkee tuolla vilistävän kolmekin scuuttia rinnakkain ja täydellä max-vauhdilla ja jopa kaksi yhden laitteen päällä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Harri tuosta, kuvan kanssa voi jopa jäädä mieleen.
Ilmoita asiaton viesti
Erämetsän neljästä esimerkistä 1. 3. ja 4. eivät ole mitenkään vaikeita, jollei näköesteitä ole. Kakkosessa pyöräilijän vain täytyy ajella hiljempaa, tai siirtyä ajoradalle jos on kova kiire.
Ilmoita asiaton viesti
Itse pyöräillyt paljon siten, etten yksinkertaisesti pysäytä autoja, oli oikeudet miten oli.
Perusteluna se, että kun autoilee, tälle voi olla sellainen peruste, että voi tosiaan kulkea esteettömästi ja töksähtelemättä. Pyöräilijänä ehtii touhuta, tai kävelijänä, ellei nyt tosi kiire.
Joskus ei osaa ennakoida, ja töksäyttää eteen siten, että syntyy arvontaa. Jos liikennettä enemmän, mentävä sen tahtiin.
Pyöräillessä voi esim liikennympyrän suorittaa monissa kohdissa, jolloin vauhtia ei tarvitse pysäyttää, toisin kuin autoilla, jotka jos liikkuvat johdonmukaisesti, ovat helpompia ennakoitavia.
Mikä on toimivaa joustavuudessa on se, että siirtyy liikesuunnan mukaiseksi, eikä odota juupas-eipästä, esim risteystöksyissä. Toimii kaiken liikenteen yhteydessä, ja on joskus tärkeää suojausta asettautua kulkusuunnan mukaisesti pyöräilemään, jos vaikka näkyvyyttä ei ole ylityksiin, tms. Auto ei ole ihan samalla tapaa mahdollinen liikenteeseen sopeutumisssa.
Ilmoita asiaton viesti
Minäkin pyöräillessäni pyrin minimoimaan autojen pysäyttämiset. Mutta hitto soikoon kun ne autolijat aina pysähtyvät kun lähestyn suojatietä! Ajaisivat vaan.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä olko tuo ironoaa, mutta vakavalla asialla.
Nimittäin on erinomaista että ainakin pääkaupunkiseudulla on yleistynyt kultturi jossa autoilja ottaa paremmin huomioon kevyen liikenteen ja jalankulkijat.
Joa et ole varma pitääkö pyöräilijää sääntöjen mukaan väistää, parempi aina väistää.
Tieliikennelakihan velvoittaa autoilijan pysähtymään aina, jos hän näkee jalankulkijan AIKOVAN ylittää tien.
Pyöräilyn yleistyessä sama toimintamalli on osin yleistynyt koskemaan käytännössä myös pyöröilijää, em. syystä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole ironiaa. Oikeasti autoilijat menevät liian pitkälle polkupyörien väistelyssään.
Ilmoita asiaton viesti
Tätä ilmenee, ja syynä on tosiaan ehkä mm se, että autoilijoille lasketaan huomioimisen velvoitetta, jota heille ei tulisi niin paljoa laittaa.
Pienet liikkujat otettava varovasti, ja vanhemmat, eikä poikkeuksia voi olla ottamatta jotenkin huomioon, kun kerrasta tulee vainaa, jos pahasti sattuu.
Käytäntölinjoissa on ristiriitaa.
Kuvauksellisesti tilanne palautuu siihen, että on kevyen (tai raskaan) väylä, jossa ei voi tahdittaa pääliikenteeseen rakenteen takia, jolloin rakentaja laittaa ratkaisuksi velvoittavan liikennemerkin, joka vastuuttaa ottamaan huomioon rakenne. Varmasti tarpeen, jos liikennettä ajetava tukoksena.
Risteykset ovat vaki-tukoksen tapaista, tavalliseen liikkumiseen, ja piirrettä purettu vähän liikenneympyröillä.
Tahdittaminen on tosiaan mahdollista, risteyksestä huolimatta. ”Kiireellä risteykseen patsastelemaan”.
Tuon takia jos joskus joutuu ylittämään raskaan väylää, sen tekee mistä vain, ellei paljon liikennettä, jolloin poikkeamiset ei oikein tunnu missään, ellei ajattele tavan tilankäyttöä, kun sen huomioimattomuus on epäliikenteellistä.
Voi sanoa, että epäliikenteellisyys on riski, kun tarkoitus on liikkua. Erikseen ulkoilu, mitä liikkuminekin voi olla, mutta ulkoilussakin on omat ehtonsa, että voi olla mieltä puhdistavaa.
Epäliikenteellisyydestä hyvä esimerkki ovat liittymät isojen mäkien alla. Vauhtia tulee pysäyttää aina, ja vaikka olisi kuntoilija… jotain menee rikki, mielekkyyden tasolla. Kyse ei ole vain pinnallisesta turvallisuudesta, joita voi toteuttaa pykälillä.
Esim luonnollisesti rakentuvat polut, ovat yhtä mielenhoitoa. Kyse ei ole siitä, että matka minimoituu muutamalla sekunnilla tai minuutilla. Näin tekee toki, mutta perustava idea reittien muotoutumiseen ei ole tässä, vaikka energiansäästön pyrkimystä ja taloudellisuutta on toki vaikuttanut rakenteeseemme.
Ihminen laittaa itsensä rikki, jos sotii taitamattomasti sitä vastaan, mikä on luonnossa tärkeäksi osoittautunutta.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan. Tyypillinen ärsyttävä tilanne on, että lähestyn pyörällä tien ylitystä, jossa minulla on väistämisvelvollisuus, ja tulossa on yksittäinen auto. Varmuuden vuoksi pysähdyn monen metrin päähän ja yritän näyttää siltä, että ei ole aikomustakaan ylittää tietä. Jos auto ajaisi ohi, kummankin matka jatkuisi sujuvasti. Sen sijaan auto pysähtyy, ja minä viittilöin sille ärsyyntyneen näköisenä, että mene nyt ihmeessä, ja tätä jatkuu ja jatkuu…
Ilmoita asiaton viesti
Olisko kuitenkin niin että parempi 100 turhaa pysähdystä kuin se yksi joka ei pysähdy vaikka pitäisi.
Pyöräteiden ekspansiivinen rakentaminen mm. pääkaupunkiseudulla ajoteiden varsiin ja viimeisimmät pyöräiljöiden etuoikeuksia lisänneet muutokset tieliikennelakiin sekä pyöräilijöiden keskinopeuksien selvä kasvu ovat huomattavasti lisänneet haasteita liikenteessä.
Ei ihme jos moni autoilija koettaa olla proaktiivinen liikenteessä – jokaiselle pyöräiljään törmääminen on kauhuskenaario.
Todella hölmöä ja vastuutonta nyt syyttää autoilijoita liiasta varovaisuudesta.
Itse sekä pyöräilen että ajan autoa aktiivisesti pääkaupunkiseudulla, sekä keskustoissa että taajama-esikaupunkialueilla.
Autoilijoiden asenteet ovat suhteessa kevyeen liikenteeseen pikemminkin parantuneet kuin heikentyneet.
Jos keskustojen pyörätieratkaisut eivät toimi tai tieliikennelaki johtaa vääriin tulkintoihin, näitä voi aina muuttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Voihan sitä noinkin ajatella, mutta tilanne on kyllä ärsyttävä, koska periaatteesta en mene auton eteen, silloin kun minulla on väistämisvelvollisuus. Minusta autojen käytös vaikuttaa joskus suhteellisuudentajuttomalta hyvesignaloinnilta.
Mitä muuten ovat ”pyöräiljöiden etuoikeuksia lisänneet muutokset tieliikennelakiin”? Autoilijoiden etuoikeuksia muistan kyllä taannoin lisätty, kun väistämisvelvollisuus oikealta tulevaa pyörätien käyttäjää kohtaan poistui.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän ongelmaan on olemassa oleva ratkaisu liikennemerkin avulla. On nimittäin liikennemerkki, jota en ole koskaan ajaessani havainnut. Se on lähes samanlainen kuin kuvassa näkyvä suojatien merkki. Se on neliskulmainen, sininen pohja, valkoinen kolmio ja siinä pyörän kuva. Se tarkoittaa, että ajoneuvon (auto, moottoripyörä, pyörä, jne.) on väistettävä pyörätien jatkeella ajavaa pyöräilijää.
Tämä ongelma tulisi kuntoon, kun kaikki pyörätien jatkeet varustettaisiin näillä liikennemerkeillä. Normaalit suojatiet olisivat edelleen vain jalankulkijoita varten ja niissä ajoneuvot eivät pysähtyisi väistämään pyöräilijää. Mitä kauemmin tilanne pidetään näin epämääräisenä eli käytäntö on eri kuin tieliikennelaki edellyttää, niin vakavia onnettomuuksia väistämättä tulee. Viranomaisten pitäisi toimia. Lulu Ranne, ota pallo kiinni.
Liikennemerkin hinta näyttää vaihtelevan välillä 62,40 ….108 euroa.
Ilmoita asiaton viesti
Merkistö on sekundaarista rakennetta, ja tämä on ongelmaa.
Muistisairaitten yhteydessä on minusta osattu hoitaa tätä. On mm jotain maalauksella luotua yhtenäisyyttä, jonka avulla voi olla paremmin yhteydessä sopivaan toimintaan, vaikka on tosiaan haastetta aivojen toiminnoissa.
Täystoisentyyppinen esimerkki on se, kun on luotu liikkumisväylä, ja tässä on onnettomuusriski, joka kuitattu merkillä, vaikka onnettomuusriskin voisi välttää jos näköestettä ei ole.
Tienrakentaja aiheuttaa jatkuva-aikaisen riskin, ja kuittaa vastuun liikennemerkin junttamisella.
Kommenttini on vähäpätöisen oloinen, mutta idea on hyvä ymmärtää, ja toiminnan eri tasot, ts mikä on toimintakonteksti, ja sen eri tekijät.
On tietysti niin, että rakentaja ei voi vastata siitä, mitä liikkujat viimekätisesti tekee, ellei sitten tee rakennetta, joka ei välttämättä sovellu enää kuin tehdasalueille.
Jotkin luonnolliset rakenteet ovat tosi jees, ja kun rakenne on tarkoitettu tiettyyn tarkoitukseen, luontevuutta on laittaa mukaan. Vaikka maksaa, hoitelee asioita (ml turvallisuutta) ilmaiseksi, ja jatkuvasti.
Päinvastainen on se hankaluus, johon voi viitata tosi monessa yhteydessä (Sisyfos-rakentaminen).
Kommenttini meni vaikealle alueelle, eikä ollut paljoa. Liittymällisesti ajatellen, nämä ovat tärkeitä teemoja yleisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Itse pyöräilen kaupungissa paljon. Pyöräillessä joudun usein tilanteisiin, joissa väistämisvelvollisuus autoon nähden on liikennemerkein ja opastein selvää. Silti, jokaisessa tilanteessa käytän nyrkkisääntönä sitä, että minun ja ajosuunnassani risteävän auton väistäminen riippuu minun ja auton kuljettajan keskinäisestä sopimuksesta. Pyrin siis ottamaan toisen ajoneuvon kuljettajaan katsekontaktin, jolla varmistan, että hän aikoo noudattaa väistämisvelvollisuuttaan tai väistävän, vaikkei velvollisuutta olisikaan. Ainahan katsekontaktia ei tarvita, kun toisen ajoneuvon käyttäytymisestä voi väistämisen nähdä.
Varsinkin vierekkäin ajettaessa oikealle eteen kääntyvä auto voi aiheuttaa vakavan vaaratilanteen, jossa oikeassa oleminen ei paljon lohduta. On parempi, kun huolehdimme kaikki siitä, ettei törmäystä tapahtuisi.
Lapsipyöräilijöiden kohdalla väistämissääntönä pidän sitä, että lasta on väistettävä aina.
Ilmoita asiaton viesti
Katsekontaktia parempi on ainakin jalankulkijoiden yhteydessä jalat ja keho, jota on lukea suoraan. Kasvot voi harhauttaa ja sotkea.
Samaa ilmenee jonkin verran autoilijoiden yhteydessä. Kyseeseen tulee auton liikkuminen, ts nopeuden lisäykset, hidastukset, ja tasainen vauhti.
Pimeässä tai hämärässä, ei katsekontakti toimi kunnolla.
Ilmoita asiaton viesti
Älä nyt aikuistenkaan yli aja 🙂 Nimenomaan lapselle pitää opettaa liikennesääntöjä vaikka huikkaamalla ikkunasta. Eikä antaa heidän koheltaa miten haluavat. Muuten saadaan uusi sukupolvi tyhmiä aikuisia.
Ilmoita asiaton viesti
Näyttää pyöräilijän tekemältä kirjoitukselta.
Kirjoituksessa oli erikoinen toteamus: ”Kaikki siis voittavat tilanteessa, jossa pyöräilijä valmistautuu pysähtymään suojatien eteen, autoilija antaa pyöräilijän mennä ensin ja pyöräilijä ylittää tien ajaen pienessä hetkessä.”
Ensinnäkin on niin, että moni pyöräilijä lukee tuon nyt niin, että näin siis kuuluukin tehdä, mutta NÄIN EI KUULU TEHDÄ!
Toisekseen tuo ”Kaikki voittavat” -ketkä ”kaikki”. Autojono joutuu pysähtymään tilanteessa, jossa yksi pyöräilijä päättää ottaa lain omiin käsiinsä väärällä liikennekäyttäytymisellään. Kolmanneksi tuo ”ylittää tien ajaen pienessä hetkessä”. Niinhän se autokin ylittää suojaten ”ajaen pienessä hetkessä” -ja ”kaikki voittavat”.
Pyöräilijät ovat itse syyllisiä siihen inflaatioon, että autoilijat eivät heitä joka tilanteessa huomioi, eikä läheskään aina pystykään, sillä pyöräilijästä ei koskaan voi tietää kummalla puolella lakia hän milloinkin päättää olla.
Tuo jutussa mainittu ”uhkailu” on juuri sitä erikoista pyörälilijöiden tyyliä edetä liikenteessä. Pyöräilijät zingahtelevat milloin mistäkin ja missä vaan tehden ”uhkailullaan” selväksi, että heillä ei ole aikomustakaan väistää ketään. Kummasti pyöristäkin jarrut silti näyttävät löytyvän, kunhan pyöräilijälle tekee selväksi, että hän on nyt ja tässä tilanteessa väistämisvelvollinen.
Yksi kliseinen väittämä on tuo kommenteissakin esiin tuotu ”pyöräilijät eivät aina tunne lakia tai sääntöjä”. 99% näistä ”uhkailevista” pyöräilijöistä on niitä sukkahousupyöräilijöitä, joilla lienee lähes jokaisella ajokortti. Mummupyöräilijällä ei korttia ehkä ole, mutta mummupyöräilijät ajelevat varovasti, eivätkä ”uhkaile” käytöksellään muita tielläliikkujia.
Tapio Salomäki
Tilausliikenneneuvos
Ilmoita asiaton viesti
Tapio-hyvä, pyöräilijöiden zingahtaminen on kyllä tuttua myös pyöräilijöille. Nuo ”sukkahousu-” tai ”Pandex-pyöräilijät” eivät välttämättä valmistaudu irroittamaan jalkojaan lukkopolkimistaan kovin mielellään. Heille pysähtyminen saattaa siis olla jopa vaarallista.
Kirjoittaja nosti esiin tilanteen, jossa pyöräilijä oikeasti siirtyy suojatien edessä jalankulkijaksi ja taluttaa pyöränsä tien yli. Tällöin tien ylitys kestää pidempään ja autoilijalla on velvollisuus antaa hänelle esteetön tien ylitys. Tämä on tietenkin turvallinen ja oikea toimintatapa, mutta liikenteen sujumisen kannalta ei aina kovin mielekäs.
Kannattaa siellä ratin takanakin tehdä kaikkensa osumien ja turmien välttämiseksi. Uhkailu ei ole liikenneturvallisuutta, kumminkaan puolin.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös pääsääntöisesti kaikki sellainen, joka on liikenteessä vaaraksi -joko itselle tai muille- ole kiellettyä?
Lukkopolkimien käyttö taajama-alueilla pitää siis kieltää lailla, koska se on vaarallista pyöräilijälle itselleen, sekä muille tienkäyttäjille. Se on vaarallista siksi, että pyörällä ei voi nopesti pysähtyä kaatumatta ja siksi, että em. syystä sillä vaan pitää jääräpäisesti jatkaa kulkuaan, vaikka oikeasti pitäisi pysähtyä. Taajaman ulkopuolella saisikin sotkea mielensä kyllyydestä. Perustelu on aivan sama, kuin miksi taajamissa ajetaan alhaisilla nopeuksilla ja taajaman ulkopuolella saa huristella lujempaa. Pyöräilijät ovat jo nyt ottaneet liikenteessä sellaisia oikeuksia, jotka eivät heille kuulu. Nytkö pitäisi antaa oikeus tulla puskan takaa suojatielle vain siksi, että käyttää vaarallisia lukkopolkimia? 👋🙄
Ilmoita asiaton viesti
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010614299.html
Pohtimisen arvoinen ehdotus : loppuisi ainakin arpominen kuka väistää.
Ilmoita asiaton viesti
Itse pidän ehdotusta hyvänä keskustelunavauksena ja pohtimisen arvoisena. Ongelmia syntyy siinä, että pyöräilijä ja sähkölautailija on muuhin kevyen liikenteen käyttäjään nähden nopea. Tilannenopeudet saattavat jopa kasvaa, jos pyöräilijät eivät tarkista, näkevätkö muut hänen lähestymisensä suojatielle.
Ilmoita asiaton viesti
Pyöräilijän kannattaa AINA väistää autoa.
Ilmoita asiaton viesti
Totta. Jos kivi putoaa munan päälle, sääli munaa. Jos muna putoaa kiven päälle, sääli munaa.
Ilmoita asiaton viesti