Tarinoita ja kuvauksia liikenteen raadoista liikenneturvallisuuden parantamiseksi
”Kallosta ovat ruhjoutuneet kaikki luut. Naamasta on jäljellä ainoastaan leukaluuta ja nenäluita. Kaularanka on tunkeutunut kallon sisälle, törröttäen piikkimäisenä kallon pohjassa. Vain niukasti päänahan ihoa on jäljellä.” (lainaus: Lempinen & Merilinna – Viimeiset kilometrit, 2024)
Liikenneonnettomuuksista uutisoidessa kerrotaan esimerkiksi, että yksi mies kuoli tai kaksi miestä loukkaantui vakavasti. Sen tarkemmin meille ei kerrota kuolleista tai loukkaantuneista. Pelastustyöntekijät ja poliisit sen sijaan näkevät ja kokevat julkaisukelvottomia asioita. Lopulta vasta ruumiinavauksessa selviää onnettomuuden lopullinen tuho. En myöskään tiedä, kuinka paljon vakavasti loukkaantunut ihminen kärsii heti onnettomuuden jälkeen tai myöhemmin.
Mikäli uutisoinnissa tuodaan esimerkiksi esille, että vakavasti loukkaantunut oli lapsi, niin tunnereaktiot ovat vahvempia. Pääosin uutiset ovat niin kylmän asiallisia, etteivät tunnereaktiotkaan ole erityisen vahvoja. Mielestäni tämä on ongelmallista, jos ajatuksena on, ettei vastaavaa enää tapahtuisi. Ehkä meidän kaikkien pitäisi joskus nähdä jotain samaa kuin onnettomuuspaikan pelastustyöntekijöiden. Yksityisyydensuojan takia on varmaan tyydyttävä pääosin sanallisiin kuvauksiin. Toisaalta jo kuva täysin tuhoutuneesta autosta saattaa joskus riittää.
Lempisen ja Merilinnan kirjassa Viimeiset kilometrit on 40 kuvausta eri vuosikymmeninä tapahtuneista kuolemankolareista ja niitä edeltävistä tapahtumista, niin kuin onnettomuuksia selvittäneet tutkijalautakunnat ovat asiat nähneet. Kirjan henkilöt eivät ole kertomassa, mitä heidän mielessään liikkui ennen tuhoisaa onnettomuutta, paitsi silloin, kun vieressä istunut on vielä elossa. Tiedämme kuitenkin tutkijalautakuntien raporttien perusteella, millaisia ratkaisuja auton ratissa on tehty.
Suurimpia tunteita meissä varmasti herättää sen merkittävimmän raadon, eli liikenneonnettomuuden kuolleen ihmisen elämästä kertominen. Elämä, joka ehkä päättyi hyvin pienen inhimillisen virheen tai sitten täysin vastuuttoman kaahailun seurauksena.
Liikenteen raatoja ovat myös kaikki liikenteessä vakavasti loukkaantuneet. Hyvin harvoin saamme tietää, kuinka heidän elämänsä jatkui onnettomuuden jälkeen. Kävelivätkö he enää koskaan? Joutuivatko he turvautumaan omaisten tai terveydenhuollon jatkuvaan tukeen?
Miten elämä jatkuu, jos on ollut osallisena kuolemankolarissa tai on ehkä jopa aiheuttanut sen omalla toiminnallaan? Mitä ajatuksia ja tunteita liikkuu sellaisen mielessä, joka on omalla toiminnallaan aiheuttanut toisen ihmisen kuoleman? Täysin syyttömätkin joutuvat kärsimään osallisuudestaan ihmishenkiä vaatineissa kolareissa.
Mitä ajatuksia ja tunteita kokevat oman lapsen liikenneonnettomuudessa menettäneet vanhemmat? Hautovatko he mahdollisesti syvää vihaa onnettomuuden aiheuttanutta kohtaan vai kohdistuuko viha ennemminkin yhteiskuntaan? Miten he ovat onnistuneet jatkamaan elämäänsä?
Kuinka parhaan ystävän kuolema liikenneonnettomuudessa vaikuttaa 18-vuotiaan nuoren miehen tulevaan elämään? Mitä jos olisi itsekin voinut kuolla onnettomuudessa, joka vei parhaan ystävän?
Tarvitsemme tarinoita näistä kaikista raadoista, sillä tarinat vetoavat paremmin ihmiseen kuin asiatekstit. Tarinat herättävät erilaisia tunteita, joiden käsittely saattaa herättää ajatuksia, jotka saavat toimimaan liikenteen eri tavoin kuin aikaisemmin. Kyse ei ole pelottelusta, vaan oman toiminnan ja sen mahdollisten seurausten arvioinnista.
Kuvan lähde: Kotiseutu-uutiset (Vakava liikenneonnettomuus Vaiviossa juhannuksena)
PS. Joskus 1990-luvun vaihteen tuntumassa kouluissa kiersi henkilö kertomassa, mitä siitä seuraa, kun tönäisee lavuaarin ääressä juomassa olevaa päästä eteenpäin. Samalla meille näytettiin kuvia murskautuneesta hammaskalustosta. Näiden käytettyjen valistusmenetelmien tehokkuudesta laajemmin en osaa sanoa, mutta ainakin minuun se tehosi.
Nojaa. Liikenneonnettomuudessa loukkaantuneen, tai mahdollisesti menehtyneen ja hänen lähimmäistensä näkökulmasta olisi aika lailla kohtuutonta levitellä tarinoita ja kuvauksia.
Oma lukunsa on sitten vielä lisäksi, että jos tarkastelee liikenneonnettomuuksien taustatekijöitä, niin eipä siellä juurikaan ole sellaista, mihin tuollaisella pystyisi vaikuttamaan. Sairaskohtaukset tuskin vähenevät, ja kaikella todennäköisyydellä porukka, joka ajaa kännissä/ aineissa ei ensimmäisenä ajattele joskus kuulemiaan uhritarinoita. Nuorten kuljettajien riskinottoon ei taida olla muuta lääkettä kuin kasvaminen aikuiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Yksityisyydensuoja pitää tietysti huomioida. Tarina pitää ensin kertoa, jotta se voidaan julkaista. Jokainen voi itse päättää haluaako kertoa oman tarinansa.
Kaikkea voi kokeilla ja sitten seurata vaikutuksia. En itsekään usko, että olisin keksinyt asian, joka muuttaa kaiken. Siitä olen kuitenkin melko varma, ettei ainakaan kyynisellä asenteella saada parannuksia aikaan.
Toisaalta, kun rattijuoppo saattaa kärytä ratista kaksi kertaa saman yön aikana, niin rangaistuskäytäntöjä pitäisi ehdottomasti miettiä uudelleen. Ajaminen ilman ajo-oikeuttakin on tässä maassa hyvin tavallista. Tekeehän moni sitä, jos seurauksena ei ole muuta kuin ajokiellon piteneminen. Enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistuskin olisi mahdollinen rangaistus.
Ilmoita asiaton viesti
En nyt tiedä, oliko tarkoitukseni olla kyyninen. Pointtini oli enemmänkin, että täyspäisesti käyttäytyvien ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa olevien ihmisten aiheuttamat (erityisesti kuolemaan johtavat) liikenneonnettomuudet ovat jo nykyisellään suht. harvinaisia. Siitä huolimatta taas kerran pohditaan toimenpiteitä, jotka vaikuttaisivat pääosin juuri ko. ryhmään.
Aika moni ongelma yhteiskunnassa olisi merkittävästi pienempi, jos ihmiset eivät olisi idiootteja. Vaan kun ovat, eikä sille ole juuri tehtävissä mitään. Silti täyspäisten, asiallisesti käyttäytyvien kiusaaminen on hämmästyttävän usein se ainoa asia, mistä ratkaisua haetaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hyviä pointteja. Ehkä täyspäisesti käyttäytyvä voi jollakin tavalla vaikuttaa holtittomasti käyttäytyvään kaveriin tai sukulaiseen. Luulisin myös, että osa nuorista kaahareista on ohjattavissa oikeaan suuntaan, kun vain osaa vetää oikeista langoista. Hyvin tiedetään, että usein nuori kuuntelee parhaiten toista nuorta. Pitäisi siis saada nuoria kertomaan oma tarinansa. Tuskin ovat kovin ylpeitä, että aiheuttivat kaverinsa kuoleman.
Ilmoita asiaton viesti