Yhdellä 3,5 metrin ajokaistalla ajetaan kolmeakymppiä, toisella yhtä leveällä satasta – Mikä on pielessä?

Autotien ajokaistan leveys on Suomessa usein 3,5 metriä, joskus enemmänkin, riippumatta tiellä vallitsevasta nopeusrajoituksesta. Muistettakoon, että leveimmät ajoneuvot ovat vain 2,6 metriä leveitä. Kolmenkympin nopeudessa matkanteko voi tuntua aikamoiselta matelulta, mutta satasta ajettaessa tien leveys voi vaikuttaa sopivammalta. Hyvin lievää ylinopeutta ajaessa moni on kuitenkin varmaan huomannut taustapeilistä taakse kertyvän autojonon. Tie on suunniteltu niin, että sillä on luonnollista ajaa lujempaa kuin mitä nopeusrajoitus sallisi.

Kaupunkialueilla on asetettu alhaisia nopeusrajoituksia, joiden rikkominen on kuitenkin hyvin tavallista. Kadun ajokaistan leveys ja suoruus viestittää kuljettajalle, että on turvallista ajaa kovempaakin rikkomatta ajoneuvoa. Kun ajokaistan leveydestä napataan pois puoli metriä, niin ajonopeudet hidastuvat melkein automaattisesti. Ja asuinalueiden vähän liikennöidyistä kaduista voidaan tehdä osittain vielä paljon kapeampiakin. Ei kaduista pidä tehdä kaupunkialueella liian turvallisia autoilijoille, vaan on huomioitava myös kevyen liikenteen turvallisuus. Asuinalueiden viihtyisyyskin paranee, kun autot kulkevat hitaammin ja aiheuttavat vähemmän meteliä.

Kadun pitäisi siis olla suunniteltu niin, että suurin osa autoilijoista noudattaa asetettua nopeusrajoitusta, siis ilman jatkuvaa nopeusmittarin seuraamista.  Asiaa on käsitellyt enemmänkin Charles Marohn kirjassaan Confessions of a Recovering Engineer. Asiaa lähestytään amerikkalaisesta näkökulmasta, eikä tilanne ole missään nimessä Suomessa yhtä huono, mutta on Suomen kaupunkialueillakin paljon parannettavaa. Helpoiten asiaan pääsee käsiksi katsomalla seuraavan videon.

Vaikka nämä ajatukset soveltuvat parhaiten kaupunkiympäristöjen kaduille, niin miksi nopeuksia ei voitaisi niin haluttaessa pienentää myös maanteillä maantienopeuksissa. Kun maantiestä tehdään suorempi ja leveämpi, niin se vain saa monet ajamaan nopeammin. Tiestä pitäisi tehdä sellainen, että suurin osa noudattaa nopeusrajoitusta ihan oman turvallisuuden tähden.

Ylinopeusongelma voidaan kaupunkiympäristössä ratkaista ainakin kahdella tavalla. Nopeusrajoitusta voidaan nostaa sen verran, että suurin osa autoilijoista noudattaa sitä. Toki samalla kaupunkialueesta tulee meluisampi, epäviihtyisämpi ja samalla turvattomampi kevyelle liikenteelle. Toinen vaihtoehto, jota Charles Marohn esittää kirjassaan, on suunnitella katu niin, että suurin osa autoilijoista noudattaa asetettua nopeusrajoitusta yksinkertaisesti siksi, että ylinopeuden ajaminen ei tunnu mukavalta ja turvalliselta. Katu saattaa olla kapea, mutkitteleva ja sen varrella on kaikenlaisia esteitä. Ajamiseen joutuu oikeasti keskittymään.

Lopulta kaikki lähtee hyvästä kaupunkisuunnittelusta, jossa liikkuminen paikasta toiseen on sujuvaa, mutta samalla ihmisillä on mahdollisuus turvallisiin asuinalueisiin, joilla ei tarvitse pelätä autoja, ja ikkunan avatessaan kuulee muutakin kuin liikenteestä aiheutuvia ääniä.

 

PS. Lähistöllä on kolmenkympin alueella hidastetöyssyjä 50 metrin välein. Näin kesällä sitä on saanut kuunnella, kun osa autoilijoista ja moottoripyöräilijöistä hidastaa aina ennen töyssyä ja töyssyn jälkeen tekee kahden sekunnin reippaan kiihdytyksen, ehkä säästääkseen muutamia sekunteja. Tien varren tuntumassa asuvat joutuvat kestämään näistä kiihdytyksistä aiheutuvaa meteliä. Ehkä töyssyjä pitäisikin olla 25 metrin välein..

 

 

 

 

 

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu