Yhteisopettajuuden ilosanoma
Koulumaailmassa yhteisopettajuus tuntuu olevan kovassa nosteessa. Yksinkertaisimmillaan kaksi opettajaa opettaa samanaikaisesti kahta luokkaa, eli ehkä noin 40-50 oppilasta. Opettajat voivat yhdessä suunnitella ja pitää tunnit. Yhteisopettajuutta toteuttavien opettajien kokemukset tuntuvat olevan kovin positiivisia. Ei tarvitse enää yksin tehdä asioita, ja samalla voidaan hyödyntää kummankin vahvuuksia. Tuloksena on parempaa opetusta. Kuulostaa oikeastaan aika loogiselta. Eikä mitään negatiivista tunnu kantautuvan korviini.
Ihmettelenkin, että miten on mahdollista, että näinkin yksinkertaista, tehokasta ja mieluisaa tapaa työskennellä ei ole keksitty aikaisemmin? Opettajan yksinäisestä puurtamisesta tulee iloista ja sosiaalista puuhaa. Vai onko jotain kuitenkin unohdettu ottaa huomioon?
Opettajaparin on syytä olla lähes perfect match rytmin, suunnittelutavan, tilannetajun jne suhteen, ettei käy niin, että toinen on enemmän vetovuorossa ja toinen peesailee.
On kuulunut semmoistakin, että hyvin yksin ilman työparia ja avustajaa (niissäkin luokissa, joissa muut eivät pärjää edes porukalla) työnsä tekeviä old school-opettajia pidetään epäilyttävinä ja on painostettu yhteisopetukseen ja näihin nykyisiin avokonttoreihin.
Ilmoita asiaton viesti