Suomen huoltovarmuuden turvaaminen sodan aikana, mahdoton tehtävä

Suomen huoltovarmuus kattaa niin siviilipuolen kuin sotilaallisen näkökulman. Blogikirjoituksessa pääpaino tulee olemaan kahden esittämäni väitteen tarkastelussa, perustelussa ja lopuksi tehdään johtopäätökset. Keskityn myös hieman enemmän sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamiseen.

Tarkoitus on saada ulkoturvallisuusratkaisujen kannalta äärimmäisen tärkeä asia julkiseen käsittelyyn ja asiantuntijoiden arvioitavaksi. Valtiojohdon ja poliitikkojen on kerrottava, miksi asiaa ei ole käsitelty julkisuudessa ulkoturvallisuuspoliittisen keskustelun osana.

Väitteet:

1) Suomen yleinen huoltovarmuus sotilaallisessa kriisitilanteessa on erittäin haavoittuva ja käytännössä Suomi ei tuolloin pysty edes vähimmäistasolla turvaamaan siviilipuolen huoltovarmuutta.

2) Suomi ei pysty turvaamaan edes omaa sotilaallista huoltovarmuutta, koska meillä ei ole siihen riittävästi kykyä eikä resursseja.

Väitän myös, että sotilaallinen johto on asiasta tietoinen ja sen myötä myös ylin valtiojohto. Suomessa asiaa ei ole juuri puitu julkisessa keskustelussa eikä Suomen huoltovarmuuden turvaamista sodan ajan oloissa ole julkisesti arvioitu ulkoturvallisuusnäkökulmasta. Ei ole sattumaa että armeija ylin johto kannattaa Nato-jäsenyyttä.

 

Perusteet:

Lyhyesti

Huoltovarmuus tarkoittaa yleisellä tasolla väestön toimeentulon, maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömien taloudellisten toimintojen ja niihin liittyvien teknisten järjestelmien turvaamista poikkeusolojen ja niihin verrattavissa olevien vakavien häiriöiden varalta.

Sotatila on yksi tärkeimmistä arvioitavista häiriöistä, koska hyökkääjä yrittää estää, ottaa haltuun, häiritä ja tuhota huoltovarmuuteen liittyviä laitoksia, muita kohteita ja varmuusvarastoja. Suomen kyky toimia korona-asiassa maskien osalta lienee hyvin muistissa eikä silloin kukaan aktiivisesti edes yrittänyt estää niiden hankkimista Suomeen.

Hyökkääjä tulee alkuvaiheessa iskemään nimenomaan ainakin joihinkin seuraavista kohteista:

Tietoliikenne, sähköntuotanto, -siirto ja – jakelu, muu energiantuotanto ja -jakelu, ase-, ammus- ja siviilipuolen varmuusvarastot, varsinaiset sotilaskohteet, niihin liittyvät liikenteen tärkeät solmukohdat, lentokentät, satamat ja niille johtavat kulkuväylät.

Väite 1

Asiantuntijoilla on parempaa tietoa mutta väitän että Suomen varmuusvarastot energian, ruoan, lääkkeiden, lääkintään liittyvien laitteiden,  aseiden, ammusten ja muiden tärkeiden sotilasvarusteiden ja -laitteiden osalta on mitoitettu kuukausien tarpeeseen, ja tämäkin oletuksella, että hyökkääjä ei niihin iske ensimmäiseksi.

Suomi nojaa huoltovarmuudessa voimakkaasti siihen että se tuo ja vie tarvikkeita ulkomaankaupan liikenneyhteyksiä käyttäen. Kuten täällä on jo aiemmin esitetty, Suomen viennistä 90 % ja 80 % tuonnista kulkee meriliikenteen kautta. Täällä asiasta blogin tehneen Max Jussilan hyvän tiivistelmän mukaan Viron kautta kulkee tästä jopa 30 %. Meriliikenne pitää siten turvata Suomenlahdella, Pohjanlahdella ja Itämerellä, joka on se suurin kauttakulkuyhteys.

Venäjä on ainoa potentiaalinen uhka Suomelle ja Suomen huoltovarmuudelle, joten lyhyesti vain todetaan, että sodan aikana kaikki tuonti ja vienti itään loppuu tai lopetetaan ja itärajasta tulee erityinen puolustuskohde. Ainoat merkittävät maa-yhteydet kulkevat sen jälkeen Ruotsin ja Suomen välillä. Käytännössä Venäjä saartaa Suomen sotilaallisesti ja iskut mainittuihin kohteisiin vaikuttavat välittömästi kaikkiin yhteiskunnalle tärkeisiin asioihin.

Kun siviilipuolella tulee viikkojen, viimeistään kuukausien kuluttua pulaa puhtaasta vedestä, sähköstä, kaukolämmöstä, muusta energiasta, ruoasta, lääkkeistä ja tietoliikenne ei toimi, ne pitäisi jollakin tasolla saada toimimaan vähimmäisvaatimukset edellyttämällä tavalla. Näiltä osin on kyse myös sotilaallisesta turvaamistoiminnasta. Sotatilanteessa hyökkääjä iskee mainittuihin kohteisiin niin kauan kuin se katsoo tarvittavan. Puolustaja yrittää saada vastaavasti ne toimimaan.

Suomi on pitkä ja kapea maa ja täällä ollaan laitosten ja tehtaiden osalta Venäjän sotilaallisella vaikutusalueella koko Suomessa. Täällä tehtaita ja laitoksia ei voi piilottaa. Venäjä on niin suuri maa että karrikoiden sanottuna se tällä hetkellä voisi rakentaa ase- ja ammustehtaan noin 100 kilometrin päähän Suomen rajasta ja laittaa ohjus- tai raketinheitinjärjestelmät viereen ampumaan sieltä lähes kaikkialle Suomeen taukoamatta ja ainakin sitä mukaa kun tehtaan linjalta valmistuu ammuttavaa. Suomi ei tähän pysty. Samoin Venäjä pystyy valmistamaan lähes mitä tahansa muuta raskasta asekalustoa vuorokauden ympäri Suomen kykenemättä siihen puuttumaan. Etu, joka vain riittävän suurella maalla voi olla.

Väite 2.

Suomen sotilaallinen turvaamiskyky Venäjän sotilaallisen hyökkäyksen tapahduttua on hyvin rajallinen koska Venäjän resurssit ovat murskaavan ylivoimaisia ja sen oma maapinta-ala suuri. Venäjä pystyy iskemään kohteisiin kaikkialla Suomessa jopa kaukaa valtiorajan takaa. Suomen sotilaallinen iskukyky rajan takaa vaikuttaviin sotilaskohteisiin ulottuu tällä hetkellä kymmenien kilometrien päähän, jos ei oteta huomioon lentokoneita ja ilmasta maahan ammuttavia ohjuksia.

Suomella on käytössään joitakin kymmeniä lentokoneita ja meriliikennettä turvaamassa muutamia suurempia sota-aluksia. Venäjään verrattuna niitä on murto-osa. Suomen merimiinoituksella on sodan aikana merkitystä, jos niitä ehditään tai kyetään turvallisesti laskea mereen. Tärkeää on tajuta, että miinoitukset eivät silti miltään osin suojaa Suomen tavaravientiä tai -tuontia. Niiden osalta ollaan merialueilla täysin riippuvaisia ilmasuojasta ja merillä ollessa myös sota-alusten tarjoamasta suojasta. Suomi on erityisesti merellä toimiessaan täysin hyökkääjän armoilla ja erityisesti se on sitä Suomenlahdella ja Itämerellä Kaliningradin kohdalla toimiessaan.

Kun lentokoneet ja sota-alukset on tuhottu tai niiden käyttäminen on tehty mahdottomaksi muuten, Suomella ei ole lainkaan kykyä suojata elintärkeää tuontia, saati vientiä, jolla tuonti rahoitetaan. Jokainen voi miettiä, monta viikkoa tai kuukautta Venäjä tarvitsee päästäkseen tilanteeseen, jossa se hallitsee täysin liikennettä merellä ja ilmassa kaikilla Suomen alueilla.

Vähimmillään Venäjän tarvitsee sulkea tavalla tai toisella Suomen satamat tai niille johtavat syväväylät, jolloin kauppalaivastojen kulku on täysin sen hallussa. Pohjoisessa se pystyy sulkemaan maayhteydet vähimmillään tuomalla joukot Kemi-Oulu- Tornio – linjalle mutta on selvää, että se joutuu iskemään pohjoisessa myös varuskuntiin suojatakseen omaa toimintaansa. Sotilaallisesti ajateltuna Suomesta tulee tarvittaessa saari.

Sotilaallinen huoltovarmuus käytännössä tarkoittaa aseiden, asejärjestelmien, anmmusten ja niihin liittyvien välineistöjen jatkuvaa saantia, jotta Suomea voidaan ylipäätään puolustaa. Samoin kuin siviilipuolella, väitän, että Suomen sotilaalliset varastot riittävät kuukausien tarpeisiin, siis mikäli niihin ei isketä heti aluksi.

Tavaramäärä, joka pitäisi saada Suomeen on valtava ja merirahti on sotilaallisessa kriisissäkin se pääasiallisin kuljetusmuoto. Ilmakuljetuksina se voidaan hoitaa pieniltä osin mutta kenen toimesta ja millä välinein? Kun Venäjä saa tehtyä jossain kohtaa Suomesta ns. saaren, se tietenkin sulkee myös ilmatilan kaikkialla, koska se hallitsee sitä. Suomen puolustus tarvitsee sota-aikana uusia aseita, järjestelmiä ja a-tarvikkeita jatkuvalla syötöllä mutta mistä niitä saadaan maahan?

 

Johtopäätökset

Suomi ei kykene turvaamaan huoltovarmuutta miltään osin muutamaa kuukautta kauempaa sotilaallisessa kriisissä. Se tarvitsisi siihen sotilaallista tietoa, valtavia resursseja, suurta kapasiteettia, raskasta kalustoa ja merirahdin turvaamista niin Itämerellä, Pohjanlahdella kuin Suomenlahdella. Suomi ei kykene turvaamaan edes kansalaisten välttämättömiä tarpeita, saati että se pystyisi turvaamaan oman sotilaallisen kyvyn taistella kuukausia kauempaa.

Kyse ei ole sotilassalaisuudesta vaan kylmästä tosiasiasta. Kuka tahansa ymmärtää, että kun oma ilma-ase ja sotilasalukset lopettavat toimintansa, Venäjä hallitsee tilannetta huoltovarmuuden osalta.

Sotilasjohto tietää asian, koska he ovat ammattimiehiä. Suomessa ei ole samaa kulttuuria kuin Ruotsissa, jossa puolustusvoimain komentaja sanoi joitakin vuosia sitten suoraan Ruotsin sotilaallisen puolustuskyvyn osalta tilanteen olevan erittäin surkea. Kun Suomessa sotilasjohto asiasta tietää, he ovat informoineet asiasta takuuvarmasti valtion ylintä johtoa. Tämä tarkoittaa että myös valtion ylin johto tietää Suomen huoltovarmuuden tilanteen.

Ulkoturvallisuusliturgiassa todetaan, että Suomella on uskottava puolustuskyky. Suhteessa mihin? Jos Suomella on uskottava puolustuskyky, sen tulee järjestää niin siviilipuolen kuin sotilaallinen huoltovarmuus myös tilanteessa, jossa sen ilma- ja meriaseet on tuhottu tai tehty toimintakelvottomiksi. On selvää, että liturgiaa on liturgiaa ja yksin Suomi ei tähän turvaamiseen pysty.

 

Lopuksi

Suomi uskoo liittoumiin ja niiden syntyyn kriiseissä.

Kun Venäjä aikanaan miehitti osia Moldovasta, Georgiasta ja viimeksi Ukrainasta, missä olivat ne liittoumat? Suhteessa Natoon Venäjä on toiminut älykkäästi siten että se on miehittänyt osia suvereeneista ei -Nato -valtioista ja pitänyt alueita hallussaan. Tosiasiallisesti se on estänyt näin yksinkertaisella toimella Georgian ja Ukrainan haaveet päästä Natoon. Naton aiempi johtaja Rasmussen jäähyväispuheessaan kritisoi Natoa että se sallii tämän tapahtua. Luja usko liittoumiin ei saa tukea käytännöstä. Mikään ei estä Venäjää toimimasta Suomen osalta samoin kuin edellä mainittujen maiden.

Suomen ulkoturvallisuusratkaisut eivät voi perustua uskon varaan vaan länsimaisiin velvoittaviin sopimuksiin ja niiden osalta luottamukseen.

+10
majuripasi
Hamina

Laskuvarjojoukkueen johtajakoulutuksen saanut, armeijassa ja poliisissa palvellut, vuodesta 2006 lakimiehenä toiminut yrittäjä, nykyisin myös sijoittaja. Asiat sanotaan niin kuin ne ovat, eikä kuten niiden pitäisi olla. Asiantuntijat, faktat ja todennäköisyydet ratkaisevat, älämölö, tunteet ja hyvä fiilis harvemmin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu