Jos yrittää istua kahdella tuolilla, voi päätyä istumaan lattialla

Ensin lähti Paatero ja sitten lähtee Rinne. Molempien erojen taustalla on sama perussyy; ministerit yrittivät istua samaan aikaan kahdella tuolilla. Omistajaohjauksesta vastaavina ministerit edustivat Postin omistajia. Posti toimii pääosin kilpailulla markkinalla, ja kilpailulla markkinalla pätevät markkinatalouden lait, ja tämän myös ministerit ymmärsivät. Silti julkisuudessa he esittivät, että eivät hyväksy palkkojen alentamista kilpailijoiden tasolle, ikään kuin kyseessä olisi poliittinen päätös.

Markkinatalouden pelisäännöt astuvat kuvaan siinä vaiheessa, kun kilpailijat kasvattavat tulevina vuosina markkinaosuuttaan Postin kustannuksella ja Postin kilpailtu liiketoiminta kuihtuu hiljalleen. Tämän Rinne ja Paatero olisivat halunneet välttää ja siksi etsivät kuumeisesti ratkaisua (https://www.is.fi/politiikka/art-2000006322672.html) , jolla Postin kilpailukyky olisi voitu varmistaa ja saada lakko päättymään. Samaan aikaan julkisuudessa he kuitenkin vaativat äänekkäästi, ettei työehtoja voi heikentää, vaikka toisella kädellä kirjoitettiin ehdotuksia, joissa työehdot olisivat heikentyneet asteittain 2 vuoden aikana.

Politikkojen puheista huolimatta markkinoilla toimivan yrityksen palkat eivät ole poliittinen päätös, vaan ne määräytyvät neuvotteluissa, joiden reunaehdot asettaa kilpailu markkinalla. Yrityksen kustannukset vaikuttavat merkittävästi yrityksen asemaan kilpailussa. Toisin sanoen – jos paketti Postin kautta lähetettynä maksaa 12,90 ja kilpailija tarjoaa saman palvelun 9,90, niin asiakkaista suuri osa valitsee Postin kilpailijan tarjoaman palvelun. Sillä onko palkanalennus reilua tai mikä on oikeudenmukainen palkka ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Palkkatason jostain tehtävästä määrittää ennen kaikkea se tuottavuus, joka tehtävällä on yrityksen kannalta ja toisaalta kysynnän ja tarjonnan laki, eli millä hintaa tehtävälle on saatavilla tekijöitä. Tuottavuuden kannalta keskeistä on kilpailutilanne, eli paljonko yhdestä lajitellusta paketista voi markkinoilta saada tuloja. Se määrittää korkeimman mahdollisen kustannuksen, jolla pakettiliiketoimintaa voidaan yleensäkään harjoittaa.

Mutta vaikka pakettiliiketoiminta olisi kannattavaa vielä kilpailijoita korkeamminkin kustannuksen, jää sellainen yritys pitkällä aikavälillä heikompaan asemaan, jonka kannattavuus on kilpailijoita heikompi. Kilpailijat pystyvät tällöin tekemään investointeja esimerkiksi automaatioon ja tietojärjestelmiin nopeammin. Pitkällä aikavälillä lopulta heikommassa asemassa olevat yritykset joko kuihtuvat hiljalleen pois tai kilpailijat ostavat ne.

Kaiken tämän myös SDP:n ministeritason toimijat ymmärtävät kyllä (https://yle.fi/uutiset/3-11099709). Mutta koska kaikki äänestäjät eivät tätä ymmärrä, yrittivät ministerit istua kahdella tuolilla ja myötäillä äänestäjien käsityksiä julkisuudessa, vaikka samaan aikaan toimivat sen mukaan minkä kyllä itsekin ymmärsivät. Lopulta valheella on lyhyet jäljet, ja ministerit jäivät kiinni siitä, että puhuivat yhtä, mutta uskoivat ja toimivat toisin.