Kaksi vuotta koronaa ja kolmenlaista karanteenia

Covid-19 tunnistamisesta on nyt tullut täyteen kaksi täyttä vuotta. Suomeen korona rantautui maaliskuussa 2020, joten kaksivuotispäivä Suomen koronatoimissakin lähenee. Kaksi vuotta vastaa puolta hallituskautta, joten varmasti tänä aikana Suomen lainsäädäntö on päivitetty pandemia-aikaan, ja meillä on selkeät sävelet siitä, kuinka pandemiaa hallitaan ja kansalaiset tuntevat tilanteen.

Koronan alkaessa kaikki oli uutta, joten oli ymmärrettävää, että hallitus oli sekaisin ja sekoili mm. Huoltovarmuuskeskuksen kanssa. Alun sekoiluista selvittiin kuitenkin suhteellisin pienin kolhuin ja tilanne rauhoittui. Olisi voinut kuvitella, että tilanne käytäisiin läpi, katsottaisiin mikä toimi ja mikä ei toiminut, ja tehtäisiin suunnitelma tarvittavista muutoksista tulevan varalle.

Koronan toinen aalto kuritti Suomea syksystä 2020 kevääseen 2021. Homma oli lähes yhtä levällään kuin aiemminkin, rajoitukset epäloogisia eikä kukaan tiennyt mikä ohje tai määräys milloinkin koski ja mitä sovellettiin. Ohjeet ja määräykset menivät sekaisin aina viranomaisia myöten.

Kolmas korona-aalto alkoi syksyllä 2021, 1,5 vuotta sen jälkeen, kun ensimmäinen aalto oli alkanut. Nyt viimeistään tilanne osattaisiin varmasti hoitaa selkeästi ja tehokkaasti, rajoituksia käytettäisiin tehokkaasti ja loogisesti ja kaikki osat sopisivat yhteen toisiaan tukien.

Irvokkain esimerkki hallituksen totaalisesta kyvyttömyydestä hoitaa koronaa oli Kelan myllykirje julkisuuteen karanteeneista. Kela kertoi, että ilman tartuntatautilääkärin karanteeni- tai eristysmääräystä ei tartuntatautipäivärahaa tipu. Tämä tuli yllätyksenä niin medialle kuin aivan varmasti myös monelle ”karanteenissa” olijalle.

Tällä hetkellä, kun epidemia on päässyt käsistä vuonna 2022, Suomessa on käytössä ainakin kolmenlaisia ”karanteeneja”. Ensimmäinen on ns. omaehtoinen karanteeni, josta erityisesti THL ja median haastattelemat lääkärit puhuvat mielellään. Eli jos on epäilys altistuksesta tai esim. positiivinen kotitestin tulos, tulisi ihmisen jäädä kotiin omaehtoiseen karanteeniin. Tämä karanteeni on luonteeltaan lääkärien toiveajattelua, ja ihmisen noudattaessa näitä haaveita voi töihin palatessa käteen ilmestyä lappu irtisanomisesta henkilökohtaisella perusteella, koska töistä on oltu ilman lupaa pois.

Toisen luokan karanteeni on sitten lääkärin kirjoittama sairaslomatodistus. Tämän esittämällä töistä ei irtisanota ja sairausajan palkka tai sairauspäiväraha juoksee omavastun jälkeen, mutta työnantaja voi edelleen teettää karanteenissa tai eristyksessä olevalla sellaisia työtehtäviä, joihin tämä kykenee. Tämäkään karanteeni tai eristys ei velvoita kuitenkaan mihinkään, ja esimerkiksi päivittäistavaroiden hankinnoista vastaa jokainen itse ”karanteenin” aikanakin. Ellei omalle alueelle ole kuljetuspalvelua tarjolla, tarkoittaa se kaupassa käymistä.

Kolmas karanteeni ja eristysluokka on sitten tartuntatautilain mukainen karanteeni tai eristys. Jos kunnan tartuntatautilääkärin allekirjoittaman päätöksen saa kouraansa, on juridisesti karanteenissa ja karanteenin rikkomisesta voidaan myös rangaista. Toisaalta Kela maksaa tartuntatautipäivärahaa ja kunta on velvollinen järjestämään ruokahuollon, joten esimerkiksi kauppaan ei ole tarvetta lähteä, toisin kuin toisissa ”karanteenin” muodoissa.

Kuinkahan moni ”karanteenissa” tai ”erityksessä” olevista on tässä viimeisessä luokassa? Kuinka moni tietää missä luokassa on? Kuinka moni odottaa (turhaan), että virallinen päätös on tulossa myöhemmin postissa, vaikka mikään automaatio tällainen päätös ei olekaan?

Sen lisäksi, että mitään ei ole tehty lainsäädännölle toiminnan selkiyttämiseksi ja sujuvoittamiseksi altistus- tai sairastumistapauksessa, on myös rajoitusten suhteen tilanne täysin epäselvä ja epälooginen. Eri viranomaiset tekevät koordinoimattomia päätöksiä mielivaltaisista rajoituksista ja päätyvät erilaisiin tulkintoihin siitä, onko tarpeen sulkea mitäkin liiketoimintoja. Päiväkalja on hallituksen erityisessä suojeluksessa, mutta kuntosalit saavat toimia vain Pohjois-Pohjanmaalla. Koronan tarttuminen siis riippuu paitsi vieraiden kanssa sisätiloissa oleskelun tarkoituksesta, myös maantieteellisestä alueesta.

Hallituksen kootut selitykset epäloogisuuksiin ja epäselvyyksiin ovat olleet, että osassa asioita vastuu on alueilla ja erilaisilla viranomaisilla, osassa hallituksella. Tällöin unohtuu täysin lainsäätäjän rooli. Hallituksen tehtävänä on valmistella lakimuutokset, joiden avulla vastuut ovat selkeitä ja toiminta koordinoitua. Presidentti Niinistö ehdotti koronanyrkkiä jo 2020, jotta toiminta olisi koordinoitua, mutta tämä ei hallitukselle kelvannut. Kansalaisella on oikeus olettaa, että kun virallisessa tiedotustilaisuudessa annetaan toimintaohjeet, ei ne johda yllättäviin tulonmenetyksiin tai jopa työpaikan menetykseen. Viranomaisen ohjeiden ja määräysten ero tulisi myös olla selkeä, ja erityisen selkeää tulisi olla näiden seuraukset kansalaiselle.