Lainsäädännön heikennykset työehdoissa on kohdistettava suurituloisiin

Paikallisesta sopimisesta on taitettu peistä pitkään, ja paikallisen sopimisen laajennuksilla on suuri kannatus hyvätuloisten keskuudessa. Tämä on pitkälti ymmärrettävää, koska monet lainsäädännön rajoitukset tekevät nykyään suorastaan laittomia monista niistä käytännöistä, joita käytännössä noudatetaan sovittaessa esimerkiksi loma-ajoista, ylitöistä, matka-ajan korvaamisesta ja työnteon paikoista.

Yli 60 000 € vuodessa ansaitsevien vaikutusmahdollisuudet ovat näissä usein suuria, ja lisäksi ymmärrys oman työn vaikutuksista työnantajaan huomattavaa – ja hyvin usein vaikutukset työnantajaan vaikuttavat myös omaan tulotasoon ja työn pysyvyyteen melko suoraan. Siksi käytännössä asioista sovitaan työnantajan kanssa hyvinkin joustavasti ja esimerkiksi lomia voidaan siirrellä tai perua hyvinkin lyhyellä varoitusajalla, jotta saadaan vaikkapa tärkeä asiakas palveltua hyvin.

Toisaalta on vastaavaa aitoa mahdollisuutta sopia ja neuvotella ei ole kaikilla, vaan neuvottelun sijaan asiat sanellaan työnantajan puolesta. Siksi olisikin järkevää pyrkiä lainsäädännöllä turvaamaan niiden työolosuhteita, joilla ei ole suurta vaikutusvaltaa tilanteeseensa, mutta samaan aikaan antaa vapautta niille, joilla on. Nykyisellään vain ylimmän johdon työsopimuksissa on vapautta, muita koskevat tiukat säännöt, joista ei saa poiketa edes työntekijän omalla suostumuksella.

Hyvä ratkaisu voisi olla, että vapaus neuvotella ja sopia paikallisesti ilman lakien ja työehtosopimuksien rajoituksia olisi sitä suurempi, mitä suurempi olisi työntekijän vuosiansio. Olisi hyvä, jos vapaus kasvaisi asteittain tulojen mukana – esimerkiksi yli 60 000 € ansaitsevat saisivat sopia vapaasti lomien sijoittelusta työnantajan kanssa, yli 100 000 € saisivat sopia vapaasti työajoista ja ylitöistä, yli 120 000 € vapautuisi myös sairausajan palkka, yli 150 000 voisi irtisanomisperusteista ja menettelystä sopia vapaasti yms. Tällöin lainsäädännön suoma turva (ja toisaalta joustamattomuus) säilyisi monilla niillä, jotka nykyisin pelkäävät paikallista sopimista, mutta tuottavuus (ja työtekijöiden tyytyväisyys) kasvaisi siellä, jossa paikallista sopimista halutaan enemmän tai nykyisestä tavasta toimia halutaan tehdä laillinen.

Tätä puoltaisi myös se, että työntekijän ansiot lähtökohtaisesti seuraavat työntekijän tuottavuutta ja vaikutusta työnantajan menestykseen. Suurempipalkkaisten henkilöiden joustavuudella on siis suurempi vaikutus myös työnantajan kannalta kuin pienempipalkkaisten. Toki kyse tulisi olla nimenomaan sopimisesta isommillakin palkoilla, ei automaattisesti heikkenevistä ehdoista. Jos nykyisen työsopimuksen aikana henkilön palkka nousisi jonkin rajan yli, ei se ilman uutta sopimusta antaisi oikeutta poiketa lainsäädännön ja työehtosopimusten vaatimuksista. Haittapuolena tässä olisi se, että palkkaerot todennäköisesti kasvaisivat entisestään, kun suurempituloisten tuottavuus kasvaisi myös joustavuuden kautta – mutta toisaalta niin kasvaisivat myös yhteiskunnan verotulot.

MalkusLindroos
Sitoutumaton Espoo

DI, kiinnostuksena energia, talous, ilmastonmuutos ja IT. Vattenfallin energia-asiantuntija. Mielipiteet omia, faktat eivät.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu