Mihin sähkönmyyjiä tarvitaan?
Lähes jokainen tarvitsee sähköä, mutta mihin tarvitaan sähkönmyyjää? Eikö helpompaa olisi, että jokainen ostaisi sähkönsä itse suoraan tuottajalta ilman turhia välikäsiä? Mm. tällaisia ajatuksia esittivät jopa energia-alaa tuntemattomat poliitikot keskusteltaessa korkeista sähkön hinnoista.
Sähkönmyyjän tehtävä onkin jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi, vaikka jokainen kuluttaja asioi sähkömarkkinoilla pääosin juuri sähkönmyyjien kanssa. Sähkönmyyntisopimuksen lisäksi kuluttajalla on erillinen sopimus sähköverkkoyhtiön kanssa sähkön toimituksesta, mutta käytännössä kuluttajan ei verkkoyhtiön kanssa tarvitse asioida ellei ole tarvetta esimerkiksi liittymämuutoksiin. Sähköntuottajien kanssa kuluttajat eivät asioi.
Sähkönmyyjä hoitaa kuluttajan puolesta sähkön hankinnan tukkumarkkinoilta kuluttajan tarvetta vastaavasti. Sähkömarkkina toimii niin, että sähkö tilataan etukäteen sähköntuottajilta. Sähkönmyyjä tekee ennusteen jokaiselle tunnille siitä, paljonko myyjän asiakkaat yhteensä kullakin tunnilla kuluttavat sähköä. Ennuste laaditaan vähintään seuraavalle päivälle jos sähköä ostetaan pörssistä. Myyjä hankkii sähköä kuitenkin erilaisilla tavoilla, pörssin lisäksi myyjä voi ostaa sähköä esimerkiksi PPA -sopimuksilla aurinko- tai tuulivoimalaitoksista tai ostaa jonkun vakio-osuuden esimerkiksi ydinvoimalan tuotannosta. Myyjä voi tietysti hankkia sähköä myös suoraan kahdenvälisellä sopimuksella muunkin tuottajan kanssa. Tällöin myyjän voi olla tarve ennustaa sähköntarpeensa jopa vuosia eteenpäin.
Olennaista on, että myyjä on etukäteen tiedettävä, paljonko sähköä sen asiakkaat kulloinkin tarvitsevat. Tämän tiedon myyjä saa ennustamalla sopimuskantansa avulla asiakkaidensa kulutusta. Kun asiakas tekee myyjän kanssa esimerkiksi kahden vuoden määräaikaisen sopimuksen, laskee myyjä, että se tarvitsee seuraavat kaksi vuotta asiakkaan kulutuksen verran enemmän sähköä. Vastuulliset myyjät varmistavat, että ne saavat sähkön siihen hintaan markkinoilta, jolla ovat sen asiakkaalleen myyneet. Tällöin ei käy niin, että sähkön hinnan yllättäen noustessa myyjä meneekin konkurssiin, eikä asiakas saakaan luvattua sähköä luvattuun hintaan, vaan voi joutua tekemään uuden sopimuksen hyvin epäedullisessa tilanteessa.
Sähkön hankinnalla etukäteen asiakkaan kulutusta varten on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Kun sähkö on asiakkaalle hankittu, on sen hinta myös lukittu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että määräaikaista sopimusta ei voi irtisanoa sopimusaikana ellei korvaa myyntiyhtiölle arvioidun kulutuksen mukaista sähkön myyntiä takaisin markkinoille päivän hintaan. Tämä tarkoittaa käytännössä, että sähkön hintojen laskiessa asiakas ei hyödy määräaikaisen sopimuksen vaihtamisesta halvempaan, koska asiakas oli jo varannut itselleen sähkön kalliimpaan hintaan, ja tämä sähkö on myytävä takaisin markkinoille, ellei asiakas sitä käytäkään. Jos asiakas ostaisi sähkönsä suoraan tukkumarkkinoilta monien yritysten tapaan, joutuisi asiakas myymään takaisin markkinoille myös ennustetun ja toteutuneen kulutuksen välisen eron jos asiakas säästäisi sähköä, ja toteutunut säästö riippuisi sähkön hinnan kehityksestä tukkumarkkinoilla.
Asiakkaalla on mahdollisuus valita myös jokin muu kuin määräaikainen sopimustyyppi, jolloin myyjä ei varaa sähkölle vuosiksi etukäteen tämän arvioitua kulutusta. Tällöin asiakkaan maksama hinta vaihtelee sen mukaan, mikä on sähkön hinta tukkumarkkinoilla. Pörssisidonnaisessa sopimuksessa hinta on läpinäkyvä, kun taas toistaiseksi voimassa olevassa sopimustyypissä hinta riippuu mm. kilpailusta myyjien välillä sekä näiden hankintakustannuksista kullakn hetkellä.
Varsinaisen ennustamis- ja hankintatehtävänsä lisäksi sähkönmyyjä hoitaa kuluttajien asiakaspalvelun ja laskutuksen. Kuluttajat maksavat sähkönsä jälkikäteen kulutuksena mukaan, mutta myyjät hankkivat ja maksavat kuluttajien kuluttaman sähkön etukäteen tekemiensä ennusteiden pohjalta. Sähkönmyyjä siis toimii sähköntuottajan ja -kuluttajan välissä mahdollisten kuluttajille huomattavasti helpomman sähkön käytön niin, että jokaisen tunnin sähkönkulutus tiedetään kuitenkin riittävän tarkasti etukäteen, jotta tuotantoa osataan suunnitella juuri oikea määrä.
Ja kun sähkönmyyjänä on sama yhtiö joka myös tuottaa sähkön, se voi dumpata alihintaan tuotantonsa toiminta-alueensa ulkopuolelle ja ottaa huippuhinnan asiakkailtaan toimitusvelvolliselta alueeltaan jotka ovat luottaneet toimitusvelvolliseen sähköön joka kuulemma pitäisi myydä kohtuulliseen hintaan.
Helen. Alkuvuodesta sähkön myyntiä kahden vuoden sopimuksella 7.99. snt/kWh, ja alkaen 1.12.2022 toimitusvelvoitteisen kohtuullisen hintaisen sähkön myyntihinta 38,5 snt/kWh.
Tästä tulee mieleen ettei Helen joko ymmärrä lukemaansa tai ei muuten viitsi noudattaa lakia.
Ilmoita asiaton viesti
Entäs jos se ei ole sama yhtiö? Miksi saman yhtiön toisen liiketoiminnan pitäisii tukea toista? Eihän Samsungkaan myy AMOLED -näyttöjä omiin puhelimiinsa halvemmalla kuin muille puhelinvalmistajille. Tämä on yksi liiketoiminnan perusasioita, että liiketoiminnat eivät subsidioi toisiaan.
Vapaalla markkinalla ei ole aluejakoa, vaan päin markkinan jako alueisiin toimijoiden välillä on kiellettyä kartellitoimintaa.
Toimitusvelvollisten sopimusten tulee olla siten kohtuullisia, että luottotiedoton asiakas ei päädy huonompaan asemaan kuin muut. Toimitusvelvollisten sopimusten hinnat vastasivat kaikilla yhtiöillä hyvin smaan aikaan vapaille markkinoille tarjottujen sopimusten hintoja ollen siten kohtuullisia. Vapaan markkinan hinnan kohtuulisuuden määrittäminen puolestaan ei ole lainsäätäjän tai viranomaisen tehtävä eikä edes mahdollista – sen hinnan määrää kysynnän ja tarjonnan laki.
Ilmoita asiaton viesti
Kovimmat sähkön hinnat pyytää tällä hetkellä Helen, jolla on omaa tuotantoa.
Vapaan markkinan lisäksi Helenillä on alue jossa sen olisi turvattava kohtuullisenhintaisen sähkön saanti lain mukaan.
Pohjoismaisessa markkinataloudessa on ihan yleistä että kaikki ei ole vapaata vaan toimijan vapautta rajoitetaan lainsäädännöllä.
Ilmoita asiaton viesti
Eli Helenin olisi ihan OK pyytää markkinahintaa, kunhan tuotanto ei ole samassa yhtiössä?
Ja lain mukaan siis kansalainen on eriarvoisessa asemassa sen mukaan, asuuko alueella, jonka toimitusvelvollisella yhtiöllä on omaa tuotantoa vs. ostaa myymänsä sähkön pörssistä? Ei ole ihan perustuslain mukainen nyt tulkintasi.
Lainsäädännön valmistelusta ilmenee kyllä, mitä kohtuullisella tarkoitetaan. Sähkön hintaa ei ole rajoitettu, mutta sen ostamiseen on oikeus myös esim. luottotiedottomilla. Näille on toimitusvelvollisuus, eikä tämäntuote saa olla kohtuuttomasti kalliimpi kuin markkinahinta. Kohtuullisena on yleensä pidetty n. 30 % markkinahintaa kalliimpaa hintaa.
Ilmoita asiaton viesti
Et tainnut ymmärtää. Tietenkin Helen saa pyytää ihan mitä hintaa tahansa velvoitealueensa ulkopuolella. Ja pyytää sopimussähköstä millaista hintaa tahansa velvoitealueella. Se mikä Heleniltä unohtui, on ylläpitää kohtuullista hinnoittelua velvoitesähkön osalta.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä ymmärsin, mutta et nyt ymmärrä tuota toimitusvelvollisuuden tarkoitusta. Toimitusvelvollisuus ei tarkoita, että olisi velvollisuus jollain alueella tarjota asiakkaiden mielestä kohtuullista hintaa, vaan sitä, että siitä sähköstä, jota tarjotaan niille asiakkaille, jotka eivät (voi) osallistua kilpailulle markkinoille, ei saa pyytää kohtuuttomasti korkeampaa hintaa kuin markkinoilla tarjolla olevissa sopimuksissa on hintana.
Sääntö tehtiin sähkömarkkinoiden vapautuksen yhteydessä suojaamaan niitä kuluttajia, jotka eivät pysty, osaa tai viitsi kilpailuttaa aktiivisesti sähkösopimuksiaan. Tällöin kuluttaja päätyy sopimukseen oman alueensa toimitusvelvolliseksi määritellyn toimijan kanssa. Nämä ns. tariffihinnat olivat jo ennen sähkökriisiä selkeästi tarjottuja määräaikaisia sopimuksia kalliimpia.
Toisilla alueilla toimitusvelvollisella yhtiöllä on omaa tuotantoa ja toisilla ei. Jos määriteltäisiin kohtuullisuus jollain tavalla riippuvaiseksi samassa konsernissa olevan yhtiön tuotantokustannuksista, syntyisi räikeitä eroja alueiden välille sen suhteen, mikä on kohtuullista. Kansalaiset olisivat siis asuinpaikan perusteella eriarvoisessa asemassa.
Tästä saataneen pian Energiaviraston linjaus, jota seurannee hyvin todennäköisesti käsittely hallinto-oikeudessa ja sitten korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Viimeistään KHO:n päätös sitten määrittää asian, ja siellä yleensä on tapana ollut perehtyä syvällisesti myös tulkinnanvaraisten lakien valmisteluaineistoon.
Ilmoita asiaton viesti
Lakien valmisteluaineisto ei ole ensisijainen oikeuslähde.
Jos laki on selvästi kirjoitettu, valmisteluaineisto ei kiinnosta oikeutta.
Keskeinen kysymys on, voiko toimitusvelvollinen myydä 6 kertaa halvempaan hintaan alle vuotta aikaisemmin.
Nythän on niin että on otettava huomioon kohtuullisuus myös siinä suhteessa. Saako tuotannon dumpata alihinnalla jotta voi nostaa velvoitehinnan kattoon.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä selvä kohta laissa on tainnut mennä aila monelta ohi, jos siellä lukee, että kohtuullisuutta mitataan suhteessa historiallisiin hintoihin. Löytyisikö tähän lainkohtaan linkkiä?
Jos laki olisi selvästi kirjoitettu, ei siitä tarvittaisi viraston linjausta. Kun ei ole, on turvauduttava tulkinnassa valmisteluaineistoon.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kannattaisi liioitella valmisteluaineiston merkitystä. Ei lain käyttäjän tarvitse tutustua lain valmisteluaineistoon ymmärtääkseen mitä laissa sanotaan.
Lainsäätäjissä so. kansanedustajissa on sellaisia jotka tutustuvat valmisteluaineistoon heikosti. Jne. Kyllä ratkaisevaa on se mitä sanotaan laissa.
Kannattaa tutustua siihen mitä sanotaan oikeuslähteistä.
Mitä tulee historiallisiin hintoihin niin sellainen suuri organisaatio kuin Helen ei voi toimia tuuliviirin tavoin ja pitää velvoitehintaa sellaisena joka muuttuu valtoimenaan. Osa kapasiteetista on varattava velvoitesähkön tuotantoon.
Eihän tässä ole muuta ongelmaa kuin se että Helen kieltäytyy noudattamasta lakia. Sen tähden virasto vie sen oikeuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Ei virasto ole kyllä päättänyt vievänsä Heleniä oikeuteen. Se arvio hinnoittelun kohtuullisuutta, jonka jälkeen todennäköisesti joko kuluttajat tai yhtiöt menevät oikeuteen.
Lähdet edelleen siitä, että myyjillä on oltava tuotantoa. Ei eri myyjiä voi koskea erilainen sääntely riippuen siitä onko niillä omaa tuotantoa vai ostavatko sähkönsä pörssistä. Jos koskee, ei kukaan pidä samassa yhtiössä tai konsernissa sekä tuotantoa että myyntiä. Helsingin kaupunki voi aivan mainiosti perustaa erillisen sähkönmyyntiyhtiön ja erillisen sähkön- ja lämmöntuotantoyhtiön.
Ilmoita asiaton viesti
Ei sitä kapasiteettia tietenkään tarvitse itse valmistaa. Kapasiteetin voi hankkia myös ostamalla.
Helenin kokoisen yhtiön pitää kyetä pidempikatseiseen toimintaan kuin käyttää päivän hintoja tai jopa yliarvioida päivän hinnat.
Helenin omistajanohjaus on itse sanonut Nazima Razmyarin suulla että tarkoitus on miettiä miten ylijäämä käytetään (hädänalaisille rajaseudun lapsille?) ja sen tähden hinta pidetään tapissa. Eli myöntää että ylihintaa kerätään.
Ilmoita asiaton viesti
Ylijäämä ei ole sama kuin ylihinta. Jos pistää 300 miljoonaa voimalaitokseen, niin sille saa tuottoakin. Liiketoiminnan ideana kun on asiakkaille tuotetun hyödyn lisäksi tuottaa jotain omistajillekin.
Meinaat, että toimitusvelvollisuuden omaavien myyjien tulisi varmuuden vuoksi hankkia futuureja siltä varalta, että markkinahinnat nousevat ja siihen saakka sähkönsä 123 -helppoheikkilumolta ostaneet asiakkaat voisivat kömpiä turvaan alueen omalle yhtiölle helppoheikin mentyä konkurssiin?
Eiköhän se ole asiakkaan ihan omaa tyhmyyttä, jos ostaa sähkönsä joltain epämääräiseltä yhtiöltä.
Jäljelle jää sitten ne asiakkaat, joiden määräaikaiset sopimukset päättyvät. Jos lainsäätäjä ei olisi katsonut tarpeelliseksi rajata näiden mahdollisuutta pidentää sopimustaan hyvissä ajoin, voisivat asiakkaat jatkaa sopimuksiaan jo kauan ennen niiden päättymistä ja myyjät varata markkinoilta näille kapasiteetin. Vaan kun lainsäätäjä on tähänkin sotkeutunut, eikä myyjä voi tietää jatkaako asiakas tämän asiakkaana vai eikö.
Siksi tasevastuussa oleva myyjä ei voi ostaa kapasiteettia ennen kuin on tiedossa päättääkö asiakas siirtyä 365 Hämärän vaiko kenties Karhunpalvelusvoiman asiakkaaksi vai ehkä jatkaa sopimustaan. Kun määräaikainen sopimus tehdään, myyjä varaa asiakkaalle kapasiteetin markkinoilta.
Tästä toki seuraa sekin, että kun asiakas tekee kalliin määräaikaisen sopimuksen, ei siitä pääse eroon hintojen laskiessa.
Ilmoita asiaton viesti
Aika naurettavaa lässytystä ja asiakkaan syyllistämistä. Ihan tavalliset ihmiset ovat luottaneet siihen että hankkimalla sähkösopimuksen voi unohtaa koko asian ja keskittyä muihin asioihin.
Tämä nykypelleily ei mahdollista sellaista vaikka lainsäätäjän ilmeinen tarkoitus on ollut että sellainen olisi mahdollista.
Ilmoita asiaton viesti
Osa ihmisistä tarvitsisi varmaan holhoojan, joka huolehtisi näiden puoleata perustarpeista. Ehkä malli, jossa sähkö menisi osalla veroluonteisena maksuna esim. 12 c/kWh aina voisi olla hyvä. Ne, jotka haluaisivat itse huolehtia talousasioistaan voisivat sitten valita, että omaavat riittävän ymmärryksen markkinataloudesta ja tehdä sopimuksia vapaasti.
Rahastoimalla ylihinnan tuotto voitaiisin markkinariöidenkin aikaan taata holhottaville tasahintaista sähköä.
Mutta niinhän se ei voi mennä, että siirtyy markkinoilta holhottavaksi, kun tulee itse mokattua tai hinnat markkinoilla nousevat hetkellisesti. Holhouksen minimikeston tulisi olla 10 vuotta.
Näin halukkaat pääsisivät eroon markkinataloudesta, jossa ei voi vain tehdä sopimusta ja unohtaa asioita sen jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Onko sähkön tuotantokustannuksissa tapahtunut viimeisen kahden vuoden aikana hinnan korotusta vastaava nousu. Rohkenen epäillä
Sähkön hinta on ollut vuosia n 4 snt/kWh, hinta on kattanut tuotantokustannukset ja viivan allekin on ropissut ihan kivasti.
Nyt hinnat määräytyvät Nordpool sähköpörssissä kalleimman voimalaitoksen mukaan ja luonnollisesti myös Saksan hintataso vetää pohjoismaiden hinnat ylöspäin. Puheet tuotantokartellista voivat hyvinkin pitää paikkansa. Hintoja on helppo nostaa ’ pörssin ’ avulla. Tämä sopii toki hyvin Vattenfallille, EON ille ja Fortumille.
https://www.lansivayla.fi/paikalliset/5456094
Hintatason määräävää sähköä tuotetaan kaasuvoimalaitoksissa, sekä hiilivoimaloissa. Suomessa näitä voimalaitoksia sakotetaan lisäksi päästömaksuilla.
Ilmoita asiaton viesti
Markkinataloudessa tuotantokustannukset eivät määrää hyödykkeen hintaa, vaan kysynnän ja tarjonnan laki. Kun tarjontapuolelta poistui 1400 MW Venäjän tuontia ja 1600 MW suunniteltua tuotantoa myöhästyi jälleen, oli tarjontaa 3000 MW vähemmän kuin oli ajateltu. Moni toimija oli suunnitellut sähköä käyttävää toimintaa, jota ei siis voinut toteuttaa.
Jonkun piti siis muuttaa suunnitelmiaan ja luopua kulutuksestaan. Tällöin hinnan määrää se hinta, jolla joku on valmis luopumaan kulutuksestaan. Tuotantokustannus viimeiselle kulutetulle kWh:lle onkin siis se kustannus, joka syntyy esimerkiksi paperitehtaan seisottamisesta. Kun asiaa hetken ajattelet, huomaat että mitään muuta hintaa tuolle kilowattitunnille ei voi olla siten, että sähköä riittää.
Kannattaa myös lukea Hesarissa ollut hyvä juttu siitä, mitä pörssille on tapahtumassa. Se on menettänyt merkittävästi asemiaan ja kahdenvälinen kauppa on lisääntynyt – eli tuo väite siitä, että sähkön hinta määräytyy kalleimman tarjouksen mukaan ei yksinkertaisesti pidä paikkansa, se pätee vain pörssin seuraavaa päivää koskevaan kaupankäyntiin. https://www.hs.fi/talous/art-2000009338481.html
Ilmoita asiaton viesti
”Kun tarjontapuolelta poistui 1400 MW Venäjän tuontia ja 1600 MW suunniteltua tuotantoa myöhästyi jälleen, oli tarjontaa 3000 MW vähemmän kuin oli ajateltu. Moni toimija oli suunnitellut sähköä käyttävää toimintaa, jota ei siis voinut toteuttaa. ”
Sähkön tolkuton hinnannousu aiheutti jo ennen ao tuotantokatkoja 2020 Ruotsissa teollisuudelle.
Toinen korkeaan hintatasoon vaikuttava toinen tekijä on ” markkinatalouteen ” nojaavan EU n yhteiset sähkömarkkinat ( 16 maata ) Sähköpörssin osakkaina on muuten myös valtiot.
-Euronextin (66 %) sekä Pohjoismaiden ja Baltian maiden (tarkemmin Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan, Viron ja Liettuan) kantaverkkoyhtiöiden yhdessä omistama sähköpörssi.[3] Myös Latvian kantaverkkoyhtiölle AST:lle (AS ”Augstsprieguma tīkls”) on varattu oikeus hankkia muiden Baltian kantaverkkoyhtiöiden kaltainen 2 % omistusosuus, kun maan sähkömarkkinat avataan.[4] Nord Pool Spotin kotipaikka on Norjan Lysakerin kunnassa.[2]- Wikip.
Tietenkin poliitikkojen typeryys maksaa sekin; Inertiaan nojaavan tuotannon nopea alasajo ja ” halvan ” luontoa tuhoavan tuulivoiman lisääminen ei todellakaan ole omiaan lisäämään markkinoiden vakautta.
Ilmoita asiaton viesti
Sähköstä ei ole mitään pakkoa käydä kauppaa NordPoolissa.
Ja kyllä, poliitikkojen sekaanyuminen asioihin, joihin eivät viitsi perehtyä kasvattaa asiakkaan maksamaa hintaa. Esim. nyt suunnitteilla oleva sähkötuki maksetaan hinnoissa seutaavina vuosina, kun miljoonien tietojärjestelmäkuluja maksetaan.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän niitä tarvitakaan, kuten muitakaan kauppiaita po, kuin lahjomien maksatusjärjestelyihin esim. alennuspolitiikan ym. järjestelyin.
Ilmoita asiaton viesti