Suomen nykyinen kaivoslaki – kaivoslobbarin unelma

Kellutellaanko Isohiedassa jatkossa kuin Kuolleella merellä?

Monelle varmasti tuli shokkina, kun brittiläinen mineraalinetsintäyritys teki varauksen aivan pääkaupunkiseudun juomavesilähteelle Päijänne -tunnelin vedenottoaukon viereen. Moni kysyy ihmeissään, että kuinka on yleensäkään mahdollista, että 1,3 miljoonan ihmisen juomaveden lähteelle voidaan edes kuvitella veden suoloilla, myrkyillä ja raskasmetalleilla potentiaalisesti pilaavaa kaivostoimintaa? Puhumattakaan tyrmistyneistä maanomistajista ja yrittäjistä. Voiko tämä tosiaan mennä läpi, ja miksi brittifirma tuhlaisi rahaa tutkimuksiin, kun onhan aivan selvää, että tänne ei voi kaivosta perustaa?

Selitys tälle kaikelle on Suomen kaivoslaki. Kaivosalan lobbarit, juristit ja virkamiehet nivoutuvat työpaikkojen vaihdosten jälkeen pieneksi piiriksi, jossa kuka tahansa saattaa koska tahansa vaihtaa paikkaa toisen kanssa. Virkamies on samaan aikaan kaivoskonsultti (http://www.mikaflojt.fi/blogi/2020/09/puheenvuoroni-tem-ministerion-kaivoslaki-kuulemistilaisuudessa/), entinen kaivoslobbari (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000489815.html) ja ehkä tulevat kaivosjuristi (https://www.vihrealanka.fi/juttu/kaivoslakia-lobannut-lakifirma-kaivoslakia-selvitt%C3%A4m%C3%A4ss%C3%A4-%E2%80%93-suomi-valmistautuu-ceta-sopimukseen). Oman urakehityksen kannalta onkin siis paras edistää alan etuja yhdessä muiden toimijoiden kanssa riippumatta siitä, missä positiossa milloinkin sattuu olemaan.

Nykyinen kaivoslaki on tämän piirin tuotos, ja kaivoslobbarin ja -yhtiön unelma. Lain valitusoikeudet on rajoitettu tiukasti niin, että alkuvaiheessa, jossa yrityksen investoinnit hankkeeseen ovat pieniä, valittaa voivat vain toiset kaivosyhtiöt! Muita toimijoita kuullaan vasta myöhemmin, kun ensimmäiset investoinnit alueen tutkimiseen on tehty. Koska viranomainen on hyväksynyt varauksen ja tutkimuksen, on vaikea vedota myöhemmin asioihin, jotka ovat investoinnin 1. lupaa myönnettäessä olleet tiedossa, ainakaan ilman seuraamuksia. Esimerkiksi https://www.vihrealanka.fi/juttu/kaivoslakia-lobannut-lakifirma-kaivoslakia-selvitt%C3%A4m%C3%A4ss%C3%A4-%E2%80%93-suomi-valmistautuu-ceta-sopimukseen mainitut vapaakauppasopimukset sisältävät investointisuojia, jotka voivat laueta jos kaivos kaadetaan sen jälkeen, kun siihen on jo investointeja tehty ja ne on viranomaisen toimesta hyväksytty.

Koska esimerkiksi Päijänne -tunnelin olemassaolo on ollut tiedossa varausta myönnettäessä, ei siihen enää voi vedota myöhemmin kaivoksen estävänä tekijänä ainakaan ilman seuraamuksia. Toki kaivoksen suunnittelussa tunneli otetaan huomioon, ja kipsisakka-altaaseen piirretään suunnitelmassa kaksinkertainen pohja, jonka alan tarkistaja (ent. kaivosjohtaja) käy munkkikahveja toimistossa juodessaan hyväksymässä (https://yle.fi/uutiset/3-7065969).

Tämän kokonaisuuden hyvin tuntien kaivosalan pieni piiri onkin aloittanut mediassa melkoisen informaatiovaikuttamiskampanjan, jossa yritetään hyssytellä tilannetta ja vakuutella, että ei tässä nyt vielä mitään kaivosta ole tulossa, kunhan vähän tutkitaan. Juuri nyt on kuitenkin hetki, jolloin kaivoshanke voi vielä kaatua suhteellisen helposti ilman, että siitä syntyy merkittäviä tappioita menetetyissä investoinneissa ja siten korvattavia menetettäviä investointeja tai vähintään mainehaittaa valtiolle.

Laki ei käytännössä kuitenkaan mahdollista varauksen eväämistä ympäristöperustein. Ja tässä piileekin nykyisen lain eräs nerokkuus kaivosalan näkökulmasta – kaivoksen lupien evääminen ympäristöperustein ei ole mahdollista kuin vasta siinä vaiheessa, kun hankkeeseen on tehty mittavat investoinnit. Hankkeen kaataminen lupiin siinä vaiheessa, kun kansainväliset sijoittajat ovat käyttäneet hankkeeseen miljoonia taas on hyvin korkean kynnyksen takana. Edes poliitikoilla ei tässä vaiheessa enää riitä kantti, vaikka paikalliset mökkien omistajat ja yrittäjät kuinka vetoaisivat elinkeinonsa ja luonnon puolesta. Näin kaivos ikään kuin etenee lupabyrokratiassa tutkan alla pisteeseen, jossa sitä ei enää voi pysäyttää.

Nyt uhattuna on mökkiläisten, kansallispuistojen sekä luonnon lisäksi pääkaupunkiseudun juomavesi. Nyt olisi korkea aika siirtää syrjään kaivoslobbarit ja päivittää kaivoslaki hyvälle kansainväliselle tasolle, jolla kaivosyhtiö ei enää markkinoi itseään sijoittajille perusteella, että Suomessa voi vapaasti pilata ympäristöä ilman seuraamuksia (https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000005947808.html). Talvivaaran toistaminen pääkaupunkiseudun juomavesitunnelin vedenottopäässä olisi sellainen katastrofi, että kansainväliset yritykset tuskin pitäisivät Suomeen tehtävien investointien etuna enää maan poliittista vakautta.

+6
MalkusLindroos
Sitoutumaton Espoo

Olen 41 -vuotias DI, kiinnostuksena energia, talous, ilmastonmuutos ja IT. Vattenfallin energia-asiantuntija. Mielipiteet omia, faktat eivät.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu