Tulonsiirrot työn kysynnän vähentäjänä

Tilalla elettiin omavaraistaloudessa ilman tukia

Suomessa on käyty perustulokeskustelua jo jokunen vuosi, ja perustuloa on myös kokeiltu. Tämän keskustelun varjoon on jäänyt yleisempi keskustelu suorista tulonsiirroista, joissa veroina kerättyä rahaa jaetaan vastikkeetta vastaanottajille. Tällaiset tulonsiirrot ovat nimestään riippumatta talouden kannalta voimakkaan haitallisia ja työn kysyntää heikentäviä. Paljon on puhuttu työn tarjontapuolesta ja kannustevaikutuksesta mm. aktiivimallien yhteydessä, mutta huomiota ei ole kiinnitetty työn kysyntäpuoleen. Pelkkää työn tarjontaa vahvistamalla saadaan aikaan lisää epämukavuutta työttömille, mutta työtä ei silti tule tarjolle.

Kun rahaa siirretään tulonsiirtona ilman vastiketta, menetetään tulonsiirtoa vastaava työpanos koska se, jolta rahat reaalivastikkeineen kerätään, menettää vastaavan ostovoiman ja siten kyvyn työllistää. Vastaavasti saajapuoli menettää mahdollisuuden työpaikkaan. Näin menetetään tulonsiirtoa vastaava työpanos kansantalouden tasolla reaalitaloudessa.

Työn kysyntää vähentävä vaikutus kohdistuu vain osalle veroja – käytännössä sille osalle, joka suunnataan suorina tulonsiirtoina vastaanottaville. Mutta kun valtio maksaa vuokrista 28%, niin tämä osuus veroista ei enää tänä päivänä ole mitenkään pieni, vaan yhä kasvavista tulonsiirroista on tullut meillä merkittävä mekanismi, joka leikkaa työn kysyntää. Tämä näkyy myös kansainvälisesti vertaillen. Maissa, joissa tulonsiirtoja on vähemmän, muodostavat kotitaloudet merkittävän kysyntätekijän työmarkkinoille. Suomessa sen sijaan pääministeri kokee ylpeyttä siitä, että siivoaa itse kotinsa ja maksaa veroissaan työttömälle maksettavan tarpeettomuuskorvauksen työpaikan tarjoamisen sijaan.

Talouden kannalta olisikin olennaista, että vastikkeettomia tulonsiirtoja olisi mahdollisimman vähän. Sen sijaan, että tarjotaan pitkäaikaisesti työttömyyskorvauksia, eläkeputkia, asumislisiä ja toimeentulontukia olisi talouden kannalta tehokkaampaa pyrkiä järjestämään lähes mitä tahansa työtä, josta toimeentulon voisi ansaita. Tulonsiirtojen korvaaminen työllä lisäisi kokonaistyönpanosta, jakaisi työkuormitusta tasaisemmin sekä lisäisi omanarvontuntua niillä, jotka ovat nykyisellään pitkäaikaisesti tulonsiirtojen varassa. Työllä on yksilölle myös itseisarvo, se antaa elämälle merkitystä ja mahdollisuuden kehittyä. Yhteiskunnan elättinä eläminen tuskin on monellekaan tavoite tai ylpeyden aihe.

Tulonsiirtojen kasvattaminen siis on itseään ruokkiva noidankehä, jossa tulonsiirrot vähentävät entisestään työn kysyntää. Toisaalta tulonsiirroilla on merkittävä rooli saajalleen turvallisuuden takaajana. Siksi tulonsiirrot vaatisivatkin laajempaa uudistamista niin, että tulonsiirtojen sijaan lähtökohtaisesti pyrittäisiin aina löytämään pitkäaikaisemmin tulonsiirtojen varassa oleville vaikka heikostikin tuottava työpaikka. Huononkin tuottavuuden työpaikka lisäisi joka tapauksessa talouden kokonaistyöpanosta ja käytettävissä olevien reaaliresurssien määrää verrattuna suorien tulonsiirtojen jatkamiseen. Lisäksi inhimillisestäkin näkökulmasta tarpeettomuuden kokemus vähenisi. Ja heikostikin tuottavassa työssä tekijälle olisi mahdollista jakaa muiden kärsimättä korvauksena tulonsiirto + työn tuottama lisäarvo, joten toimeentulo tulonsiirtojen saajilla samalla paranisi.

Osittain tätä varmaan tavoitellaan myös perustuloajatuksella. Yhdistämällä tulonsiirrot yhdeksi perustuloksi annetaan mahdollisuus työllistyä ja ansaita lisäansioita. Samalla luodaan kannustin säästää esimerkiksi asumiskuluista. Perustuloajatuksen ongelmana vain on, että se ei lisää työn kysyntää työmarkkinoilla, eli tulonsiirtojen jatkuessa varsinkaan keskiluokkaan ei synny kysyntää työlle. Työttömien viestejä kuunnellessa ongelmana ei vaikuta olevan niinkään työhaluttomuus kuin työn kysynnän, eli tarjolla olevien työmahdollisuuksien puute.

Asiaa voi olla helpompi ymmärtää, kun tarkastelee sopivan rajattua talousjärjestelmää. Vaikutuin käydessäni Närängän erämaatilalla(https://www.luontoon.fi/naranka/historia) siitä, kuinka omavaraistaloudessa 24/7/365 työnteolla pystyttiin elämään eristyksissä ja melkoisen äärimmäisissä olosuhteissa sen aikaisen teknologian varassa. Jos Närängällä olisi sovellettu vaikkapa nykyistä tulonsiirto- ja minulla on oikeus mutta ei velvollisuuksia -ajattelua, ei siellä yksinkertaisesti olisi selvitty, kun lasten ja vanhusten puhdetyöt eivät olisi vapauttaneet työikäisten aikaa ruoanhankintaan. Teknologia on tuonut meille mahdollisuuden myös tehottomuuteen, ja suorat tulonsiirrot ovat eräs tällainen tehottomuus nykyisessä järjestelmässämme.

MalkusLindroos

Olen 41 -vuotias DI, kiinnostuksena energia, talous, ilmastonmuutos ja IT. Vattenfallin energia-asiantuntija. Mielipiteet omia, faktat eivät.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu