Ville Haapasalon ei ole ollut aina Ukrainan ystävä!

Otsikkoni on muistinvarainen lainaus IS Ville Haapasalon syntejä ja syyllisyyttä käsittelevästä artikkelista.

Haapasalo teki menestyksekkään uran näyttelijänä Venäjällä. Hän on syyllistynyt Venäjän valtion elokuvapalkinnon saamiseen 2002. Eikä ihan viatonta ole sekään, että hänelle on myönnetty taiteilijaeläke Venäjältä. Häpeällistä on sekin, että hän on kertonut kymmenen vuotta sitten käyneensä kalassa Putinin kanssa.

Erittäin moitittavaa on sekin, että Haapasalolla oli kahdeksan vuotta sitten 160 neliömetrin asunto Moskovan hienostoalueella.

Olisin jo näillä perusteilla valmis julistamaan tuomioni, mutta tulee vielä lisää.

Haapasalo ei sen sijaan tuominnut Venäjän suorittamaa Krimin kaappausta, vaan piti sitä ennalta arvattavana ja katsoi sen olevan arvovaltavoitto Venäjälle. Olenko nyt yksin asettelemassa köyttä Haapasalon kaulalle? Malttia, lisää tulee.

IS kertoo artikkelissaan Haapasalon yleensä pidättäytyvän poliittisista kannanotoista. Miksi näin? Onko hänellä jotain salattavaa? Häpeääkö hänkin poliittisia mielipiteitään, kuten mekin häpeämme hänen poliittisia mielipiteitään?

Onko se Haapasalon kannalta katsottuna lieventävä tekijä, ettei Krimin kaappausta tuominneet julkisesti esimerkiksi  Fazerin, Finnairin, Fortumiin, Nokia Renkaiden, Pauligin toimiva ja johto ja suurimmat osakkeenomistajat?

Mitäpä sanoa siitä, että Suomen eduskunta päätti rakentaa ydinvoimalan yhteistyössä Venäjän valtionyhtiön Rosatomin kanssa vielä samana vuonna vähän sen jälkeen, kun Venäjä miehitti Krimin?

Emme voi vastata muuta, kuin että Ville Haapasalo on syyllinen.

Onneksemme meillä on sellainen moraalinen kompassiruusu, kuin Saska Saarikoski, joka urheasti nosti esille Ville Haapasalon rikokset.

Haapasalo on tosin tuominnut Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan, mutta vasta jälkikäteen. Tällainen jälkikäteen hyökkäyksen tuomitseminen on puhdasta lieroilua ja vastuun pakoilua.

Suomalainen lainsäädäntö ei anna mahdollisuutta tuomita Ville Haapasaloa siitä, että hän on arvioinut Venäjän ja sen johdon olemuksen väärin, joten tuomitseminen on jätettävä median ja kansanjoukkojen varaan. Se on tietysti ikävää, niin medialle kuin lynkkausjoukollekin.

Ilta-Sanomien toimittajan Mikael Mattilan artikkeli antaa meille arjen lautamiehille kuintenkin pulttipistoolin käteen tuomion antamiseksi. Menetettyään uransa Venäjällä, on Ville Haapasalo aloittanut toiminnan leipomoyrittäjänä Suomessa. Siihen pitäisi nyt kuluttajien iskeä.

Jos joku vielä pohtii Haapasalon kohdalla elävältä nylkeminen kohtuullisuutta, niin kerrottakoon, ettei Haapasalo  vastannut IS toimittajan puheluihin.

Tästä syystä minulla ja Mikaelilla on nyt kivi kädessä.