Amnestyn idealistit ja Ukrainassa tapahtuva kansanmurha

Sodan logiikkaa on vaikea ymmärtää, kun sitä tarkastelee ulkopuolisin silmin. Ukrainassa on sodittu sitten helmikuun lopun ja vasta hiljalleen näyttää monille Euroopassa selvinneen, että sodasta on tullut varsin pitkäkestoinen olotila. Hyvää tarkoittavat tahotkin saattavat sortua idealismissaan tukemaan venäläisiä sotarikollisia. Näin näyttää käyneen myös Amnesty Internationalille.

 

Järjestö on julkaissut raportin, missä se syyttää Ukrainan armeijaa ryhmittymisestä siviiliasutuksen keskelle ja julkisiin tiloihin. Siis että mitä? Olisiko puolustajien siis tullut siirtää taistelut Mariupolissa läheisille pelloille, tai toimia vastaavalla tavalla Kiovan esikaupungeissa?

 

Amnestyn logiikka on auttamattomasti harhainen, sillä sodan logiikka on kovin toisenlainen. Vihollinen kun tulee kohdata siellä, missä puolustajalla on parhaat edellytykset selviytyä mittelöstä voittajana.

 

Asutuskeskukset ovat tässä suhteessa erinomaisia paikkoja, sillä hyökkääjän liike kanavoituu kaduille ja heikomminkin varustettu puolustaja saa mahdollisuuden. Ukrainan kohdalla kyse on ollut siitä, säilyykö kansakunta itsenäisenä, vai tuleeko se olemaan jatkossa venäläisen sortovallan alla?

 

Jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää kaiken asiaan liittyvän uutistulvan jälkeen, että jälkimmäinen vaihtoehto johtaisi todella karuun lopputulokseen.

 

Läntiset ihmisoikeusidealistit – joita Amnestyssä lienee paljon – kuvittelevat ilmeisesti sodan olevan pelin kaltainen prosessi, mitä voitaisiin ohjata kansainvälisin normein. Tietyt sodan oikeussäännöt on kansainvälisesti tunnustettu, mutta niiden todellinen merkitys näyttää määrittyvän kussakin sodassa kovin tapauskohtaisesti.

 

Totalitaarisilta valtioilta – kuten Venäjältä – on turha odottaa kansainvälisten sääntöjen noudattamista. Venäläinen sotilas käyttää kaikkia mahdollisia keinoja voittaakseen ja alistaakseen vastustajansa.

 

Tapahtumat Ukrainassa ovat osoittaneet, että nämä sotarikoksiin syyllistyvät sotilaat myös palkitaan kotimaansa toimesta. Sodan oikeussäännöt ja roistovaltio Venäjä eivät ole kohdanneet toisiaan ja näin tuskin tapahtuu tulevaisuudessakaan.

 

Kaiken tyyppisten ihmisoikeus- ja rauhanaktivistien olisi viimein syytä katsella avarammin ympärilleen. Ukrainassa on meneillään kansanmurha, kuten Jarno Limnéll osuvasti puheenvuorossaan analysoi. Sotaa käydään väistämättä siviiliasutuksen keskellä, sillä Venäjä yrittää vallata Ukrainan ja hävittää sen kansallisen identiteetin!

 

Jos vastaava tilanne koettaisiin meillä Suomessa, niin Helsingissäkin käytäisiin katutaisteluita. Tuhansia siviilejä jäisi taistelujen keskelle ja kaupunkijääkärit käyttäisivät julkisia rakennuksia suojanaan. Suurimmat tappiot kohdistuisivat kuitenkin suojattomiin siviileihin, kuten Ukrainassa on juuri nähty.

 

Totaalisessa sodassa ei ole ulkopuolisia, se koskettaa kaikki ihmisryhmiä kovalla kädellä idealistisista toiveista huolimatta.

+9

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu