Aseet puhuvat

Aikana, jolloin maailma näyttää olevan monen sortin sekasorron vallassa, on vaikea asettaa asioita mittasuhteisiinsa. Sotaa Ukrainassa on seurattu jo yli puolitoista vuotta, Kiina pullistelee Taiwanin suunnalla, Azerbaidzan valloitti Vuoristo-Karbahin ja Hamasin terroristit suistivat Gazan alueen kaaokseen. Tapahtumat vaikuttavat toisistaan riippumattomilta, mutta niiden välillä on myös yhteyksiä.

Aseiden käyttö uuden maailmanjärjestyksen rakentamiseksi on monella suunnalla hyvässä vauhdissa. Riittävän suuri osa maapallomme valtioista on autoritaarisesti johdettuja, jolloin nopeakin sotaan johtava eskalaatio on mahdollinen. Inhimilliset kärsimykset, jotka aseellisesta toiminnasta seuraavat, ovat täysin toisarvoinen asia hankittaessa uusia alueita ja vaikutusvaltaa. Suomikin elää tämän reaalimaailman keskellä.

*****

Kun aseet puhuvat, korostuu kyky selviytyä monenlaisten haasteiden edessä. Vaatimus koskee niin yhteiskuntaa kuin yksilöitäkin. Vaikkei sota ulottuisikaan alueellemme, ovat organisoidun tappamisen heijastusvaikutukset mittavia. Kansainvälinen kauppa kärsii, pakolaiset kasautuvat rajoille, julkiset toiminnot ajautuvat kriisiin ja saattaapa tulla pulaa niin elintarvikkeista kuin energiastakin. Yksilölle lankeaa entistä suurempi vastuu omasta selviytymisestään tilanteessa, jossa perinteisen holhousyhteiskunnan toimintaedellytykset kyseenalaistuvat.

Oma lukunsa on valmistautuminen itse sotaan. Maamme natojäsenyydellä etsittiin heti Venäjän Ukrainaan tekemän suurhyökkäyksen jälkeen tukevampaa selkänojaa lännestä ja sellainen myös saatiin. Ainakin hetkeksi. Ensi vuoden presidentinvaalit USA:ssa voivat hyvinkin kääntää tämänkin asetelmaan uuteen asentoon, jos/kun Trump palaa valkoiseen taloon. Eurooppa ei voi luottaa Atlantin takaa tulevaan sotilaalliseen tukeen aiempaan tapaan. Valitettavasti läntisellä Euroopalla ei kuitenkaan ole omia edellytyksiä vastata laajamittaiseen sotilaalliseen uhkaan. Näin siitä huolimatta, että sotaa idässä on käyty jo pitkään. Poliittista lyhytnäköisyyttä.

*****

Ukrainan sotatilanne on huono, kun sitä tarkastelee läntisestä näkökulmasta. Paljon puhuttu vastahyökkäys typistyi sarjaksi taktisia operaatioita, joissa ei saavutettu merkittävää menestystä. Venäjän puolustus piti ja maa on myös kyennyt iskemään takaisin. Tappiot, joita sodan molemmat osapuolet ovat kokeneet, vaikuttavat mittavilta. Venäjällä on kuitenkin Ukrainaa paremmat edellytykset vakauttaa tilanne niin menetettyjen sotilaiden kuin kalustonkin osalta. Kiina, Pohjois-Korea ja Iran varmistavat osaltaan itänaapurimme kyvyn käydä sotaa Ukrainassa.

Myös läntinen Eurooppa on sodan suhteen jakautumassa useampaa leiriin. Unkari ja Slovakia kulkevat omaa tietään vaatimuksilla lopettaa Ukrainan sotilaallinen tukeminen. Argumenttina käytetään johtopäätöstä, ettei Ukraina kuitenkaan kykene voittamaan Venäjää sotilaallisesti. Objektiivisesti tarkasteltuna tämä lienee realismia, mutta vasta-argumenttina voitaneen kysyä, pitäisikö Venäjän sitten antaa ottaa haltuunsa ne alueet maanosassamme, joita tsaari Putin tavoittelee? Saattaisipa sieltä riittää muutamia vaatimuksia tänne Suomenkin suunnalle.

Vaarallista on myös kehitys, joka etenee suurissa länsimaissa. Etenkin Italiassa ja Saksassa on poliittisia voimia, jotka eivät katso hyvällä pitkään jatkunutta sotilaallista ja taloudellista tukea Ukrainalle. Tuskin tarvitaan muuta, kun suurempi talouden notkahdus, niin nämä poliittiset piirit kasvattavat kannatustaan merkittävästi. Se on inhimillistä, sillä hädän tullen äänestäjät priorisoivat voimakkaasti tarpeitaan. Hätä puolestaan on kovin suhteellista ja nyky-yhteiskunnassa sen syntymiseen näyttää riittävän esimerkiksi energian hintaan ja saatavuuteen liittyvät kansainväliset ongelmat.

*****

Suuressa kuvassa sota Ukrainassa on kuitenkin vain yksi osa asein ratkottavien ongelmien kokonaisuutta. Lähi-Itä ja pienen juutalaisvaltion olemassaolo satojen miljoonien muslimien keskellä on pysyvä kriisipesäke. Palestiinalaisten asia näyttelee tässä kaikessa vain yhtä osaa ongelmavyyhdistä, jota tuskin kyetään ratkaisemaan rauhanomaisesti nähtävillä olevassa tulevaisuudessa. Paljon todennäköisempää on, että alueella eskaloituu tilanne, missä etenkin Iran ja sen tukemat voimat saavat aikaan nykyistä suuremman sodan. Se, milloin tämä tapahtuu, on tuskin kenenkään ennustettavissa.

Venäjälle ja Kiinalle laajeneva sota Lähi-Idässä saattaa kuitenkin olla jopa tavoittelemisen arvoinen asia. Jo nyt on läntinen huomio saatu pitkälti pois Ukrainasta ja USA:n sotilaallisen voiman sitominen Lähi-Idän suunnalle palvelisi selkeästi myös Kiinan etuja. Taiwanin kysymyksen sotilaallinen ratkaisu voikin juuri nyt olla lähempänä kuin koskaan.

Jos/kun Kiina päättää ratkaista Taiwanin kysymyksen, niin ensivaiheessa toteutettaisiin todennäköisimmin saarivaltion täydellinen saarto ja myöhemmin sen sotilaallinen valtaus. Saattaa olla, ettei jälkimmäistä edes tarvittaisi, kun saarto lopettaisi Taiwanista maailmalle suuntautuvan kaupan. Toimenpiteen jälkeen viennistä riippuvaisen maan talous romahtaisi hyvin nopeasti. Kiinan sotilaallinen yhteentörmäys USA:n kanssa olisi myös realiteetti.

*****

Viime aikoina olen useampaan otteeseen törmännyt kirjoituksiin siitä, miten ihmisten pitäisi suojella itseään ikäviltä sotauutisilta. Hieman jopa hämmästellen niitä lukenut ja pyrkinyt arvioimaan, missä todellisuudessa näiden tarinoiden kirjoittajat elävät? Tilanteen eskaloitumiseen yhdistettäviä asioita tapahtuu nimittäin myös täällä. Suomesta Viroon johtava kaasuputki katkesi hiljattain ja samaan aikaan tuhottiin Itämeren pohjassa olevia datakaapeleita.

Vaikka kyse on pienistä kriittisen infrastruktuurin osista ja teotkin on yritetty peitellä vahingoiksi, täytynee jo laput silmillä kulkevienkin ymmärtää vallitsevat tosiasiat. Kuulumme Venäjän näkökulmasta vihollisleiriin, jolloin meitä voidaan myös tarpeen tulleen kohdella tästä lähtökohdasta käsin. Venäjä puolestaan kaveeraa Kiinan kanssa, mistä ankkurillaan kaasuputken katkaissut kauppa-aluskin oli lähtöisin.

Kohti suursotaa kulkevassa maailmassa ei ole helppoa elää. Vaikka yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen on Suomessa kansainvälisesti tarkasteltuna hyvällä tasolla, muuttunee moni arkipäiväänkin liittyvä asia sotaisaksi käyneen kansainvälisen kehityksen myötä. Ehkäpä tiiviin kaupunkirakentamisen piirissä asuvien suomalaisten olisi hyvä perehtyä ainakin siihen kuuluisaan kotivaraan. Kansainvälinen logistiikka on nimittäin se, mikä on heti ongelmissa jos/kun sotatoimet maailmalla laajenevat.