Demonisoidaanko venäläisiä liikaa?

Mediassa on ollut viime päivinä näyttävästi esillä venäläisten demonisointi. Katalyyttinä kirjoittelulle ovat toimineet erityisesti Martti J. Karin ja Sofi Oksasen joulutervehdykset Bahmutiin hyökkääville venäläisjoukoille. Molemmat toimittivat viestinsä perille Ukrainan ampuman tykistökranaatin muodossa.

Kärkevimmin Karia ja Oksasta arvosteli Iltalehden kolumnisti Oskari Onninen, joka katsoo toiminnan edustavan puhdasta pahuutta. Hesarin juttu samasta aiheesta on huomattavasti analyyttisempi ja sen rakentamiseen on käytetty myös akateemista apua Venäjän historian dosentin ja yliopistonlehtori Kati Parppein muodossa.

***

Suomalainen pohdinta venäläisten demonisoimisesta on kovin kaukaista sille todellisuudelle, jota Ukrainassa parhaillaan eletään. Tuskin kenellekään ajattelevalle ihmiselle tuottaa ongelmia ymmärtää venäläisten harjoittaman pahuuden laajuutta hyökkäyksen kohteena olevassa maassa. Ihmisiä kidutetaan ja tapetaan monin keinoin – se on todellista ja konkreettista pahuutta.

Entäpä jos joutuisimme itse vastaavan venäläisinvaasion kohteeksi? Pohdittaisiinko valtamediassa tuossa tilanteessa sitä astetta, kuinka pitkälle voimme hyökkääjää julkisesti demonisoida? No ei varmasti pohdittaisi, kun kaikki tarmo olisi suunnattava selviytymiseen venäläisten asevaikutuksen alla. Helsingin lähiöissä jokapäiväisen ruuan ja veden hankkiminen lamauttaisi viimeistenkin besserwissereiden someviisastelun.

Sodan ja väkivallan tuomitsemisen tulee olla länsimaiselle ihmiselle itsestäänselvyys ja tavoiteltava hyve. Samalla on kuitenkin tunnustettava vallitsevat realiteetit, joista yhden muodostaa Venäjän halu laajentaa vaikutuspiiriään hyökkäyssodan merkeissä. Myös Kiinan valmistautuminen aseelliseen yhteenottoon Taiwanin kysymykseen liittyen on yksi näistä realiteeteista. Sodat eivät ole poistumassa maailmasta, eivätkä edes Euroopasta.

Pohdinta siitä, demonisoidaanko venäläisiä liikaa, on kovin akateemista. Putinin hyökkäyssodalle on olemassa kansan tuki, joten johtajaa ja kansaa ei voida erottaa toisistaan. Mikäli Putinin kyky harjoittaa hyökkäyssotaa halutaan poistaa, tulee venäläisille sotilaille tuottaa maksimaaliset tappiot Ukrainan alueella käytävissä taisteluissa. Jos näin ei tehdä, sota pitkittyy ja Venäjän sotilaallinen uhka jää pysyvästi Euroopan ylle.

***

Mutta palatakseni Martti J. Kariin ja Sofi Oksaseen, niin heidänkin motiivejaan on syytä ymmärtää. Karin isoisä haavoittui taistelussa sitä samaa hyökkääjää vastaan, jota ukrainalaiset parhaillaan moukaroivat kranaateilla. Sofi Oksasen sukujuuret ulottuvat puolestaan Viroon, jonka kohtaloita neuvostomiehityksen aikana hän on teksteissään kuvannut. Venäläisten hirmuteot Virossa ovat puolestaan yleisesti tunnettuja ja edustavat systematisoitua pahuutta.

Kummallakin on siis kovin henkilökohtainen motiivi toimittaa hyökkääville venäläisjoukoille terästä täynnä olevat jouluterveiset. Suomessa asuu myös edelleen koko joukko niitä, joilla on konkreettisesti muistissaan lähtö evakkoon hyökkäävien venäläisjoukkojen tunkeutuessa pihapiirin. Moni heistäkin lienee jouluterveisten toimittajien joukossa.

***

Kysymys venäläisten liiallisesta demonisoinnista olisi relevantti, mikäli Suomessa asuvaan venäjää puhuvaan väestöön kohdistettaisiin sortotoimia. Näin ei ole tapahtunut, vaan suomalaiset ovat kyenneet elämään tämänkin asian kanssa kohtuullisen rauhallisesti.

Sen sijaan hyökkäävä venäläissotilas ei nauti millään tavoin ”demonisointisuojaa”, olkoonpa kyseessä sitten sotatoimiin vapautettu vanki, tai Moskovassa autonasentajana toimiva reserviläinen.

Venäläisten demonisointi loppuu samana päivänä, kun kansa vaihtaa Putinin hallinnon ja naapureita vastaan suunnatut rikolliset sotatoimet lopetetaan.

marcokrogars

yleisesikuntaupseeri, dosentti
25 vuotta Rajavartiolaitoksessa, Puolustusvoimissa ja Puolustusministeriössä

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu