Hahmotushäiriönsä vangit

Havahduin juhannusviikolla pohtimaan Tasavallan Presidentin haastattelussa esille nostamaa kokemusta neljännestä rokoteannoksesta. Niinistö pyysi rokotetta, muttei saanut sitä – kriteerit kun eivät täyttyneet. Presidentti Niinistö sairastui koronaan kesken kiivaasti etenevän Ukrainan sodan ja Suomen Natolle tekemän jäsenyyshakemuksen valmistelun. Korona kehittyi niin pahaksi, että hän joutui turvautumaan sairaalahoitoon.

Kerrataanpa vielä. Suomi elää lähihistoriansa vaarallisinta vaihetta ja sotaa käydään aggressiivisen itänaapurimme toimesta keskellä Eurooppaa. Samaan aikaan rokotusjärjestys on Suomessa kuitenkin hallinnollisesti priorisoitu siten, ettei valtiopäämiehen terveyttä aseteta laitoshoidossa olevan 85-vuotiaan kansalaisen edelle. Onkohan maalaisjärki jättänyt jo täydellisesti tämän maan?

Tilannetta täytyy tulkita siten, että tasa-arvoviidakon täydelliseen puhdasoppisuuteen langenneet – poliitikot, virkamiehet ja osa mediankin edustajista – elävät akuutin hahmotushäiriön vallassa. Asioille ei kyetä tai haluta asettaa prioriteetteja, kun niistä saattaisi joku jopa loukkaantua. Jos eivät muut, niin ainakin jatkuvaa perusoikeushöpinää ylläpitävät valtion palkkaamat kirjaviisaat.

***

Suuressa mittakaavassa hahmotushäiriö näkyy nykyhallituksen politiikassa, missä on koko hallituskauden nojauduttu velan kasvattamiseen. Vielä viime vuonna hallituspuolueiden riveistä kuului kommentteja, joiden mukaan velkoja ei tarvitse koskaan maksaa takaisin, eikä korkolaskuja ole tulossa.

Nyt sitten onkin tilanne toinen, kun korot ovat lähteneet laukalle. Tähän Tasavallan Presidentti päätyikin toteamaan boomersukupolven olleen oikeassa varoituksissaan löysän taloudenpidon vaaroista. Kokemus saattaisi siis auttaa hahmotushäiriöisten poliitikkojen päätöksentekoa, mutta kolmekymppisille ihmisille oppia on harvemmin kertynyt ainakaan taakaksi asti.

***

Hahmotushäiriön vallassa edetään myös suhteessa lähialueella käytävään sotaan. Se tulee asettamaan suomalaisen yhteiskunnan monella tapaa vaikeiden priorisointien eteen. Maailmanparannuksen parissa puuhailemaan tottunut sukupolvi joutuukin aidosti miettimään, miten kansakunta saadaan käytännössä pelastettua monilta meitä uhkaavilta karikoilta.

Siihen ei nyt taida löytyäkään nopeaa ratkaisua pelimaailmasta tai muistakaan hupihommista. Ennustan, että perinteinen teollisuus ja maatalous tulevat jatkossa nauttimaan nykyistä suurempaa arvostusta myös kehäkolmosen sisäpuolella. Smoothieita ja croisantteja tarjoilemalla ei yhteiskuntamme perustarpeita nimittäin tyydytetä.

***

Näin juhannuksena suomalaisessa mediassa todistettiin laajalti kollektiivisessa hahmotushäiriössä tapahtuvaa uutisointia. USA:n abortti- ja aseasiat olivat näyttävästi esillä, kun pääosin naispuoleinen toimittajakunta spekuloi molempien teemojen suhteen kiivaasti.

Kummallakaan näistä kysymyksistä ei kuitenkaan ole mitään todellisia vaikutuksia siihen, kuinka me täällä Suomessa elämme. Suomenkielisen median kirjoittelulla ei ole myöskään mitään merkitystä sille missourilaiselle naiselle, jonka aborttioikeutta osavaltio USA:n korkeimman oikeuden ratkaisun jälkeen saattoi rajoittaa.

On tunnettu tosiasia, että toimittajat nostavat otsikoihin itse itselleen tärkeäksi kokemiaan teemoja. Nämä taas syntyvät siitä koulutus- ja kokemustaustasta, joka yksittäisellä mediavaikuttajalla on. Inhimillistä on myös se, että oman henkilöhistorian ohittaminen saattaa olla jopa mahdotonta. Kypsä ihminen kuitenkin tunnistaa heikkoutensa, eikä lähde sen vallassa rakentamaan tarinoita tärkeinä pitämistään asioista. Viimeistään päätoimittajilta tämä viisaus pitäisi löytyä.

***

Laajemman ymmärryksen rakentamisessa yksinkertainen etenemismalli on useimmissa tapauksissa paras. Juuri nyt tärkein suomalaisiin vaikuttava asia on Ukrainan sota kaikkine heijastusvaikutuksineen ja tilanne tulee myös säilymään varsin pitkään. Ainoastaan sotaa ja sen vaikutuksia analysoimalla kyetään hahmottamaan olennainen epäolennaisesta. Ongelmaksi kuitenkin muodostunee riittävän laaja-alaisen synteesin tekeminen monimutkaisesta tilanteesta.

Suuri huoli kalvaakin mieltäni sen suhteen, miten tämä hahmotushäiriöiden vaivaama yhteiskunta tulee kaikista haasteista selviytymään? Mistä löytyvät ne viisaat ja toimeenpanokykyiset ihmiset, joiden luotsaamana Suomi välttää vaaralliset karikot lähivuosina?

Yksi aikakausi on nimittäin päättynyt ja toinen alkamassa, eikä läheskään kaikista hienosäätöön tottuneista toimijoista ole uuden rakentajiksi.

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu