Iskut Venäjälle – peli kovenee

Kuluvalla viikolla on itänaapurista kuultu kummia. Venäläistaustaiset asejoukot ovat tehneet iskuja Belgorodin alueelle ja ottaneet mm. tilapäisesti haltuunsa raja-aseman. Raakaa hyökkäyssotaa Ukrainassa käyvä maa on pudonnut sodan todellisuuteen omalla maaperällään. Kuvaava myös on, että virallinen Moskova etsi lännestä syyllisiä tähänkin iskuun.

On toki selvää, ettei tuota iskua olisi voitu tehdä ilman Ukrainan hiljaista hyväksyntää. Se käynnistettiin Ukrainan alueelta ja sinne joukot myös palasivat iskun tehtyään. Se, että tekijät ovat venäläisiä, ei muuta tilannetta. Kokonaan oma kysymyksensä onkin sitten se, mitä uutta maajoukoin tehdyn avoimen sotilaallisen iskun suorittaminen Venäjän maaperällä tuo laajempaa sodasta rakentuvaan kuvaan?

*****

Tuo kuva on muuttunut paljon sitten vuoden takaisen tilanteen. Ukraina valmistelee suurta vastahyökkäystään, länsimaat on sidottu Ukrainan tukemiseen entistä tiiviimmin ja Venäjän sisällä tapahtuu sabotaasi-iskuja. Perinteinen diplomatiakaan ei ole suojassa eskalaatiolta. Suomen edustustojen tilit on jäädytetty Venäjällä, Ruotsin konsulaatti Pietarissa lopetetaan ja Venäjä sulkee oman konsulaattinsa Göteborgissa. Olisikohan jo aika lopettaa myös Venäjän konsulaatti Ahvenanmaalla?

Putin ja Lukashenka ovat puolestaan juuri allekirjoittaneet asiakirjan taktisten ydinaseiden sijoittamisesta Valko-Venäjälle vastaamaan lännen kasvaneeseen uhkaan. Puolan maavoimien entinen komentaja maalailee kuvia kansannoususta Valko-Venäjällä ja Venäjän Duuman puhemies vaatii puolestaan Puolalta alueluovutuksia. Sodan myötä syntynyt ”iso kuva” ei todellakaan pelkisty enää etulinjaan itäisessä Ukrainassa.

*****

Samaan aikaan hallitusneuvottelut ovat Suomessa kriisiytymässä globaalin ilmastonmuutoksen ja kansainvaellusten ympärillä käytävissä keskusteluissa. Jokainen voi pohtia, onko politiikan fokus maassamme kohdallaan. Eipä taida olla. Lähialueen tapahtumat painottavat tällä hetkellä julkisen vallan näkökulmasta vain kahta asiaa – turvallisuutta ja toimivaa taloutta. On myös hyvä muistaa, ettei edellistä ole ilman jälkimmäistä.

”Ison kuvan” ymmärtäjiksi julistautuvat monet asiantuntijat ja jopa toimittajatkin. Todellisuudessa tämänhetkinen turvallisuustilanne sisältää niin monia satunnaismuuttujia, ettei tuon kuvan kehittymisestä voida lausua mitään varmaa. On vain valistuneita tai vähemmän valistuneita arvauksia. Kansallisen varautumisen tulee siis perustua pahimpiin kuviteltavissa oleviin skenaarioihin.

*****

Venäjän ajautuminen konfliktiin Naton kanssa on vain ajan kysymys. Se tuskin tulee tapahtumaan suunnitellusti, vaan syntynee niistä ”läheltä piti” tilanteista, joita on ollut jo nyt esimerkiksi Mustanmeren ilmatilassa. Se, miten konflikti etenee, on tuskin kenenkään meistä ennalta arvioitavissa.

Mitä enemmän sisäistä kuohuntaa Venäjällä tai sen satelliitin alueilla syntyy, sitä todennäköisempää on konfliktin rakentuminen myös Naton suuntaan. Tämä on paradoksaalista, sillä heti Ukrainan sodan alkumetreiltä alkaen lännessä on spekuloitu kiivaasti Putinin kaatumisella Venäjän sisäisiin ongelmiin. Hajaannusta on toivottu ja sen syntymekanismeja pyritty arvioimaan monin eri tavoin.

Jos/kun tuo sisäinen hajaannus ottaa tuulta siipiensä alle, lähestyy myös hetki, jolloin tuomiopäivän kello siirtyy entistä lähemmäs keskiyötä. Ikävää on, että tuon kellon pelivara taitaa jo nyt olla olematon. Näin ainakin asiantuntijapiireissä arvioidaan.