Jäätävien tuulten riepoteltavana

Tuskin kukaan on voinut välttyä tulevan talven uhkakuvilta, missä alati kallistuva sähkö ja sähkökatkokset näyttelevät keskeistä roolia. Erilaisia vinkkejä sähkön säästämiseen jaetaankin laajalti eri puolilta. Samalla maalaillaan uhkakuvia jopa 20 prosenttiin kohoavasta inflaatiosta. Eipä siis ihme, että kotitalouksien ja yritysten usko tulevaisuuteen on juuri nyt kovin heikko.

 

Erityisesti poliitikoilla on taipumus löytää yksinkertainen syy huonoon tilanteeseen. Putinin aloittama sota on selitysten kestosuosikki, vaikka todellisuudessa kyse on pitkälti omista valinnoista.

 

Saksa luopui ydinvoimasta ja teki itsestään maakaasuriippuvaisen ja Suomessakin romutettiin vasta hiljattain rahamyötäjäisten kera toimivaa turpeennostokalustoa – hiilivoimaloiden alasajosta puhumattakaan. Nyt sitten joukolla tuskaillaan, mistä sitä sähköä talvella saadaan? Vihreillä on varmaan tähän yksinkertainen vastaus – töpselistä ja tammikuussa pyörimisen lopettaneista tuulivoimaloista.

 

Talven jäätävät tuulet tulevat lähitulevaisuudessa lakaisemaan myös suomalaista hyvinvointikenttää. Tällä ideologisesti latautuneella sanahirviöllähän on totuttu kuvaamaan yhteiskunnan kaikkialle ulottuvaa huolenpitoa ja valvontaa alamaisistaan.

 

Mitä passiivisemmaksi kansa saadaan, sitä enemmän kaiken sorttista huolenpitoa tarvitaan. Tästä taas puolestaan seuraa tarve paisuttaa lisää jo ylisuureksi kasvaneen huolenpitosektorin henkilöstöä. Ainoaksi ongelmaksi näyttää muodostuvan se, että velkarahalla tapahtuvasta julkisen sektorin kasvattamisesta joudutaankin jatkossa maksamaan ja kalliisti.

 

Vielä hetki sitten tämäkin hallitus väitti korkomenojen kadonneen historian kirjoihin, mutta toisin kävi.

 

Pienistä ja keskisuurista suomalaisista yrityksistä kukaan ei tunnu kantavan huolta, vaikka ne joutuvat ottamaan vastaan jäätävien tuulten suurimman taakan. Pörssiyhtiö Fortumillle miljardien lypsäminen valtiolta on ilmoitusasia, mutta muinaishistoriaan kuuluvalle yleissitovuudelle ja monille muille liiketoiminnan esteille kukaan ei ole vieläkään tekemässä mitään.

 

Ilmeisesti vallassa oleville vihersosialisteille yritystoiminta näyttäytyy perin arveluttavana asiana. Yritteliäs ihminenhän saattaa olla jopa uhka holhousvaltiolle.

 

Onneksi sentään maanpuolustuksen saralla on kyetty pitämään vuosikymmeniä sitten valittu linja oman ja kestävän puolustuskyvyn tarpeellisuudesta. Muistan toki ajanjaksoja puolustusministeriöstä 2000-luvun alkupuolelta, jolloin kaksikko Halonen – Tuomioja tekivät parhaansa puolustuksen näivettämiseksi. Onneksi punainen duo onnistui kuitenkin vain uhraamaan jalkaväkimiinat ideologisen hulluutensa alttarille.

 

Jäätävien tuulten riepottelu ei kuitenkaan ole pilannut pääministerimme kesäkauden kuumia bilehetkiä. Kypsempi ihminen hakisi iloa elämäänsä esimerkiksi perheensä parissa, mutta Sanna Marin tarvitsee ympärilleen pintajulkkiksia ja elimistöönsä riittävästi alkoholia. Silloin ilo vasta todella irtoaa! Hallituksen suuret asiakysymykset hoitelee toivon mukaan joku vastuuhenkisempi sektoriministeri, mutta varmaa tämäkään ei toki ole.

 

Mitä suurempi katastrofi on näköpiirissä sitä villimmiksi juhlat usein muuttuvat. Ne, jotka ovat katsoneet kolmannen valtakunnan viimeisistä päivistä kertovan elokuvan ”Der Untergang” (Perikato), tunnistanevat kuvatun analogian. Toivottavasti ajan merkit eivät ole Suomelle ja Euroopalle yhtä dramaattisia, mutta varmaa on, ettei jatkossa enää selvitä pintajulkisuudella.

 

Tarvitaan kykyä ja tahtoa tehdä kovia päätöksiä, mutta mistähän tähän löytyvät sopivat poliittiset voimat? Niitä todella tarvitaan, kun nykyinen hallitus saadaan viimein siirrettyä pysyvästi historian kirjoihin.

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu