Kyetäänkö uusiin energiapäätöksiin edes hädän hetkellä?

Nord Stream 1 putkesta on loppunut kaasun toimitus Saksaan. Venäjältä kerrotaan syyksi tekniset ongelmat. Todelliset syyt ovat kuitenkin selkeät – elämää läntisessä Euroopassa halutaan kurjistaa ja läntinen apu Ukrainalle lopettaa.

Merkelin Saksa sitoi itsensä aikanaan venäläiseen kaasuun monista varoituksista huolimatta. Nyt tästä kohtalonyhteydestä olisi tarpeen päästä eroon, mutta helppoa se ei ole. Ydinvoimasta päätettiin Saksassa luopua Fukushiman jälkimainingeissa ja ydinvoiman alasajo alkaa olla myös pitkälti toteutettu.

Vallitsevan kansainvälisen tilanteen selväpiirteisyydestä huolimatta energiapolitiikan suuret uudet päätökset odottavat tulemistaan niin Saksassa kuin monessa muussakin läntisen Euroopan maassa.

Suomessakin rimpuillaan samassa energiasuossa. On ironista, että vallassa olevan hallituksen ideologinen hulluus ajoi vasta hiljattain alas kotimaisen turvetuotannon. Lisäksi näyttää siltä, että myös puun polttaminen on vihervasemmistolle punainen vaate. Ydinvoimatuotanto takkuaa Olkiluodossa ja naapurit varaavat sähköntuotantokapasiteettiaan omiin tarpeisiin. Yllätyskö tämä energiakatastrofi oli?

Energiatuotannon mahdollisimman pitkälle viety omavaraisuus on maksamisen arvoinen asia. Suomen kaltaisessa pienessä maassa ei voida laskea sen varaan, että meitä aina autetaan hädän hetkellä.

Poliittisesti vaikea päätös on omavaraisuuden varmistaminen, sillä se edellyttänee onnistuakseen laajahkoa paluuta hiilen ja turpeen käyttöön. Aikaikkuna on harvinaisen kapea, joten mitään uusia viherinnovaatioita ei tähän hätään saada rakennettua.

Siperia opettaa – on vanha viisaus tilanteissa, joissa elävästä elämästä irtautunut päätöksenteko johtaa ihmiset suuriin vaikeuksiin.

Energian osalta kyse ei ole edes kielikuvasta, vaan realistisesta lähiajan tilanteesta, missä kylmä itäinen ilmamassa työntyy tulevana talvena kuukausiksi Suomeen vuosien 1986 – 87 tapaan. Tuolloin siirryttiin monin paikoin karvalakkikauteen (-20°) marraskuussa ja putket olivat jäässä pitkälle maaliskuuhun.

Valtiota ei todellisuudessa tarvittaisi kovinkaan monen asian hoitamiseen. Turvallisuus kuuluu tähän tehtäväkenttään, ja samoin on laita elämää ylläpitävien perusasioiden, kuten energiahuollon suhteen. Valitettavasti muut vuosikymmenten saatossa julkisen sektorin hoidettavaksi otetut tehtävät ovat kuitenkin ajaneet näiden perusasioiden yli.

Julkisen toiminnan fokus onkin ollut pahoin hukassa jo pitkään. Viime vuosina poliitikot ovat lähinnä keskittyneet vain rahan jakamiseen yrityksille ja kansalaisille, milloin minkäkin kriisin varjolla.

Perustehtävän unohtamisen ongelma ei ole pelkästään kansallinen, vaan koskee myös EU:ta. Ahkerilla, mutta kapeakatseisilla unionin rakentajilla on riittänyt energiaa ja kunnianhimoa saattaa yhteisesti hoidettavien asioiden piiriin yhä uusia osa-alueita. Mikromanageerauksen vimmassa ovat sitten unohtuneet monet elämän ylläpitämisen perusasiat. Näköpiirissä ei ole, että tämäkään EU-vääristymä korjaisi suosiolla itsensä.

Suomessa vallalla oleva näköalattomuus on kuitenkin hoidettavissa varsin yksinkertaisin päätöksin. Hädän hetki on käsillä ja senpä vuoksi päätökset omavaraisuudesta etenkin sähköenergian osalta on tehtävä viipymättä.

Toimeenpanotyössä on myös edettävä nopeasti, joten kaikkialle tunkeutuneen viheraatteen jarruttava vaikutus tulee nyt vain työntää sivuun.

Kyse on talojen lämmityksen lisäksi myös elinkeinoelämän toimintaedellytyksistä Suomessa. Jos ne tuhotaan, lakkaa muukin yhteiskunta pyörimästä.

Valitettavasti tämäkin yksinkertainen totuus näyttää kuitenkin olevan monelle poliitikolle aivan liian vaikea yhtälö ymmärrettäväksi.

+30
marcokrogars

yleisesikuntaupseeri, dosentti
25 vuotta Rajavartiolaitoksessa, Puolustusvoimissa ja Puolustusministeriössä

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu