Länsimaiden visiottomat rauhanrakentajat

Maan suurin sanomalehti julkaisi tänään artikkelin ”Neljä polkua rauhaan”, missä pääsee ääneen Tampereen rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Marko Lehti. Asiallinen tarina yhdistyy vahvasti perusongelmaan, mikä on ollut läsnä koko Ukrainassa käytävän sodan ajan. Läntinen Eurooppa on passiivinen niin tulevaisuuden visioinnissa kuin päivittäisissä teoissakin.

Samassa artikkelissa esiintyy myös International Center for Defence and Security -ajatushautomon apulaisjohtaja Kristi Raik, joka on tullut tunnetuksi suorasukaisista lausunnoistaan. Raik jatkaakin tuttua linjaansa ja toteaa minkään tyyppisen rauhanratkaisun mahdottomaksi niin kauan, kun Putin vaikuttaa Venäjän johdossa.

Molemmat haastateltavat myös katsovat, että tällä hetkellä todennäköisin tie ulos sodasta on joko Ukrainan tai Venäjän sotilaallinen voitto. Siis ainoastaan asevoimin saavutettava loppuratkaisu.

***

Sotaa ja rauhaa tuleekin Ukrainan tapauksessa punnita jatkuvasti rinnakkain. Siinä samalla on kuitenkin ymmärrettävä, ettei hyväksyttävissä olevaa rauhaa synny ilman Ukrainan sotilaallista menestystä. Lehti kiteyttääkin asian seuraavasti:

”Emme voi hyväksyä, että jollain valtiolla on oikeus aggressioon toista valtiota kohtaan. Tai että jollain valtiolla voisi kokonsa takia olla erilaisia turvallisuusintressejä kuin toisilla. Jos me lähdemme siltä pohjalta rakentamaan uutta Eurooppa, päädymme takaisin johonkin 1800-luvun järjestelmään”

Sekä Lehti että Raik edustavat molemmat Venäjän välittömästä läheisyydestä kumpuavaa reunavaltionäkökulmaa. Onneksi Suomessa ja Virossa on edelleen kollektiivisessa muistissa laajentumishaluisen naapurin työntyminen panssareillaan rajapuomien läpi. Toisin on tilanne kauempana Euroopassa ja se on näkynyt monen tyyppisenä vastuunpakoiluna koko Ukrainassa käytävän sodan ajan.

***

Viime aikoina rauhanrakentamisen työkaluina ovat olleet keskusteluissa esillä erityisesti saksalaisvalmisteiset Leopard taistelupanssarivaunut. Tuoreen uutisoinnin mukaan niiden valmistajalta Rheinmetallilta kuluisi kuitenkin noin vuosi, ennen kuin yhtiön varastossa olevat 22 kpl Leopard-2 mallin ja 88 kpl Leopard-1 mallin vaunua saataisiin Ukrainaan. Niihin kun pitäisi tehdä mittavat muutostyöt, joita Saksan hallitus ei ole vielä edes tilannut.

Berliinissä Olaf Scholzin kiireet näyttävätkin olevan ihan omaa luokkaansa. Euroopan tulevaisuuden ratkaiseva sota on käynnissä melkein naapurissa ja mies vain puuhailee omassa kuplassaan. Sota-asioista täysin kuutamolla ollut puolustusministeri Christine Lambrecht sai sentään jätettyä eronpyyntönsä tänään, mutta mitään sotaponnisteluihin kytkeytyviä kiihdytysajoja tämäkään tapahtuma tuskin Berliinissä aikaansaa.

***

Ei tarvitse olla strategianero ymmärtääkseen läntisessä Euroopassa vallitsevan onnettoman tilanteen suhteessa meneillään olevaan sotaan. Vaikka juhlapuheiden tasolla julistetaankin ajatusta, jonka mukaan kyseessä voi olla jopa uuteen maailmanjärjestykseen johtava kehityspolku, eivät monetkaan käytännön toimet yhdisty tähän havaintoon. Useassa maassa pääasiallisena pyrkimyksenä on vain minimoida sodasta aiheutuvat päivittäisvahingot laajemman tavoitteenasettelun sijaan.

Jos läntinen Eurooppa ei Ukrainan kohdalla lunasta itselleen kuuluvaa roolia, niin kuinka sen voidaan odottaa toimivan tulevaisuudessa? Turkin ja Unkarin kaltaisia jarrumiehiä tulee varmasti olemaan jatkossakin myös Nato-leirissä ja EU on sotilaspuolella täysin hampaaton. Mikäli Venäjän sallitaan jäädä alueen pysyväksi sotilaalliseksi voimatekijäksi, ollaan idän uhkaa torjumassa tulevaisuudessa myös muualla  kuin Ukrainassa. Mutta kenen toimesta – omassa kuplassaan elävien saksalaisten ja ranskalaistenko? Tuskinpa vain.

***

Tie hyvään rauhaan kulkee vain Putinin sotakoneen pysyvän romuttamisen kautta. Ukrainalle onkin tämän toteuttamiseksi annettava viipymättä kaikki sen tarvitsemat työkalut, jotta tärkeässä työssä voidaan edetä edes kohtuullisesti. Samalla tulee kiirehtiä sotatarvikkeiden edellyttämän tuotantokapasiteetin kasvattamista kaikissa kynnelle kykenevissä Euroopan maissa. Rahaa tähän kaikkeen toki tarvitaan ja paljon.

Juuri nyt tietä pysyvään rauhaan rakennetaan Euroopassa vain asein. Mikäli tähän ei lännessä sitouduta, on vaarana ajautua Helsingin Sanomien artikkelissa maalailtuun viidenteen vaihtoehtoon, eli pitkäkestoisen asemasodan kaltaiseen olotilaan. Se veisi sitten hiljalleen niin Ukrainan kuin monet muutkin Euroopan maat pysyvään ahdinkoon.

Aivan liian monen eurooppalaisen päättäjän visiottomuuden taustalla vaikuttaa vahva Venäjän pelko. Juuri nyt se ei kuitenkaan edusta viisautta, vaan täydellistä itsekkyyttä ja piittaamattomuutta tulevista sukupolvista.

marcokrogars

yleisesikuntaupseeri, dosentti
25 vuotta Rajavartiolaitoksessa, Puolustusvoimissa ja Puolustusministeriössä

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu