Liberaalin imperiumin raunioilla
Eurooppalaiset ulkoministerit kokoontuivat hiljattain keskustelemaan Ukrainalle luvattujen ammusten valmistamiseen ja toimittamiseen liittyvistä haasteista. Reilusti yli 400 päivää sotaa on jo takana ja edelleen Euroopassa diskuteerataan sodankäynnin peruskysymyksistä – siis siitä, että perinteisiin tykistöaseisiin riittäisi kranaatteja ammuttavaksi hyökkäävien venäläisjoukkojen niskaan. Kirjoitin kranaattiongelman taustoista hiljattain.
Samaan aikaan Kiinan suurlähettiläs sanaili Ranskassa, ettei entisestä Neuvostoliitosta irronneilla alueilla olisi kansainvälisesti tunnustettua oikeutta olla olemassa. Hän keskittyi erityisesti Krimin kysymykseen, mutta kansainvälinen keskustelu laajeni koskemaan hyvin nopeasti myös Baltian maita. Hälyn saattelemana Aasian suurimman diktatuurin tiedottaja korjailikin suurlähettilään sanomisia sitten varsin pikaisesti.
*****
Eurooppa näyttää sekoilevan niin pienissä kuin suurissakin asioissa, ja maailmalla vaikuttavat diktatuurit ottavat tilanteesta irti kaiken saatavissa olevan hyödyn. Esimerkiksi Ranska kokee ilmeisesti yhä edelleen olevan jonkin sortin maailmanvalta, vaikkei tälle tuntemukselle mitään todellisia perusteita löydy. Saksaa taas kiinnostaa lähinnä vain ulkomaankaupan sujuvuus Kiinan suuntaan – raha ratkaisee.
Euroopan yhtenäisyyttä ja siitä syntyvää vahvuutta on korostettu laajalti koko Ukrainassa käytävän sodan ajan. Todellisuudessa tämä yhtenäisyys on juuri niin mittavaa, kuin maanosamme suuret kansantaloudet sen haluavat olevan. Saksa, Ranska, Italia, Espanja ym. tekevät kansallisista intresseistä kumpuavaa politiikkansa EU:n sisällä myös selkeästi turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Itäisillä reuna-alueilla sijaitsevat valtiot joutuvat mukautumaan vallitseviin realiteetteihin.
*****
Kuppikuntaisessa Euroopassa herätellään kuitenkin puheita jopa uudesta liberaalista imperiumista. Brittiprofessori Timothy Garton Ash julkaisi hiljattain Foreign Affairs -lehdessä tekstin, missä tätä teemaa käsiteltiin laajalti. Ongelma taitaa vain olla siinä, että nykyiseltä EU:lta puuttuvat imperiumin rakentamisen peruselementit: 1) riittävä yhteenkuuluvuus, sekä 2) keskitetty johto ja päätöksentekokyky. Nykytilanteessa ollaan liian monessa asiassa konsensuksen vankeja. Tärkeissäkin, jolloin mikään ei sitten ota onnistuakseen.
Imperiumille sinällään löytyy kyllä ponnistuspohjaa maanosastamme. Historiasta tunnetuin on Rooman imperiumi, mutta myös myöhemmällä ajalla ovat imperiumin tapaan vaikuttaneet monet yhteenliittymät – esimerkkeinä Brittiläinen, Ranskalainen, Espanjalainen sekä Portugalilainen. Ehkäpä tästä menneestä suuruudesta myös kumpuaa eurooppalainen harhakuva maanosamme merkityksestä globaalissa maailmassa. Näissä pilvilinnoissahan Macronkin edelleen liitelee.
*****
Mutta palataanpa takaisin niihin Ukrainalle luvattuihin kranaatteihin, joista tämäkin tarina alkoi. Ulkoministerimme Pekka Haavisto purki hiljattain turhautumistaan prosessiin, missä monet maat yhä edelleen jarruttavat pitkälti kauppapoliittisista syistä tämänkin hankkeen etenemistä. Kysymys on siitä, missä korjataan toimituksista saatava taloudellinen hyöty. Ukrainan tarpeet ovat olleet jo pitkään täysin toisarvoinen asia.
Eurooppaa koossapitävä liberaali liima ei näytä tällä hetkellä kovinkaan vahvalta, kun katsoo, mitä eri osa-alueilla tapahtuu. Strateginen fokus on pahasti hukassa ja yksittäiset kansallisvaltiot pyrkivät vain maksimoimaan tilanteesta saatavan hetkellisen hyödyn. Mitään suuria visionäärejä ei keskeisten jäsenmaiden johtoportaista myöskään löydy, vaan ainoastaan osaoptimointiin taipuvaisia kyläpoliitikkoja. Erityisesti Ranskan Macron, Saksan Scholtz ja Italian Meloni edustavat tätä kyseistä ihmistyyppiä.
*****
Hajanainen Eurooppa tulee lopullisesti menettämään turvallisuuspoliittisen toimintakykynsä jos/kun Yhdysvallat joutuu Aasiassa kehittyvien paineiden myötä pienentämään rooliaan täällä. Mitään korvaavaa ei ole löydettävissä amerikkalaisten tilalle.
”Olemme vieläkin kuin unessa” totesi Mika Aaltola hiljattain tviitissään, kun hän kuvasi Euroopan tilaa suhteessa Ukrainassa käytävään sotaan. Vertaus on valitettavan laimea, sillä kysymys ei ole enää pitkään ollut mistään ymmärryksen puutteesta, vaan yksinkertaisesti vastuun tietoisesta pakoilemisesta. Venäläisten aiheuttamaa hävitystä ja inhimillistä kärsimystä taivastellaan päivittäin, mutta toimenpiteet sen pysäyttämiseksi ovat riittämättömiä.
*****
Kun Euroopan suhdetta kotiovella käytävään sotaan vertaa esimerkiksi takavuosien ilmastonmuutoksen torjuntaintoon, ei voi muuta kuin hämmästyä. Jälkimmäisen kohdalla oli jo lähtökohtaisesti selvää, ettei taantuvan maanosan toimilla ole ratkaisevaa globaalia merkitystä. Suuri kuva on ja pysyy – Kiina sekä muut kehittyvät taloudet puskevat eteenpäin hiilivoiman avulla vielä pitkään. Uutta kapasiteettia rakennetaan päivittäin ja vauhdilla.
Sota sen sijaan on juuri nyt Euroopassa ja siitä tulisi päästä pikaisesti eroon. Hyväksyttävissä olevan rauhan aikaansaaminen edellyttäisi kuitenkin nykyistä huomattavasti laajempien aseapupakettien toimittamista Ukrainaan, mutta siihen eivät tunnu eurooppalaiset pelimerkit riittävän. Ei löydy edes tykistön kranaatteja kuin muutaman aktiivisen taisteluviikon tarpeisiin.
Euroopassa taidetaankin parhaillaan olla professori Ashin kuvaileman liberaalin imperiumin raunioilla. Mistään nousukiidosta ei voida näillä näytöillä puhua.
Liberaali imperiumi on Ukrainan sodan alettua osoittanut suurta voimaa ja yhtenäisyyttä, mikä on täysin kumonnut Venäjän ja Kiinan ennakko-odotukset.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän ja Kiinan ennakko-odotukset ehkä on kumottu, mutta hyökkäys jatkuu hyökkääjän mukaan alkuperäisin tavoittein.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä huolestuttavan tilanteemme arviointi. EU on kuin sekava lammaslauma, törmäilee ilmastonmuutos-hysteriassa toisiinsa, eikä toimi Venäjän torjumiseksi Ukrainassa. Sopimuspohjainen ihmiskunta on laajemminkin rapautumassa ja YK:n turvallisuusneuvosto on muuttunut vitsiksi.
Kehityksen kääntämiseksi parempaan suuntaan olisi Venäjä saatava ruotuun. EU on siinä ratkaisevassa asemassa ja voimatkin riittäisivät, kunhan….
Ilmoita asiaton viesti
Taitaa olla niin, että EU:n saatava ensin omat rivit suoriksi ja vasta sitten voidaan lähteä laittamaan Venäjää ruotuun. Ensimmäinen tehtävä EU:ssa on se, että päätetään aloittaa mittava asemateriaalin tuotanto, joka suunnataan Ukrainan asevoimille. Se on EU:n poliittisen johdon ( = EU -maat, EU:n kansalliset valtiot ) päätös , eli Eurooppa-neuvostossa, ( jonka puheenjohtaja on belgialainen Charles Michel ), tehtävä päätös. Eurooppa-neuvosto on EU -maiden päämiesten kokous ( Suomea kokouksessa edustaa perustuslain uudistuksen mukaisesti pääministeri, ei presidentti ).
Ilmoita asiaton viesti
Ukrainan avun siirtyminen EU:n kautta koordinoitavaksi ei ole järkevää kehitystä. EU:n byrokratian ja konsensuksen kautta eteneminen voi tarkoittaa merkittäviä viiveitä ennen päätöksiä ja toimituksia, ja se voi tarkoittaa sitä, että edetään hitaimpien ja vähiten avustamisesta kiinnostuneiden maiden ehdoin. Parempi tukea edelleen suoraan, sen mukaan mitä Ukraina milloinkin tarvitsee. Noin apu löytää nopeammin perille, on ehkä runsaampaakin, ja saattaa vastata tarpeita paremmiin.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt onkin toimittu/ei toimittu kunkin valtion erillispäätösten varassa. Ongelma on siinäkin, että samat maat, Ranska, Saksa jne. pihtaavat erillisinäkin, jopa kieltävät asetoimituksia niiltä osin, kun heillä on valtaa siihen. Viro on myönteinen malli, mutta merkitykseltään pieni.
Suo siellä, vetelä täällä.
Ilmoita asiaton viesti
EU:ta voi käyttää hitaimpien ja jarruttelevimpien maiden painostamiseen, mutta niiden maiden, joita Ukrainan avustaminen kiinnostaa ihan oikeasti, on syytä toimia itse suoraan, eikä jarrutella oman apunsa antamista siksi, että muut EU:ssa jarruttelevat. Viro ja muut Baltian maat ovat tosiaan toimineet oikein (ja Suomikin, ainakin tähän asti).
Ilmoita asiaton viesti
Onhan se paljon EU lta, jälkeen 400 sotapäivän on kokoonnuttu tekemään päätöstä tekemään ammuksia, joiden tarve meni jo 400 pv sitten, nyt pitäisi tehdä ammuksia + 1000 päivää, ehkä ehtisivät perille ennen rauhan tuloa 🥳
Ilmoita asiaton viesti
Minusta on noloa kuunnella sellaisia uutisia, että Ukraina joutuu jarruttelemaan toimintaansa ammuspulan vuoksi, samaan aikaan, kun Venäjä kykenee käyttämään tykistöä selvästi enemmän.
Ilmoita asiaton viesti
EU:n toimilla voi olla merkittävää vaikutusta ilmastonmuutoksen vastaisessa tasitelussa, vaikka Kiina ja muut tupruttelisivatkin päästöjä. Näin siksi, että EU on yksi Kiinan (ja muiden) merkittävimmistä asiakkaista. Yksinkertaisin ja suoraviivaisin keino olisi ilmoittaa, että jatkossa EU tulee nostamaan hiilitulleja vähitellen sellaiselle tasolle, että fossiilista hiiltä taivaalle tupruttelevat valtiot eivät saa tuosta tupruttelusta mitään kilpailuetua niitä puhtaampiin maihin verrattuna. Ehkä saavat vähän muita huonommankin aseman.
Ilmoita asiaton viesti
EU:lla voisi ollakin periaatteellista tahtoa tulleihin, osittain niitä onkin säädetty. Kattavampina ja vaikuttavampina ne nostaisivat Kiinasta ym tulevien tuotteiden ja raaka-aineiden hintoja, mistä kuluttajat kärsisivät. Tästä johtuvaa äänestäjien menetystä ei mikään puolue ole valmis kokemaan.
Lisäksi Kiina ym ovat EU:n vientituotteiden suuria ostajia. Ostajien pelätään vuorostaan kohdistavan vastatoimia EU:ta kohtaan.
On merkkejä ilmassa, että äänestäjät olisivat miettimässä sopeutumista ns. ilmaston muutokseen, sen sijaan, että olisivat ilman muuta valmiita tinkimään elintasostaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sehän tässä tosiaan on ongelma, että fossiilisten käytön alasajo pudottaa väistämättä joitain kukutustottumuksia, mutta poliitikot eivät uskalla sanoa tätä ääneen, vaan välttelevät toimeen tarttumista. Voi olettaa, että sellainen maailma, jossa fossiilivarannot poltetaan ensin kaikki ilmaan, ja sopeudutaan vasta sitten (fossiilisten loputtua), on huonompi kuin sellainen maailma, jossa sopeuduttaisiin jo vähän aiemmin, ja jossa luonto säästyisi oletetuilta tuhoilta.
Ilmoita asiaton viesti
Esimerkiksi Ranska kokee ilmeisesti yhä edelleen olevan jonkin sortin maailmanvalta, vaikkei tälle tuntemukselle mitään todellisia perusteita löydy.
Noin kerrotaan positiivisesti suuntautuneistakin… ja meno yllättävän hyvänä, kunnes positiivuus katkeaa.
Onnistuminen ja luottamus on myös rakennetekijöitä, ja toimijataho voi elää tätä pitkään, koska elämää näkyy riittävästi rakennettuja ja rakentuneiden tekijöiden kautta.
EU ja Eurooppa, voi olla hyvä kuvaus siitä, mitä on Ranska.
Venäjä on helppo nähdä osana tätä, samoin Kiina, mutta vähän eri tavoin. Venäjä suhteessa Eurooppaan ja Länteen, on perinteisemmin ottava, vaikka venäläisuhoa joskus pidetään jonain merkittävänä.
Kiina lännen suhteen on ollut enemmän realistinen puoli, samoin mitä Japani. Kytkös on vahva, ja vaikuttava, mutta toisella tapaa näkyen.
Reunamilla on, ja syntyy erilaista, koska se selkeästi vahvin vastattava. Siten nämä ovat seurausta siitä, mitä saatu kasaan.
Tilanteet ovat tavan siirtymiä, ja kun näistä teemoina puhutaan tosi sotaisasti, sodan uhkia fiilistellen… onkohan kaikki ihan kotosalla. Ehkä on, turhankin paljon.
Ilmoita asiaton viesti
Ranskan ja Saksan toiminta on äärimmäisen typerää. Saksa luulee, että kauppa Kiinan kanssa hillitsee sen pyrkimyksiä, kun tapahtuu juurikin päin vastoin. Kun Kiina hyökkää Taiwaniin ja ilmoittaa lopettavansa kaupan, jos EU puuttuu asiaan, niin EU nöyrtyy ja nostaa kädet ilmaan.
Ranskan osalta Macron kävi jo antautumisasiakirjan allekirjoittamassa. Ranska ja EU pysyy syrjässä, kun rytinä alkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Konteksti,
Konteksti,
Konteksti.
(3K)
Ilmoita asiaton viesti
Kuitenkin Ranska Macroineen leikkii niin suurvaltaa että. Macron haluaa olla suuri johtaja, mutta käyttäytyy lilliputti johtajan tavoin. Kumartelee diktaattoreille, jotka viis veisaa uhrien kärsimyksistä. Kunhan kauppa käy kuten ennenkin, kaikki on hyvin. Tämä on Euroopan ”suurten” johtajien ainoa visio.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä blogikirjoitus jälleen Marcolta.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta Marcon blogista ja monesta muustakin EU:ta koskevasta sen politiikkaan liittyvästä tulee mieleen eräs kysymys: Mitäs pitäis tehdä ? Jotakin pitäis tehdä.
Monen EU:n ulkopuolisen suuren valtion intressissä lienee 450 miljoonan asukkaan ja taloudellisesti vahvan EU:n yhtenäisyyden hajottaminen entisestään. Siinähän mm. Saksan ja Ranska ovatkin tuota enemmän tai vähemmän edesauttaneet. Miksi näin ? No, se lienee analyysin paikka ja sen jälkeen johtopäätösten tekeminen. Eikä se ole niin, että EU:ssa vain Saksa ja Ranska tekee ne johtopäätökset. Meitä on muitakin valtioita EU:ssa. Osa niistä jopa sotilaallisesti vahvempia.
Tuntuu hieman siltä että saksalaistaustainen EU:n komission puheenjohtaja von der Leyen on näiden kahden suurimman EU-maiden johtajan, puhumattakaan Eurooppa-neuvoston johtajasta Charles Michelistä, rinnalla se, jolla on sitä kuuluisaa johtajuuden m–aa.
Marco kirjoittaa: ”Ongelma taitaa vain olla siinä, että nykyiseltä EU:lta puuttuvat imperiumin rakentamisen peruselementit: 1) riittävä yhteenkuuluvuus, sekä 2) keskitetty johto ja päätöksentekokyky. ” Totta on tuokin ja sille pitää tehdä jotakin. Siinä on uudelle Suomenkin hallitukselle ja sen pääministerille tehtävää. Perustuslain mukaanhan se on hallitus, joka vastaa EU-asioista, ei tasavallan presidentti. Asiaa tullaan seuraamaan kun hallitus alkaa työskentelynsä.
Moni saattaa vielä muistaa kuinka kovasti uutisoitiin sitä, kuinka Venäjän ulkoministeri Lavrov muka kyykytti Eurooppa-neuvoston Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa Josep Borrellia. No nyt taitaa olla kuitenkin niin , että von der Leyen ja Borrell ovat avainasemassa siinä, kuinka EU:ssa valjastetaan sotatarviketuotanto tukemaan Ukrainan taistelua EU:n ja Lännen puolesta. Siinä pitää näitä kahta johtajaa tukea.
Eurooppa-neuvoston ( EU:n valtionpäämiesten kokous ) puheenjohtajasta Charles Michellistä ei ole paljoa kuulunut mitään. Että ei ainakaan Eurooppa-neuvoston suunnassa tunnu olevan johtajuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Toista puolta kun tuotu esiin, mainittu siitä yhteensovittamisen tärkeydestä, joka EU-aluetta koskee.
Tilanne on osin sama kuin hajanaisella Neuvostoliitolla, vaikkakin osin eri tavalla, sillä Eurooppa alueena tiiviimmin asuttu.
Voiko olettaa, että voi olla pärjäämättä ehkä väistämättä jollain tapaa globalisoituvassa maailmassa siten, ettei yhtenäisyyden tekemiseen ole samaa (ehkä luontaista) yrittämistä, kuin mitä on EUlla?
Kiinassa voidaan mennä astetta yksioikoisemmin. Sama koskee jenkkejä, vaikka vähän perustein painotettuna.
Jos tekee jotain vaikeaa, tai rasittavaa… paljon auttaa se, minkä vuoksi asioita tehdään, tai aivan väistämätöntä pyrkiä tekemään.
Tällaista voimavaraa ei yleensä saateta niille, jotka eniten kaipaavat mielekkyyden vaalimista.
Ongelmaan törmää niin pienissä, kuin suurissa yhteyksissä, tosin tarkoittaa sitä samaa yksipuolisuutta myös niihin seurauksia koskeviin toimiin.
Ilmeneekö oikeasti miten paljon jotain muuta.
Ilmoita asiaton viesti
Without US the help of EU would not have kept Ukraine fighting.
EU blackmailing Italy about beach management shows how much of a paper tiger EU is.
Poland is the new leader and Germany needs new leadership
Ilmoita asiaton viesti
Marcon hyvin konkretisoimaa EU:n dilemmaa, eli yhtenäisyyden ja voiman toteuttamista demokratian keinoin liittovaltioistumassa olevassa epäsymmetrisessä valtioliitossa voisi (ja ehkä pitääkin) tarkastella kansallisvaltion olemuksen perustekijöiden valossa:
Tässä – ja vain tässä mielessä – Euroopan Unionin ongelma on se, että se ei ole syntynyt siten ja muotoutunut siten, kuin yleensä valtio muotoutuu ja syntyy: nimittäin tulella ja verellä. Vahva kohtaa vielä vahevempansa, joka nujertaa vastuksen ja syntyy valtio, jossa voittajalla on valta ja voittaja piirtää rajat.
Voittajalla on paitsi valta, tunnusmerkillisesti myös armeija, ja se armeija on sen oma. Lisäksi sillä on poliisi, joka on oma, ja näiden väkivaltamonopolin omaavilla kourilla se varjelee rajojaan ja sisäistä tasapainoa. Näin vakautetussa organismissa toteutuu myöskin poliittinen ja taloudellinen valta.
Mitään tätä perustavaa historiaa unionilla ei ole. (Ja hyvä niin, en kaipaa!)
Niinpä EU ei ole valtio.
Se on epävaltio. Sillä ei ole valtion verellä ja tulella luotua syntyä eikä sillä ole omaa väkivaltamonopolin kantajaa. (Tässä ei pidä vedota Toiseen maailmansotaan ja sen herätteisiin yhteisön inkubaatio ja synnytysvaiheissa!).
Tämä on valtio-opillinen selitys ja syy minkä vuoksi EU ei ole potentiaalinsa mukainen vaikuttaja maailman teatterissa, eikä siitä koskaan tule sellaita.
Osuvasti on sanottu:
EU on taloudellinen jättiläinen, poliittinen teini ja sotilaallinen kapalovauva. Näin on ja näin on oleva.
Siihen saakka, kunnes Euroopan poliittinen projekti, Euroopan Unioni, täyttää elinkaarellisen tehtävänsä ja purkautuu omaan mahdottomuuteensa. Mutta nauttikaamme unionin hyödyistä ja voimasta niin kauan kuin voimme.
Miksikään unionin lakeijaksi meidän ei ole pelkästään historiallisen empirian nimessä koskaan pidä antautua, vaikka siinä rajalinjalla olemme hoipoerrelleetkin jo kylliksi.
Ilmoita asiaton viesti
Jotain samaa, kuin Sotessa?
Ilmoita asiaton viesti
Ainakin isännätön raha yhdistää, kaiken pahan alku. Jokainen, tohelompikin jotenkin katsoo omien rahojen perään, mutta isännätön raha, kuin vaellukselle karanneet minkit.
Ilmoita asiaton viesti
Ei koskaan ole ollut olemassakaan mitään ”liberaalia imperiumia”.
Siksi se ei voi eikä ole voinut missään kuolla.
Ilmoita asiaton viesti