Löytyykö diktatuureille vastavoima?

Tänään käydään Yhdysvalloissa kongressin välivaalit, joissa republikaanien odotetaan menestyvän. Eurooppalaisesta näkökulmasta huomio on kiinnittynyt siihen, että monet puolueen ehdokkaista suhtautuvat kriittisesti Ukrainalle annettavaan sotilaalliseen tukeen.

Suomessa media on onnistunut rakentamaan USA:n vaaleista näytelmän, missä vastakkakin ovat hyvä ja paha. Valinta on hyvin peruseurooppalainen – oma tukemme Ukrainalle on kortilla, mutta Yhdysvaltojen odotetaan jatkossakin panostavan tukemiseen laajalti. Pelin henki on siis jälleen se, että ikävät asiat jätetään muiden hoidettavaksi.

Tarkasteltiinpa lähihistoriaa miltä kantilta tahansa, niin vastuullisia poliitikkoja on kovin vaikea löytää. Euroopan suurimmat maat ovat ajaneet surutta omaa etuaan kaikissa kriiseissä. Saksa ja Ranska kulkevat usein eri raiteilla, mutta yhteistä molemmille on kansallisen edun vankkumaton varjeleminen. Joskus tässäkin toki sitten ajaudutaan totaalisesti harharaiteelle, kuten venäläisten kaasuputkien suhteen tapahtui.

*****

Trumpismin kauhukuvien lisäksi Eurooppaa vavisuttavat saksalaisen Sahra Wagenknechtin kaltaiset poliitikot. Hän on äärimmäisen suosittu kotimaassaan, vaikka edustaakin pienehköä vasemmistopuoluetta Die Linkeä. Wagenknecht on viime aikoina kunnostautunut kritisoimalla Venäjä-pakotteita ja aseapua Ukrainalle.

Myös Woke-ajattelu on saanut osansa Wagenknechtin kritiikistä. Hänen mukaansa vasemmisto on vieraantunut tavallisen kansan ongelmista ja keskittyy liiaksi identiteettipoliittisiin, niin sanottuihin woke-kysymyksiin, kuten sukupuolineutraalin kielen edistämiseen. Kuulostaako tutulta?

Saksalaispoliitikon puhutteleva ja pragmaattinen linja näyttää vetoavan erityisesti tavallisiin tolkun ihmisiin. Bild-lehden lokakuussa julkaiseman ja Insa-tutkimuskeskuksen teettämän mielipidekyselyn mukaan Wagenknecht on nimittäin tällä hetkellä Saksan toiseksi suosituin poliitikko.

*****

Maailma on koko kylmän sodan jälkeisen ajan kulkenut talousasiat edellä ja sen lopputuloksena rakentui suuri määrä globaaleja riippuvuussuhteiden verkostoja. Järjestelmässä esiintyvät häiriöt heijastuvat välittömästi ihmisten arkeen myös läntisissä teollisuusmaissa.

Venäjän taloudellisen eristämisen osalta tilanne on hallittavissa kohtuullisin vaurioin, mutta Kiinan suhteen asetelma on jo toinen. Hiljattain uutisoitiin, että pelkästään Saksassa noin miljoona työntekijää saa suoraan toimeentulonsa kiinan kanssa käytävästä kaupasta.

Yhdysvalloissa taloustilanteen pitkaikainen kurjistuminen ajaa puolestaan amerikkalaiset tarkastelemaan maailmaa entistä nurkkakuntaisemmin. Suomalainen media ihmettelee lähinnä tämän ilmiön seurausvaikutuksia, mutta trumpisminkin kantava voima löytyy keskiluokan pitkään jatkuneesta alamäestä. Maassa, missä pärjääminen omalla työllä on aina ollut arvossaan, koetaan suurta tuskaa, kun tähän päämäärään on vaikea päästä.

*****

Ilman Yhdysvaltoja Eurooppa ei kuitenkaan tule pärjäämään diktatuurien hallitsemassa maailmassa. Jo pelkästään Venäjän vastavoimaksi ryhtyminen, Ukrainassa käytävän sodan myötä, näyttää olevan meille liian mittava ponnistus. Eurooppalaisten resilienssistä ei ole mitään varmuutta edes tulevana talvena.

Jo vuosia sitten maanosassamme erittäin epäsuosittu Trump vaati Eurooppaa ottamaan vastuuta omien turvallisuushaasteidensa hoitamisesta, mutta tehtiinkö näin? Ei tehty, vaan Saksa eturintamassa rakennettiin entistä vahvempia riippuvuuksia Venäjästä. Kansallinen etu – edes hetkellinen sellainen – ajaa Euroopassa aina ohi muista ylevämmistä pyrkimyksistä.

Jos/kun maailman suurimmat diktatuurit saavat yhdistettyä voimansa lännen vastaiseen työhön, olemme todella syvässä suossa. Tähän tulee keskeisesti liittymään Yhdysvaltojen voimavarojen sitominen Aasiaan, tehtävänä torjua Kiinan sotilaallista uhkaa. Eurooppa jää lännen takapihaksi, missä keskenäänkin kisailevien pienten kansojen on pärjättävä ydinasellaan pullistelevan Venäjän kanssa.

*****

Venäjä tulee siis vaikuttamaan elämäämme myös Ukrainan sodan jälkeen ja samanaikaisesti maanosaamme tunkeutuu entistä vahvemmin kiinalainen pääoma. Asetelma, mikä tämän kehityksen myötä verkkokalvoille piirtyy, ei ole kannustava.

Vain Venäjän täydellinen romahdus Ukrainassa voisi kääntää kehityksen suuntaa merkittävästi paremmaksi. Tämä ei kuitenkaan toteudu yksin ukrainalaisten voimavaroin, vaan edellyttää monilta eurooppalaisilta valtioilta vahvaa panosta sotatoimien tukemisessa. Juuri nyt tuen lisäämiselle ei kuitenkaan näytä löytyvän poliittista tahtoa – hyvä jos nykytaso kyetään säilyttämään.

+8
marcokrogars

yleisesikuntaupseeri, dosentti
25 vuotta Rajavartiolaitoksessa, Puolustusvoimissa ja Puolustusministeriössä

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu