Lyijyluotien täyskielto – eurooppalainen kummajainen

Ukrainassa räjähtelee tasaiseen tahtiin ja sodan molemmat osapuolet ampuvat toisiaan kaikilla saatavissa olevilla aseilla. Miinoja kylvetään maastoon tuhatmäärin ja tulessa olevat öljysäiliöt levittävät ilmaan mustaa savua. Meneillään on sota, joka aiheuttaa inhimillisen kärsimyksen lisäksi myös merkittäviä ympäristöongelmia.

Samaan aikaan on EU:n kemikaaliviraston masinoima lyijyluotien kieltäminen etenemässä EU-byrokratian rattaissa. Sen eteenpäin viemisessä ei ole sotaa tai uutta maailmanjärjestystä pohdittu. Kyseessä on EU:lle tyypilliseen tapaan vahvasti siiloutuneen hallinnon tuottama ajatus paremmasta maailmasta meille kaikille. Tässä tapauksessa siis ilman lyijyluoteja. Sotilaallinen toiminta on kuitenkin rajattu valmistelussa olevan esityksen ulkopuolelle.

*****

Lyijyä on käytetty kiväärien ja käsiaseiden luodeissa jo satoja vuosia. Syyt ovat olleet yksinkertaisia, sillä lyijy on pehmeää metallia ja siten helppoa valaa/työstää, minkä lisäksi sillä on suuri tiheys (ominaispaino). Esimerkiksi teräkseen verrattuna vastaavan kokoinen lyijykappale on noin 1,44 kertaa painavampi. Luodin painolla on puolestaan ratkaiseva merkitys sen suorituskykyyn niin ampumamatkan kuin kohteessa tapahtuvan vaikutuksenkin suhteen.

Lyijyn käyttö vesilinnustuksessa kiellettiin jo 1990-luvulla, sillä mataliin rantavesiin ammutut haulit päätyivät liian usein lintujen suuhun. Yhdessä haulikon patruunassa onkin sadoittain pieniä hauleja, joten tämä rajoitus oli hyvin perusteltu.

Myös muussa metsästyksessä – kuten kotimaisessa hirvijahdissa – on mahdollista korvata luodeissa käytettävä lyijy uusilla materiaaleilla. Siitä koituu metsästäjille selkeitä terveyshyötyjä, kun esimerkiksi luuosumissa luodeista irronnutta lyijyä ei enää päädy riistalihan kautta ruokapöytiin.

*****

Jotta EU:n kemikaaliviraston puuhaaman kieltohankeen todelliset ympäristövaikutukset tulisivat ymmärretyksi, sitä on lähestyttävä käytännön esimerkkien avulla.

Suomalaisille tutussa hirvenmetsästyksessä yksittäinen metsästäjä ampuu vuosittain vain muutaman riistalaukauksen ja joskus menee jopa vuosia ilman ainuttakaan liipaisimen vetoa. Maastoon yksittäisiä luoteja päätyy metsästyksessä vain lähinnä silloin, kun kohteeseen ei osuta. Jos ampumaharjoittelu on ollut kohdallaan, niin tätäkään ongelmaa ei laajalti esiinny. Pitääkseen yllä ampumataitoaan metsästäjän onkin harjoiteltava ampumaradalla toistuvasti, jolloin näitä taitoa ylläpitäviä laukauksia voi kertyä vuositasolla kolminumeroinen luku.

Kaikki ampumaradalla ammutut luodit päätyvät rata-alueen maapenkkaan. Monissa luodeissa on lyijysydän ja päällä kuparivaippa, mikä kapseloi lyijyn sisäänsä. Lyijyä ei tällöin juurikaan leviä ympäristöön. Jos katsotaan tarpeelliseksi, voidaan maa-aines myös määräajoin vaihtaa, jolloin ammutut luodit saadaan poistettua.

Mitään todellista ympäristöongelmaa ei siis ampumaradalla ammutuista luodeista muodostu, mutta EU:lla on suuri halu kieltää tämäkin hyvin järjestetty toiminta.

*****

Lyijyä on myös korvattu metsästysluodeissa jo pitkään kuparilla. Se on kuitenkin materiaalina huomattavasti kalliimpaa ja soveltuu pienemmän ominaispainonsa vuoksi huonommin pitkän matkan riistalaukauksiin. Kuparin käytön laajentaminen ampumaharjoittelun puolelle johtaisi puolestaan nyt jo korkeaksi kohonneen kustannustason huomattavaan nousuun. On myös asetyyppejä, joissa ammuttavien luotien materiaaliksi kupari ei ominaisuuksiensa puolesta sovellu.

Kokonaan oman kysymyksensä muodostaa patruunoiden teollinen valmistus. Viimeisimpien tietojen mukaan teollisuudessa patruunoiden lataamiseen käytettävien koneiden muuttaminen lyijyn sijaan muiden materiaalien käyttöön, johtaisi tilanteeseen, missä niitä ei voitaisi enää hyödyntää sotilasaseiden patruunoiden valmistuksessa. Tämä puolestaan tarkoittaisi huoltovarmuuden merkittävää heikentymistä tilanteessa, missä sotilaspatruunoiden lataaminen pyörii jo nyt ylikierroksilla.

Lyijyluotien täyskiellon myötä me eurooppalaiset siis heikentäisimme puhtaasti omin toimenpitein kykyämme vastata Venäjän sotilaalliseen uhkaan. Vaikuttaakin siltä, että kokonaiskuva on Brysselissä pahasti hukassa.

*****

Arvioitaessa EU-toimintaa sen saaman julkisuuskuvan kautta, piirtyy päällimmäiseksi havainnoksi valitettavan usein erilaisten kieltojen tehtailu. Kun strateginen kokonaisymmärrys puuttuu – niin virkamiehiltä kuin poliitikoiltakin – syntyy toistuvasti tilanteita, missä puhutaan yhtä ja tehdään toista.

Venäjän käynnistämän sodan myötä lähdettiin juhlapuheissa vahvistamaan eurooppalaista kriisinkestokykyä, mutta kemikaalivirastoa tämäkään ilosanoma ei ole vielä 15 kuukauden sotimisen jälkeen tavoittanut.

Tilanne lienee ymmärrettävissä sitä taustaa vasten, ettei kemikaaliviraston virkamiesten pätevyysvaatimuksiin kuulune turvallisuuspoliittiseen tietoisuuteen liittyviä vaatimuksia. Toisaalta arkijärjellä varustettu ihminen olisi varmaan tämänkin osaamispuutteen korvannut jo pelkästä päivittäisestä uutistulvasta.

*****

Suomen ampumaurheiluliiton puheenjohtaja julkaisi hiljattain poliitikoille suunnatun vetoomuksen EU:n puuhaamaan lyijyluotien täyskieltoon liittyen. Julkisuudessa on myös ollut tietoja, joiden mukaan Ruotsi tulee asettumaan asian eteenpäin viemisessä poikkiteloin EU:n kanssa.

Lyijyluotien kieltoprosessissa tullaan varmasti näkemään vielä monia käänteitä, mutta murheellisinta tässäkin hankkeessa on ollut eteneminen ideologisista lähtökohdista käsin. Olemattomista ongelmista on tehty suuria, eikä maailman muuttumista ympärillämme edes tiedosteta.

Eipä siis ihme, että EU:n niin monissa asioissa harjoittama näköalaton mikromanageeraus kohtaa kritiikkiä laajalla rintamalla.