Maailmanlopun miehet

Vladimir Putin ja Kim Jong-un ovat tavanneet toisensa Venäjän maaperällä. Jälkimmäinen saapui tilaisuuteen näyttävästi erikoisvarustellussa junassaan, joka kestänee jopa pienet terroristi-iskut. Tapaaminen on merkittävä virstanpylväs maiden keskinäisissä suhteissa ja vahva muistus muille valtioille kahden diktaattorin intressien kohtaamisesta.

Pohjois-Korea on kokoaan suurempi pelaaja maailmanpolitiikassa. Kehitysmaan tasolla taivaltava kommunistinen maa ei kykene edes tarjoamaan kansalaisilleen riittävästi ruokaa, mutta systemaattinen ja häikäilemätön eteneminen ydinasevaltioksi on tuonut sille aseman maailmanrauhaa uhkaavana häirikkönä. Etenkin Koreoiden välisen yhteenoton vaara on leijunut ilmassa sitten 1950-luvun alkupuolella käydyn sodan, joka päättyi aselepoon vuonna 1953 vailla pysyvää rauhaa. Sittemmin Pohjois-Korea on irtisanonut myös aseleposopimuksen.

*****

Historiasta löytyy esimerkkejä siitä, miten hyvin erilaisistakin lähtökohdista ponnistavien diktaattorien intressit voivat yhtyä sopivien olosuhteiden vallitessa. Näistä ehkä kuuluisin on Stalinin ja Hitlerin 1939 tekemä sopimus, missä järjesteltiin uudelleen itäisen Euroopan rajoja. Suomenkin ajautuminen Talvisotaan oli osa näiden oman aikakautensa maailmanlopun miesten junailemaa pakettia. Euroopassa uhrit laskettiin nopeasti miljoonissa ja lähes koko maailma ajautui vuosia kestäneeseen kurimukseen.

Putinin ja Kimin muodostamaa duoa on väheksytty julkisuudessa, sillä perusteella, että kyseessä on kaksi sivuraiteelle ajautunutta valtiojohtajaa. Ajatuksenjuoksu kulkenee siihen malliin, ettei kahden hylkiömaan kanssakäymistä tule ottaa vakavasti. Todellisuus on kuitenkin valitettavasti toinen, sillä molemmat diktaattorit takertuvat valtaansa kaikin käytettävissä olevin keinoin – ydinaseet mukaan luettuina.

*****

Venäjän ja Pohjois-Korean muodostaman akselin vaikutuksia maailmanpolitiikkaan voidaan vasta arvailla, mutta kyseessä lienee kuitenkin aivan eri suuruusluokan kehitysnäkymä, kun esimerkiksi Pohjois-Koreassa valmistettujen tykistöammusten tai panssarintorjuntaohjusten päätyminen Ukrainan vastaiselle rintamalle. Tavanomaisiin aseisiin liittyvää kauppaa käydään varmasti, mutta se ei liene kenellekään yllätys.

Myös Kiinassa seurattaneen tarkoin kaksikon toimia. Maa tuskin kytkeytyy näyttävästi Moskovan – Pjongjangin muodostamaan akseliin, mutta äänetön yhtiömies Kiinasta saattaa tässä kokonaisuudessa tulla. Kysymys lieneekin siitä, mitkä mahdollisuudet Pekingissä nähdään sille, että kehitys palvelee Taiwanin liittämistä osaksi mannerkiinaa. Siltä osin, kun tulkinta on positiivinen, Kiina tuskin ainakaan asettaa Putinin ja Kimin yhteiselolle mitään esteitä – päinvastoin. Maailmanlopun miehet saavat jatkaa aggressiivisia toimiaan.

*****

Venäjän ja Pohjois-Korean lähentyminen palvelee nykyisessä maailmantilanteessa molempien maiden strategisia intressejä. Venäjältä puuttuu sellaisia liittolaisia, jotka vahvistaisivat sen asemaa suhteessa USA:han. Yhteistyö esimerkiksi Iranin kanssa on näpertelyä siihen verrattuna, että tukijaksi saadaan Pohjois-Korean kaltainen, ydinaseilla länttä uhkaava diktatuuri.

Todellisuudessa Pohjois-Korea on saavuttanut ydinaseohjelmallaan aseman, missä tilanteeseen puuttuminen lännen sotilaallisin toimin ei ole enää realismia. Tässä suhteessa juna on mennyt jo ajat sitten ja seuraavaksi USA:ssa päästäneenkin nauttimaan esimerkiksi venäläisen teknologian avulla rakennettavista Pohjois-Korean ohjussukellusveneistä. Ne tulevatkin sitten muodostamaan fundamentaalisen ydinaseuhan koko Pohjois-Amerikan mantereelle. Sitä, millä aikavälillä tämän kaltaista kehitystä on nähtävissä, kykenee tuskin kukaan juuri nyt ennustamaan.

*****

Putinin ja Kimin tapaamista on monissa puheenvuoroissa luonnehdittu tapahtumaksi, mikä sinetöi Venäjän alennustilan. Mahtavan Neuvostoliiton johtajille Pohjois-Korean kaltainen mitätön kommunistimaa tuskin näyttäytyi kovinkaan merkittävänä kumppanina, mutta nykyisen Venäjän suhteen tilanne on toinen. Entisen suurvallan heikkous välittyy hyvin selvästi tästä hiljattain kehittyneestä strategisesta kumppanuudesta.

Maailmalle ja Euroopalle tilanne on kehittymässä äärimmäisen vaaralliseksi. Venäjän aasialainen yhteys – Pohjois-Korea ja kommunistinen Kiina – saattaa suistaa globaalin turvallisuustilanteen kehityspolulle, mistä ei ole löydettävissä kuin huonoja vaihtoehtoja. Selvää on ainakin se, että polarisaatio tulee lisääntymään ja monenlainen yhteydenpito tähän aasialaisten diktatuurien blokkiin heikentymään.

Paljon puhutun suursodan vaara voimistuu diktatuurien yhteiselon tiivistymisen vanavedessä.