Mediasta poimittua – joukkohaudoista lomailuun

Yksi tämän päivän uutinen koskee Venäjällä laadittuja valtiollisia ohjeita ihmisten joukkohautauksesta. Ohjeet ovat perivenäläiseen tapaan perusteelliset sisältäen niin listauksen tarvittavasta työvoimasta, välineistä kuin yhteen joukkohautaan sopivasta ruumismäärästä. Julkistamisajankohta tosin herättää useita kysymyksiä erityisesti Ukrainan sotilaallisen konfliktin eskaloitumisen vuoksi.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008489226.html

 

Samalla iltapäivälehden sivustolla tuota joukkohautausohjetta edeltänyt tarina koski mielipahaa, joka suomalaisille etelänmatkaajille oli koitunut, kun lennot tunnetuille lomasaarille olivat hetkellisesti estyneet kovan tuulen takia. Näiden kahden lehtijutun nostaminen yhtä aikaa esille ei olisi mielekästä, ellei niistä samalla voitaisi tehdä myös joitain yleisempiä johtopäätöksiä.

 

Venäläiset ovat toimissaan ilmeisen käytännöllisiä, sillä valtiollisesti annetut ohjeet joukkohautaamisesta perustunevat arvioon, että tällaisia ohjeita todella tarvitaan joko sodan tai muiden lukuisia ihmisuhreja samanaikaisesti aiheuttavien tapahtumien vuoksi. Viestinä voitaneen pitää sitä, että kansakunta hoitaa tappionsa nopeasti ja tehokkaasti pois kansalaistensa silmistä ja samalla ihmisiä valmistetaan henkisesti kohtaamaan tämän kaltaiset tilanteet.

 

Suomalaisten lomajumien uutisointi on puolestaan sisältököyhän median peruskauraa. Se, joutuuko omaehtoisesti tuhansien kilometrien päähän itsensä lennättänyt suomalainen odottamaan lentokentällä kaksi vai 20 tuntia, on asianosaista itseään lukuun ottamatta täysin yhdentekevää. Kun tähän on päädytty vieläpä puhtaasti paikallisten sääolojen vuoksi, muodostuu tarinasta entistä vähäpätöisempi. Sää kun saa tunnetusti aikaan myöhästymisiä lentoliikenteessä.

 

Suomalaisia mediasisältöjä arvioidessani kuulun ilmeisesti siihen pieneen ryhmään ihmisiä, jotka eivät tunne kiinnostusta sen enempää etelänmatkailijoiden mielipahaan kuin tositeeveen ohjelmasisältöihin. Etenkin nyt, kun todellakin elämme monien konkreettisten uhkien ja ongelmien ympäröiminä, mediavetoiset sirkushuvit tuntuvat kovin vastenmielisiltä.

 

Olen julkaissut tällä foorumilla kirjoituksia, joissa on arvioitu ajankohtaista turvallisuustilannetta esimerkiksi Ukrainaan liittyen ja Venäjällä esille noussut joukkohautausohje muodostaakin loogisen sillan palata lyhyesti tähän teemaan. Ei ole sattumaa, että kyseinen uutinen julkaistiin juuri tässä hetkessä, vaan kyseessä on yksittäinen viesti monien signaalien jatkumossa, joilla kerrotaan niin ulkomaailmalle kuin omillekin kansalaisille tulevasta. Informaatiovaikuttamista tämäkin.

 

Myös sotilaalliseen turvallisuuteen liittyvissä asioissa voisi olettaa, että rationaalisten perustelujen tulisi heijastua samalla tavoin kaikkiin ajatteleviin yksilöihin, mutta näinhän asiat eivät yleensä etene. Tutkiessani aikanaan erilaisia muutostilanteita ja ihmisten toimintaa niissä, oli helposti löydettävissä tiettyjä nyrkkisääntöjä. Ne soveltuvat karkeina yleistyksinä myös vallitsevaan sotilaalliseen uhkaan.

 

Uuden ja ihmeellisen edessä vain noin neljäsosa ihmisistä kykenee tarkastelemaan asioita avoimin silmin ja tekemään uusia toimintaan asti ulottuvia johtopäätöksiä. Puolet suhtautuu tilanteeseen välinpitämättömästi ja jatkaa entistä taivaltaan. Viimeistä neljännestä ei puolestaan saada ymmärtämään muuttuvia olosuhteita, vaikka asia väännettäisiin heille rautalangasta.

 

Etäisyys Helsingistä Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan on karkeasti ottaen sama kuin Suomen sisällä Helsingistä Utsjoelle. Tämä tosiasia ei kuitenkaan näytä heijastuvan laajalti siihen, että edes ammattinsa puolesta Suomen asioista huolta kantavat poliitikot olisivat laajemmalti tuskissaan vallitsevasta tilanteesta. Toki tästäkin joukosta nousee esiin tuo neljännes, joka asian ymmärtää ja myös toimii, mutta valtajoukko puuhailee tutuissa ja turvallisissa ympyröissään. Sitten löytyy luonnollisesti myös niitä, jotka kieltävät koko ongelman ja saattaapa tästä viimeisestä porukasta nousta esiin myös sellaisia kummajaisia, joille Venäjän sotilaallisen aktiivisuuden lisääntyminen on vain merkki rauhan ja vakauden vahvistumisesta Euroopassa. YYA-Suomesta voi ammentaa ponnistuspohjaa monille arkijärjen vastaisille näkökulmille.

 

Länsimaisista arvoista pääkirjoituksissaan huolta kantavan median odottaisi aktivoituvan ymmärtämään, missä tilassa lähiympäristömme kulloinkin on. Juuri nyt olisi korkea aika keskittää toimituksissa voimavarat siihen, että etelänlomien lentoharmeista elämänsisältöään ammentava suuri joukko suomalaisia saataisiin tiedostamaan muutoksessa oleva turvallisuustilanne ikävine seurausvaikutuksineen.

 

Vai onko yksinkertaisesti niin, ettei sirkushuveja päivittäin tarjoavasta toimittajajoukosta (päätoimittajat ml.) yksinkertaisesti enää löydy riittävästi kussakin ajassa painottuvan vaikuttavan ja vakavasti otettavan uutisoinnin taitajia?

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu