Sodan häiritsevät haittavaikutukset – otetaan opiksi!

Sota Ukrainassa on häirinnyt pahasti suomalaisten arkea tänä keväänä. Normaalin puuhastelun ja maailmanparantamisen sijaan on jouduttu keskittymään asiaan, jota etenkin nuoremmat sukupolvet pitivät historian kirjoihin kuuluvana menneisyyden jäänteenä. Milleniaalit ja hieman vanhemmatkin ovat kasvaneet globalismia huokuvassa maailmassa, missä suurimmat ongelmat näyttivät vielä hetki sitten liittyvän erilaisiin ”tykkäämisiin” ja ”mielensäpahoittamisiin”.

 

Ihmisillä on luontainen taipumus etsiä ratkaisua häiriötekijöiden poistamiseen. Siksipä sotaa pyritäänkin juuri nyt torjumaan suuntaamalla liikuttavan yksimielisyyden vallitessa kohti Natoa. Asiantuntijoita on kuultu laajalti ja tämän palapelin palaset näyttävät päätyneen paikoillensa pikaiseen tahtiin. Pääministerikin on jo ehtinyt kertoa nähneensä Natojäsenyyden valaisevan voiman jo kauan ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan – uskokoon ken tahtoo.

 

Samalla kun kansa haikailee siis paluuta arkeen ja sotaa yksinkertaisimpien arkiaskareiden pariin, maailma ympärillämme ei osoita muutoksen merkkejä. Putinia ei ole syösty vallasta, Kiina pyrkii yhä edelleen Aasiasta maailmanvallaksi ja monet muutkin turvallisuusongelmat näyttävät päätyneen ratkaisemattomien tapausten avoimeen kansioon. Jatkuvasta epävarmuudesta on tullut vallitseva normaali.

 

Vallitseva normaali näyttää myös muodostuneen suomalaisten kyvystä kieltää taloudelliset tosiasiat. Maamme on nimittäin paisuttanut julkisen sektorinsa ennen näkemättömiin mittoihin ja velkaantunut pahasti. Pääministeri Sanna on hallintotieteiden maisterin opinnoissaan omaksunut vain tuon kulupuolen kasvattamisen tulopuolesta piittaamatta. Eipä ihme, että kunta-alan ammattiliitoillekin on syntynyt vääristynyt käsitys yhteiskunnan kyvystä suunnata lisärahoitusta jo muutenkin ylisuureen julkiseen toimintaan.

 

Erityisen merkittäviksi Ukrainan sodan häiritsevät haittavaikutukset ovat muodostuneet ilmastouskoon vihkiytyneille globalisteille. Greta Thunbergia ei ole enää aikoihin nähty otsikoissa ja elokapinankin aktiivit ovat saaneet tempauksillaan osakseen vain vähäistä huomiota. Hiilensidonta Suomessa tuntuukin tällä hetkellä hieman turhauttavalta puuhastelulta, kun naapurissa räjäytellään ilmaan teollisuuslaitoksia ja öljysäiliöitä. Hetkelliset hiukkaspäästöt ovat ylittäneet raja-arvot ja reilusti.

 

Mee too porukatkin ovat olleet kovin hiljaa venäläisten suorittamista joukkoraiskauksista, joissa iällä tai sukupuolellakaan ei näytä olleen suurta merkitystä. Olisikohan syy siinä, että tämä toiminta on niin järkyttävän suoraviivaista, ettei siinä tarvitse pohtia epämääräisten kosketusten tai seksuaalisiksi tulkittavien sanakäänteiden merkityksiä. Medialtakin jäävät monet spekulatiiviset jutut tekemättä, eivätkä asianajajat kasvata varallisuuttaan.

 

Mutta yrityspomojen kohdalla häiriintyneisyys se vasta konkreetista onkin. Venäjänkauppaa käyneet ovat tosin aina tienneet, millainen maariski itänaapurimme todellisuudessa on. Suuri yllätys idänkaupan yrityspomoille Ukrainaan suuntautunut sotaseikkailu ei voinut olla Krimin valtauksen jälkeen.

 

Sen sijaan ne tuhannet yritykset, jotka kärsivät tavaroiden saatavuuden ja jatkuvien hinnankorostusten kautta, ovat niitä sotatoimien välillisten vaikutusten todellisia uhreja. Mitään pitkäkestoisia sopimuksia on vaikea tehdä, kun kustannusrakenne elää viikoittain. Sama koskee työvoiman palkkaamista ja siitä maksettavaa hintaa. Tätä ei kuitenkaan suomalaisessa työmarkkinakentässä ymmärretä, vaan työvoimakustannusten jatkuvaa nousua pidetään itsestään selvänä ilmiönä. Tilannejoustoa ei laajassa mittakaavassa yksinkertaisesti löydy.

 

Kun tulevaisuutta katselee entisen sotilaan ja yliopistoihmisen silmin, näyttäytyy suomalaisten kaipuu vanhaan ja tuttuun arjen normaaliin mahdottomalta saavuttaa. Elämän jatkuminen entisellään viime kuukausien tapahtumien jälkeen ei ole todennäköinen kehityspolku. Kitkaa tulee esiintymään laajalti ja taloudelliset realiteetit on otettava huomioon.

 

Poliittisen kentän suuri haaste on sovittaa talousraamiin ne mittavat lisäpanostukset, joita turvallisuuden eteen on lähitulevaisuudessa tehtävä. Tässä ei ole kyse Natojäsenyyden kustannuksista, vaan Suomen puolustuskyvyn merkittävästä vahvistamisesta suhteessa Venäjän muodostamaan uhkaan. Tämä työ on vasta käynnistynyt ja jatkoa seuraa. Kasvavan asevarustelun nousu parrasvaloihin onkin väistämätön kehitystrendi läntisessä Euroopassa.

 

Yksittäisen ihmisen kohdalla Ukrainassa käytävän sodan häiritsevät haittavaikutukset ovat tähän mennessä piirtyneet näkyviin kovin vähäisinä. Jos mukaan ei lasketa sotauutisoinnista koitunutta ahdistusta, on ainoa todella merkittävä ilmiö energianhintojen viime viikkoina tapahtunut raju nousu. Tämä rasittaa etenkin niitä, jotka joutuvat käyttämään harvaan asutussa maassamme autoa ja lämmittämään omakotitaloaan sähköllä. Merkittävää muutosta ikävään tilanteeseen ei kuitenkaan ole luvassa.

 

Inhimillinen tarve mitätöidä tavalla tai toisella sodan häiritsevät haittavaikutukset varmistaa selviytymisemme pitkällä aikavälillä. Se ei kuitenkaan poista itse kunkin velvollisuutta tarkastella omaa elämäänsä ja tehtäväksi tulevia valintoja suhteessa tänä keväänä Ukrainan sotatapahtumista opittuun.

 

Toivottavasti joitain uusia ajatuksia elämän merkityksestä on syntynyt itse kullekin. Jos näin nimittäin on, lienee meillä myös toivoa paremmasta huomisesta.

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu