Sodan pelko – viisauden alku?

Vaarallisiksi koettujen asioiden pelkääminen lienee yhtä vanha asia kuin ihmiskunnan historiakin. Pelon kohteet ovat monet. Ne voitaneen karkeasti luokitella yleisesti tunnetuiksi – kuten väkivalta – tai erilaisista yksilökohtaisista lähtökohdista syntyviksi. Pelko synnyttää kantajassaan tunnetilan, jonka vaikutukset voivat olla niin myönteisiä kuin kielteisiäkin.

 

Venäjän hyökkäyksen myötä lähellä käytävä sota herättää pelkoja myös suomalaisissa. Monet asiantuntijat ovat ottaneet kantaa siihen, kuinka näitä mediasta esiin nousevia kauhukuvia pitäisi käsitellä etenkin lasten ja nuorten parissa. Edellisestä Euroopassa käydystä suuresta sodasta on jo sen verran aikaa, ettei perimätietoa ole sellaisenaan enää juurikaan siirrettävissä jälkipolville.

 

Inhimillisestä näkökulmasta sota on aina kauhea tapahtuma, jota kohtaan tuleekin tuntea pelkoa. Kokonaan uuteen valoon se asettuu kuitenkin silloin, kun sodan laajenemisen pelkoa käytetään perusteena tappamisen lopettamiselle hintaan mihin hyvänsä. Saksassa tämäkin nähtiin huhtikuun 22. päivänä, kun joukko kansanedustajia sekä kulttuurivaikuttajia toimitti liittokansleri Olof Scholzille asiaa koskevan kirjeen.

 

Kirjeestä huokui allekirjoittajien tuntema pelko siitä, että länsimaiden aseapu saattaa johtaa Ukrainan menestykseen ja sodan eskalaatioon Naton ja Venäjän välillä. Samalla toki myös katsottiin, ettei Venäjän sotilasmahtia tulisi ylipäätään uhmata, sillä sen seuraukset ovat pelottavia. Pelon logiikka on siis aukoton – häiriköivää ja vahvaa valtiota ei tule vastustaa vaan antaa sen tyydyttää laajenemistarpeensa.

 

Vastaavaa pelon logiikkaa on nähty myös suomalaisessa somekentässä, missä rauhan ja ikuisen puolueettomuuden puolestapuhujat vetoavat sodan leviämispelkoihin. Suomen osallistuminen Ukrainan tukemiseen osana läntistä yhteisöä, on näille pelon lietsojille punainen vaate – Natosta puhumattakaan. Mistä tämä tietoinen kolmannella maailmansodalla meluaminen saa käyttövoimansa?

 

Motiivit lienevät monet, mutta ne voitaneen jakaa karkeasti kahteen osaan. Ensimmäiseen kuuluvat ideologiset lähtökohdat, joissa läntinen arvoyhteisö edustaa pahuutta ja idän imperiumia kohtaan tunnetaan vähintäänkin vahvaa hengenheimolaisuutta. Tämä joukko käyttää suomalaisten sotapelkoja puhtaasti omien tarkoitusperiensä ajamiseen. Puolueettomuuden puolestapuhujat ja YYA-Suomea haikailevat ihmiset kuuluvat tähän ryhmään.

 

Toisen joukon muodostavat puolestaan ne, joille sodan pelko todellakin näyttäytyy niin vahvana, että sen välttämiseksi ollaan valmiit mihin tahansa. Tarvittaessa jopa myöntymään Venäjän aluevaatimuksiin, kuten saksalaisten älykköjen joukko hiljattain esitti. Ryhmään mahtuu varmasti niin pasifisteja kuin myös puhtaasti henkilökohtaisesta turvallisuudestaan huolissaan olevia ihmisiä. Yhtä kaikki, mitkään normaalijärjelle sovitetut perustelut, esimerkiksi Ukrainan sotilaallisesta avustamisesta, eivät näihin pelkääjiin helposti uppoa.

 

Eteläisessä naapurissamme Virossa pelättiin Venäjää vuonna 1939 niin paljon, että maa suostui Neuvostoliiton sotilastukikohtien perustamiseen alueelleen. Seuraava vuonna Stalin sitten päätti miehittää lopullisesti Viron ja sotatoimien vaikutusten pelossa valtionjohto mukautui tähänkin ilman aseellista vastarintaa. Siitä sitten vasta alkoikin tavallisten ihmisten pelkojen taival. Sitä kesti peräti 50 vuotta! Kymmenet tuhannet menettivät henkensä venäläisten tekemissä puhdistuksissa.

 

Ydinaseiden käytöllä uhkailu näyttää myös tulleen kiinteäksi osaksi sotapelkojen vahvistamista. Maailmassa on yhdeksän ydinasevaltiota ja uusia tulokkaita on jatkuvasti kärkkymässä mahdollisuuksia päästä tähän kerhoon. Kylmän sodan pimeimpinä hetkinä oli ilmeistä, että etenkin pienten taktisten ydinaseiden käyttökynnys, idän ja lännen välisessä sodassa, oli matala. Ne kuuluivat kiinteästi sotilasliittojen operatiiviseen suunnitteluun.

 

Putinin ilmoitus Venäjän ydinasejoukkojen toimintavalmiuden kohottamisesta heti Ukrainan sodan alkuvaiheessa sai aikaan sen, mitä ilmoituksella oltiinkin hakemassa. Syntyi jatkuvasti käynnissä oleva pohdinta siitä, missä tilanteessa Venäjä mahdollisesti käyttäisi ydinaseitaan ja miten? Pelkotilan rakentaminen ja sen ylläpito onkin näkynyt laajalti sotauutisoinnissa. Varmasti on myös niin, että herkimmät meistä ovat kokeneet tämän uutisoinnin hyvin ahdistavana.

 

Jokaisen tulisi ymmärtää, että sotatoimien käyttäminen valtiollisten intressien ajamiseen on edelleen osa tämän päivän reaalimaailmaa. Sodalla uhkailua tullaan jatkossakin käyttämään erilaisten intressien ajamiseen, pyrkimyksenä rakentaa ihmisissä pelkotiloja. Omat tavoitteet kun on hyvä saavuttaa mahdollisimman pienin uhrauksin. Tämän tunnustaminen ja tunnistaminen antaa ihmisille hyvät eväät kohdata diktaattoreita ja roistovaltioita.

 

Suomalaisessa turvallisuusnäkökulmassa sodan pelko on aina ollut läsnä. Siitä kertoo suuri reservimme ja kansalaisten vahva maanpuolustustahto. Positiivinen vire jatkukoon siis myös tulevaisuudessa.

+7

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu